2.3.2014

Treeniä kisojen jälkeen


Eilen oltiin kisaamassa kolmen kuukauden tauon jälkeen agilitya Vantaalla. Siitä kisaraporttia myöhemmin. Mutta tänä aamuna oli sitten Mannerin koulutusta ja sinne lähdettiin kahdeksan jälkeen. Vähän kisapäivä painoi väsymyksenä itsellä ja vähän koirallakin, mutta kyllä me onneksi selvittiin aika kunnialla tästäkin radasta.

Friidan alku meni tosi hienosti, kun se irtoaa kivasti. Lähetin sen putkeen ja menin putken neljä loppupäähän ohjaamaan koiran nelosputkelle. Näin säästyi askelia ohjaalta ja vauhti säilyi koiralla.  Putkesta kahdeksan piti käydä vähän koiraa hakemassa, jotta minun liikkeeni säilyi ja Friidan vauhti myös. Kymppihypyllä aloitin hyvissä ajoin valssin, että koira kääntyi kohti putken 11 oikeaa päätä. Taas pystyin Friidan lähtettämään kaukaa ja näin pääsin pinkomaan puomille. Ollaan pidetty kontaktillapysymissulkeisia eilen Vantaan kisapaikalla, kun Friida meinaa pompata perään, kun juoksen sen ohi, kun se on kontaktille pysähtynyt. Ei pompannut tänään kertaakaan. Takaakierto hypylle 14 jäi ensin lyhyeksi, mutta kun riittävästi hypyn vasemmalle siivekkeelle, ei ollut ongelmaa. Persjättö hypyn 15 jälkeen oli mulla liian hidas, mutta koira korjasi. Tehtiin myös takaa leikkausta ja sekin toimi. A:lle Friida jäi taas odottamaan, kun tein persjätön A:n jälkeen ja kutsuin putkeen. Menin vähän lähemmäs putken loppupäätä ottamaan koiraa vastaan ja niin Friida kääntyi aika tiiviisti oikeaan suuntaan. Pituuden jälkeinen takaakierto sujui hyvin ja persjättö sen jälkeen. Vedin koiran pakkovalssilla hypyn 23 yli, mutta tein sen hitaasti ja koiran vauhti hiljeni. Kokeiltiin myös japanilaista ( persjättö sekin)  ja toimi kyllä myös, ehkä tällaiselle hiturille paremmin kuin pakkovalssi. Leijeröin puomin, kun Friida meni keppejä eikä se tullut kepeiltä pois vaan teki loppuuna ja meni kaukaa ohjattuna putkeen, joten ehdin mennä putken pään oikealle puolelle ja loppuohjaus oli helppo. Siihen nähden, etten ole mikään taitava tai nopea ohjaaja, homma toimi radalla ylllättävänkin kivasti. Friida on vähän  huvittava, kun se saa pallopalkkaa. Se häviää pallon kanssa jonnekin syrjänurkkaan, ettei siltä aarretta vietäisi. Kerran se meni väliaidan taakse hallin pimeään puoliskoon. Kutsuttaessa tepsutti pallo suussa takaisin. Pallo on aarre.

                                                                          Sitten lepo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti