Rallallaa

Sunnuntaina mentiin taas tauon jälkeen porukalla hallille tekemään rallytokoa. Onhan meillä kisat lähestymässä, niin kai tässä vähän pitäisi reenaillakin ennen sitä. Olin netistä tulostanut Ruuhosen Suvin alokasluokan radan. Suvi tulee meitä huhtikuussa kouluttamaankin. Ihan mahtava juttu.

Enivei, rata siis tehtiin ja sen tehtäviä treenattiin koirien kanssa. Päätin, että tekisin radat kisanomaisesti koirien kanssa läpi. Siis hihnassa ja palkatta. Hihnan käyttö on aina ollut minulle haasteellista. Esim. alokasluokan toko-kisoissa tuntui, että hihna on aina tiellä. Nytkin normi nahkahihna oli ihan liian pitkä ja hankala. Pitää ottaa lyhyempi hihna seuraavaan treeniin.

Videoevidenssiäkin tuli meidän harjoituksista. Minä kuvasin muut ja muut kuvasivat Friidan ja Saagan suoritukset. Ne ovat tässä.

SAAGA 

FRIIDA

Onhan tuossa vielä työsarkaa, Saagalla pyörityksissä ja Friidalla etenkin peruutuksessa. Mutta ei pahan näköistä ollenkaan, sen mitä minä mitään lajista ymmärrän.

Saaga teki viimeisenä ja saimme yleisöäkin, kun halliin alkoi kerättyä näyttelyharjoituksen väkeä. Kiireesti korjasimme törpöt pois ja muutkin tavarat tieltä. Vein autoon kamat ja lähdin ajelemaan Jylpylle, jotta koirat saisivat ulkokentällä vähän juoksennella. Ilmeestäni olisi varmaan saanut hyvän kuvan, kun avasin paksin ja tajusin, että siellä on vain yksi koira, Friida. MISSÄ ON SAAGA?  Hetken piti kelata, mutta sitten muistin, että laitoin Saagan seinustalle kiinni, kun alettiin hallia raivata. Kun pois lähtiessä sielläkin suunnalla oli paljon väkeä, en nähnyt koiraa ja kun vielä juttelin jonkun kanssa, niin rouvakoira jäi halliin tönöttämään. Paha minä. Tuli kyllä morkkis. Moottori ulvoen - melkein - kiidin hallille takaisin. Siellä makasi Saaga seinän vierellä rauhallisena. Se oli katsellut näyttelyharjoituksia, välillä vilkaissut ovelle, mutta ei sillä hätää ollut ollut, vahvapäinen koira kun on.

Heidi oli laittanut kännykkääni kuvan unohdetusta raukasta. Vahinko vain, kännykkä oli kotona.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saaga oli hyvin anteeksiantavainen.

Illalla mentiin vielä Saagan kanssa toko-treeneihin hallille. Saagalla oli ihan hyvä vire tekemiseen. Väärää kapulaa se tunnarissa maisteli ja kerran jumitti luoksetulossa, mutta muuten oikein hyvää työtä teki koira. Friida oli autossa mukana ja hain sen tekemään ruudun. Kuinka ollakaan, ruutu on taas palautunut muistiin. Askelien ottamisen estin sillä, että kun huusin ODOTA ja koira kääntyi, välittömästi kehuin sitä, ja Friida pysähtyi niille sijoilleen. 

Kun treenien jälkeen mentiin pienelle jäähdyttelylenkille ja palattiin sitten hallin pihalle, yksi vaaleahko koira kiisi ohjuksena ohi suoraan auton paksin eteen. Se oli vissiin päättänyt, ettei sitä ainakaan sillä kertaa jätettäisi heitteille. Eikä jätettykään. Mun mussu. <3