Ja sitten heitä oli neljä eli äidin pikku apulainen kylässä

              Tämä on Odessa, kohta yhden vuoden ikäinen portugalinneito - sukulaiskoiria tietenkin.

Odessa saapui meille perjantaina viikonloppuhoitoon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta vieraassa hoitopaikassa, ja sekös oli jännittävää. Ensimmäiset puolitoista tuntia Odessa läähätteli ja piippaili ynnä makaili ulko-oven edessä ja oli sitä mieltä, että pois pitäisi päästä. Mutta kun vähän ulkoiltiin ja seurusteltiin, Odessa lopulta kiipesi sohvalle syliini ja päätti, että ollaan sitten ja lopetti höyhötyksensä. Eräs taho oli asiasta todella ilahtunut, nimittäin Friida.

Friidalla on Assin ja Saagan kanssa aika tylsää, sillä ne eivät juurikaan innostu riehumaan ja juoksemaan sen kanssa. Joten mikäs sen ihanampaa kuin oma juoksukaveri. Ja kyllä ne tänä viikonloppuna juoksivatkin.

Kun pysähdyin vaihtamaan kameraan säätöjä, pikku linssiluteet lopettivat leikin ja tarkkailivat tilannetta. Kun kamera oli taas käyttövalmiudessa, niin....

Välillä oli pakko pitää juomatauko. Odessa on ihan yhtä kova pinkoja kuin Friidakin ja sinnikkäästi ajaa takaa Friidaa palloineen. Kun Ode joskus sai pallon haltuunsa, se kyllä taitavasti kieputteli pakoon Friidaa, mutta lopulta luovutti pallon vanhemmalleen.

Kävimme me koko lauman kanssakin kentällä juoksemassa. Vähän Odessaa jännitti, kun Saagakin halusi leikkiä sen kanssa. Onhan Saaga niin iso ja arvokas. Mutta Friidan kanssa ei mitään jännityksiä ollut.

Tässä koko rimpparemmi ahtautuneena agilitypöydälle. Hienosti osaavat poseerata. 

Hyvin lauma tuli koko viikonlopun juttuun. Odessa oli pikkutytön tavoin tavattoman kiinnostunut kaikesta, mitä tein. Kun laitoin pyykkiä koneeseen, Odessa oli apuna. Kun tyhjensin tiskikonetta, Odessa valvoi vieressä. Kun tein ruokaa, Odessa kurkisteli työpöydälle, mitä olisi vesikoiralle tarjolla - ja sai lähdöt. Kun istuin tietokoneella, se hoiti jalkojen lämmittäjän virkaa. Eli tyypillinen portugeesilapsi kaikin puolin.  

Lauantaina oli Friidalla oman seuran agilitykisat. Odessa tuli mukaan autoon kisaturistiksi.  Tuomarina oli Harri Huittinen, joka oli laatinut ihan kivat radat. Jo perinteiseen tyyliin teimme kaksi hylkyä. Ekalla agilityradalla tuli kolme kieltoa. Kaksi kepeistä ja yksi pussin jälkeiseltä muurilta. Friida tuli pussista niin lujaa, että lensi kuonolleen. Minun sijoittumiseni oli huono, joten Friida tuli muurin ohi.  Lisäksi Friida kävi kesken radan moikkaamassa ratahenkilöä, mistä ei tullut kieltoa, mutta aikaa kyllä meni.

Hyppyradalta tuli vitonen kepeiltä, kun Friida meni suoraan ekasta välistä moikkaamaan tuomaria. Pussin jälkeen ohjasin epätarkasti, joten se kiersi hypyn ja hyppäsi väärään suuntaan, josta hylky. Lisäksi se kävi vielä radan lopussa moikkaamassa vielä yhtä ratahenkilöä. 

Kas tässä:

Aivan puskan takaa tulivat nuo ihmisiin huomion kiinnittämiset, Silloin kun Friida aloitti uraansa, se saattoi käydä jotain ratahenkilöä katsomassa, mutta siitä on kyllä jo paljon aikaa. Mikä ihme sitä nyt viiraa, kun se tekee tuollaista. Tosi RAIVOSTUTTAVAA!!!  Ärsyttävät nuo keppikiellotkin, kun Friida osaa kyllä kepit tehdä vauhdistakin aivan hyvin ja hakea ne itsenäisesti. Enteileekö tällainen älyvapaa toiminta juoksujen alkamista vai mitä ihmettä nyt on meneillään?  Huomisissa treeneissä saavat treenikaverit seisoa radalla häiriöhenkilöinä ja ajaa Friidan äkäisesti pois, jos se lähestyy kesken radan. Nih!

Tänään sitten olin aamupäivän toimistohommissa kisoissa. Ode ja Friida pääsivät kisatunnelmaan taasen, tällä kertaa toimiston häkkilintuina. Ode, tyypillisen yksivuotiaan mörkökaudessa oleva, pöhisi ensin toimistoon tuleville, mutta sitten ne Friidan kanssa makailivat kauniisti. Välillä käytiin jaloittelemassa, mutta sitten taas harjoiteltiin ikävän pitämistä. Palkaksi urheudesta typykät pääsivät kentälle juoksemaan täysii - ja kyllä ne juoksivatkin. Saa kyllä Tanja-emäntä pistää töppöstä töppösen eteen tiukkaan tahtiin, kun Odea tulevaisuudessa agilitykisoissa ohjailee. 

Muutama tunti sitten Odessa lähti omaan kotiinsa. Tervetuloa toistekin.