Saagan tilanteesta täytyy raportoida. Tässä välissä käytiin kolmannen kerran Saagan kanssa kontrollissa Univetissa. Saaga pistettiin taas unten maille ja korvat, nielu sekä verinäytteet tutkittiin.
Edelleen oli toisessa korvassa vähän hiivaa ja tulehduseritettä. Tärykalvon reikä oli enää millin kokoinen. Veriarvot ovat edelleen parantuneet. Nielurisat eivät ole ihan normaalin kokoisiksi palautuneet eivätkä välttämättä palaudukaan. Siispä korvalääkitys jatkuu. Saimme nyt Canofite-tippoja. Lisäksi saimme tosi hyvää puhdistusainetta, joka on sen verran lientä, että sillä on helppo saada korva täyteen ja sitten voi kunnolla purskuttaa korvaa puhtaaksi. Kontrolli määrättiin kuukauden päähän ja silloin sitten poistetaan nielurisat, jos ne eivät ole normalisoituneet. Ja mikäli Saagalla korvatulehduskierre jatkuu, niin sitten harkitaan samanlaista zepp-leikkausta kuin muinoin Elsalla, jolla poistettiin korvien ylärustot alakäytävän tuuletuksen parantamiseksi. Jotta tältä vältytään, sovittiin kasvattaja-Eijan kanssa säännöllinen kuukausittainen tapaminen korvakarvojen poistamiseksi. Kun karvoja on vähemmän, on helpompi korvia putsatakin ja puhdistusaine menee syvemmälle. En siihen zepp-hommaan ole kovin innostunut, koska hinta on pitkälle yli tuhat euroa. Eli kaikkemme tehdään, ettei sitä tarvita. Mutta jos on pakko se tehdä, niin sitten tehdään.
Saaga punnittiin. Muutama kilo on tullut lisää painoa, sillä en ole osannut tarpeeksi hyvin jakaa ruokia kolmeen ateriaan vaan olen antanut liikaa. Päätin palata kahteen ateriaan päivässä ja vielä annosta pienentää siinäkin. Saagan vaiva ei sitten kuitenkaan ole minusta ollut mahasta johtuva vaan korvat ovat olleet kaiken pahan alku ja juuri. Eikä koiran olossakaan ole mitään muutosta tapahtunut, vaikka ruokaa tulee vain kaksi kertaa päivässä.
Paitsi että oli Saagalla kolme päivää kestävä ripuli. Mutta se oli joku pöpö, koska Friidakin oli päivän löröllä. Arvelen, että koska Saaga on niin pitkään ollut lääkkeillä, sen suolisto on herkempi ja siksi tauti jatkui pitempään. Nyt se on onnellisesti ohi kuitenkin.
Se, mistä tietää, että Saagalla on hyvä olla, on leikkiminen. Saaga leikkii muiden kanssa ja spurttailee metsässä laukkaspurtteja. Se ei lakkaa minua ilahduttamasta.
Kuvia metsälenkiltä, jossa oltiin schappekavereiden kanssa. Saagaakin leikitytti. Saaga näyttää kuvissa entistä paksummalta, kun sen turkki on ihan ylipitkä ja vielä ruskeakin. Kun Saagan turkki pitenee, se tummenee ja on aika hassun näköinen. Ei Saaga oikeasti noin pullea ole. Friidakin on aika turjake, sillä sen villahousut ovat jo ylipitkät. Huhtikuun puolella Eija-kasvattaja lupasi ajaa molemmat koirat ja Friidallekin taitaa kesäksi tulla lyhyt tukka. Aletaan kasvattaa sille uutta turkkia sitten. Mutta nyt metsään.
Ja vielä eilistä leikkiä Jylpyn kentällä, missä oli jo kuiva keli. Turnuturkki-Saagan ja Villahousuhipsteri-Friidan palloleikkiä. Huomatkaa Turnuturkin mielenkiintoiset korvat. :-)
Tänään sitten satoi lunta ja kenttä peittyi valkoiseen, mutta eiköhän se taas pian sula.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti