Terveisiä mökiltä

Lähdettiin maanantaina hirmuisessa hellesäässä veden äärelle Lemin mökille. Kivijärven pintavesi oli +25 asteista eikä syvemmälläkään ollut paljon viileämpää, joten uiminen oli äärimmäisen helppoa ja virkistävää. Jopa Saagankin sain kaksi kertaa veteen niskanahkasta kiinni pitämällä ja houkuttelemalla. Ei tuo vastaan laittanut ja otti muutaman uimisvedon, ennenkuin kääntyi rantaan. Varmaan senkin olo tuntui paljon paremmalta kastautumisen jälkeen. Assi polskutteli ja Friida ui enemmänkin. Olin näet Mikkelistä ostanut frisbeen, joka kellui. Todella järkevää oli ostaa vaaleanvihreä frisbee, sillä sehän ei sitten lainkaan erottunut lumpeenlehtien keskeltä, kun vielä aurinko paistoi silmiin. Lisäksi piti muistaa heittää frisbee sillä lailla, että koverat reunat olivat ylöspäin. Se kellui silloin paremmin ja jäi pintaan. Kun heitin toisin päin. frisbee oli enemmän pinnan alla. Vaan ei hätää. Nokkela noutaja Friida, muutaman lumpeenlehden haukattuaan, eteen-ohjeita kuunnellen löysi aina frisbeen. Tein myös havainnon, että kun otin frisbeen siltä, kun se vasta oli kahlaamassa rantaan ja heitin saman tien uudestaan kauas, Friida kääntyi ja lähti hetioitis  uimaan oikealla tavalla reippaasti, eikä hakannut etutassuilla kaltevassa asennossa ensialkuun.  Hauskaa oli!

Minun rakas kolmikkoni tuumailemassa.

Tiistaiaamupäivänä helle oli hellittänyt - onneksi - ja satoi hiljalleen, joten lötköttelin sängyssä pitkään ja luin kirjaa. Puolilta päivin taivas kirkastui ja aurinko alkoi paistaa. Tyttökoiratkin jaksoivat touhuta enemmän. Käytiin lähialueella katselemassa kanttarelleja, mutta ei juuri siltä alueelta löydetty. Saagasta ja Friidasta oli tosi kivaa painella metsässä. Assin jätin suosiolla mökkiin odottelemaan. Mutta takaisin tultuamme Assikin päätti vähän riehua. Hauskat korvat tädillä, eikö?

Kyllä vanha tätikin jaksaa heilua.  

Pääsääntöisesti se onneksi oli rauhallisesti, mutta sen verran päivän touhut sen jalkaa rasittivat, että joka ilta annoin sille kipunapin, jotta yöllä olisi helpompi nukkua. 

Saagakin oli oikein pirtsakalla päällä.

Tyttären kyykytys on oikein virkistävää. :-)

Ei se haittaa. Mä oon niin tottunut.

Etupöntön tinttivanhemmat eivät häiriintyneet koirien riekusta, sillä niillä oli todella kiire. Äänestä päätellen jo sangen suuret poikaset vaativat koko ajan lisää ruokaa, joten vanhemmat pitivät kovaa vauhtia yllä.

Iltatunnelmointia

Sorsa ei paljon näistä tunnelmoitsijoista piitannut.

Vielä on kesä, vaikka kanervat jo alkavatkin kukkia.

Keskiviikkoaamuna alkoi sataa enemmänkin. Pakkasin tavarat, siivosin mökin ja laitoin paikat valmiiksi seuraavalle mökkiläiselle.  Mukavaa oli meillä kaikilla.