Meidän ratamme hylkääntyi, kun hypyn 5 jälkeen Friida kääntyikin kohti seiskahyppyä, vaikka minä vein vitosen vasemmalla puolella kohti kutosta. Friida kääntyi, mutta kaarsi sen verran, että tuli kutosen väärään suuntaan. A:lta se karkasi pysähtymättä putken väärään päähän ja ennen keppejä pompsahteli niin, että siitä olisi kyllä tullut kielto. Pussiin se meni niin rähjähtävällä vauhdilla, että aikamoisen valssin sain vääntää, jotta se kääntyi okserille. Vauhti kasvoi taas hirmuiseksi, loikat myös, joten se ei enää arvioinut oikein menemistään ja tiputti ennen puomia olevan riman. Puomin Friida teki täysii - ja pysähtyi täydellisesti loppuun. Että sellainen rata. Jalka kesti yllättävän hyvin juoksemista, vaikka kipeä olikin edelleen.
Kotimatkalla vein pari unohtunutta kisakirjaa erääseen kotkalaiseen postilaatikkoon ja vielä roudasin äänentoistolaitteet hallille. Kiireesti pakkasin kotona koirat autoon ja vein ne hetkeksi riekkumaan kentälle.
Sitten pieni hetki huokailua kotona ja taas menoksi. Pienin palasiksi puolikkaan lenkkimakkaran toko-treeniä varten, pakkasin autoon Saagan ja Friidan ja suuntasin Satakieleen viettämään hetken kummipoika Uljaksen syntymäpäiviä.
Näet Uljas täytti perjantaina kahdeksan vuotta. Niin se aika rientää. Ehtoisa emäntä oli Uljaksen avustuksella tehnyt pöytään sellaiset herkut, että huh huh! Meikäläinen pysyi kohtuudessa tällä kertaa, sillä pikaivierailun jälkeen piti suoraan lähteä treenaamaan tokoa.
Tässä vielä muutama kuva päivänsankarista.
On se söpönen pikku westie.
Sitten tokoiluun. Friida ja Saaga treenaavat molemmat evl-ryhmässä, kun voittaja-ryhmä on niin täysi. No, sinänsähän ne treenailevat omia juttujaan, mutta saadaan myös vinkkejä erikoisvoittajaluokkaa varten. Friidan otin tällä kertaa paikallamakuuseen. Sinänsä paikallamakuu meni oikein jees, mitä nyt Saija kertoi, että kun hän häiriökäveli, niin Friidan pää oli pyörinyt kiihkeästi, kun siitä oli merkillistä tuo Saijan omituinen liikehdintä. Paikallaan se oli pysynyt kyllä. Istumaan noustessa se yllättäen pompahtikin minun ETEENI istumaan. Mikähän juttu sekin oli? Friida teki myös tunnarin, joka meni ihan plörinänoudoksi. Lopulta kaikki noudetut kapulat olivat lähellä minua kasassa, jolloin peruutin ja käskin taas etsimään. Nyt vihdoin Friida malttoi haistella ja etsiä oman. Ja aamupäivällä, kun Jylpyn kentällä olin tehnyt tunnarin, se teki täydellistä työtä kerralla oikein. Herkkä liike! No, tyypillä oli aika lailla kierroksia, mutta pitää sen kierroksista huolimatta tehdä homma oikein.
Sitten tehtiin käskytyksellä seuraamista. Kontakti pysyi pääasiassa ja paikoittain oli oikein hyvääkin, mutta sain ohjeeksi seuruuttaa myös hihnassa, jotta voin puuttua turhanpäiväiseen pompsahteluun. Esim. sivuaskelissa oikealle neiti teki sellaisia ilmalentoja siirtyessään,että oikein huvitti. Molemmat noudot se teki vauhdikkaasti laukalla mennen tullen ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla palautti reippaalla ravilla. Nyt on pakko aloittaa kaukokäskyjen hinkkaaminen oikein toden teolla. Olen pahasti laiminlyönyt niiden treenaamisen.
Friida vietiin autoon ja Saija teki Saagalle voittajaliikkeet järjestyksessä, jotta nähdään, missä mennään. Sanna kyseli Saagan kuulumisia lääkityksen alkamisen jälkeen. Saaga on ollut hyvin iloisella mielellä, ei nyt mikään vauhdikkuuden perikuva, johtuen siitä, että kunto ei varmaan ole parasta A-luokkaa, mutta riehakkaampi neiti on huushollissa ollut kyllä ja kropaltaan rennompi. Eli voi ehkä arvella, että selkä on ollut pääsyy laiskaan liikkumiseen. Ja että lääkitys on tällä hetkellä kohillaan. :-) Sehän näkyi tokossa, sillä kierrokset olivat huipussaan ja Saaga tämän tästä haukahteli kiihkoissaan, mitä se ei ole piiiiiitkään aikaan tokossa tehnyt.
Aloitettiin seuraamisella. Haukahduksia lukuunottamatta Saaga teki tosi hienon seuraamisen. Saijan arvion mukaan ysin arvoisen.
Liikkeestä istuminen oli nopea ja varma.
Ruutuun Saaga meni hyvällä laukalla ja tuli laukalla ruudusta poiskin.
Luoksetulossa vauhti oli laukkaa, ei supervauhdikasta, mutta laukkaa kuitenkin ja pysähdykset varsin kelpoisat.
Hyppynouto ja metallinouto mentiin reippaalla laukalla ja kapulat tuotiin ravilla (Saagan tyyliin).
Tunnari oli hyvä ja Saaga teki hienoa haistelutyötä. Kapulan rouskutusta tuodessa.
Kaukokäskyt eivät suju kymmenestä metristä. Istumasta seisomaan noustessa askeleita eteenpäin, samoin seisomasta istumaan mennessä koira liikkui eteenpäin. Eli tämä ikuisuusprojekti jatkuu edelleen.
Mutta muuten näytti jo ihan hyvältä ja voidaan varmaan jo talven aikana kisakuntoa koitellakin, kunhan saataisiin nuo kaukot kuntoon.
Ensin kuitenkin Saagan selkä kuvataan ja katsotaan, mitä siellä piilee ja miten sitä hoidetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti