Ensimmäinen ratapiirros on tässä.
Teimme puhdasta rataa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, A:lle asti. Olin A:n vasemmalla puolella ja jatkamassa matkaa pituuden vasemmalle puolelle. Sivusilmällä näin, että Friida teki kontaktin ja kutsuin jatkamaan matkaa. Koska pituus oli suoraan edessä, en edes kuvitellut, että Friida päättäsikin valita viereisen hypyn. Mutta niin vain kävi, että Friida käänsi suuntaa ja hylkäytti nollaratamme viime metreillä.
Viimeisellä agilityradalla nollaa pukkasi taas. Pussin jälkeen olin hypyn 18 takana ottamassa koiraa ja lähdin pyörittämään sitä hypylle 19. Vaan Friida lähtikin hypylle 3 täyttä vauhtia niin, että yleisökin kohahti.
Mitä tästä opimme. Kun koira kuumuu radan edetessä, on pakko pitää napakkaa katsekontaktia ja käskytystä tämän tästä, jotta se muistaa, että ollaan samalla radalla YHDESSÄ tekemässä töitä.
Tärkeintä oli, että joka kerta Friida tuli intopiukeena voittajafiiliksissä maaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti