Eilen oli koirilla pitkä kotipäivä. Minä suuntasin aamusta Helsinkiin katsomaan Ateneumiin ihania Helene Schjerfbeckin tauluja sekä tapaamaan siskon perhettä. Lähtiessä annoin koirille ohuet purutikut, ei nahkaa vaan sellaista helpommin hajoavaa laatua. Laitoin pussin hattuhyllylle, josta se oli tipahtanut lattialle. Eli jollakulla oli herkkupäivä. Satavarmasti Saaga oli viettänyt pikku fiestan popsiessaan tikkuja olan takaa. Onneksi pussi oli jo aika vajaa, mutta olihan siellä kuitenkin useampi kourallinen tikkuja jäljellä. Pussi löytyi makuuhuoneen lattialta tyhjänä.
Aamulla kuuden maissa heräsin piippaukseen. Ensin ajattelin, että Assilla on hätä, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen Assi on nukkunut yönsä hyvin. Saagahan se siinä sängyn vieressä kökötti ja inusi. Arvasin, miksi. Eikun kiireesti vaatetta niskaan ja komppanian kanssa ulos. Saaga hoputti haukahtelemalla koko pukeutumisen ajan. Tien varteen päästyämme punanenä päästi helpottuneen huokauksen ja sonti komean kasan, jonka kiikutin roskikseen saman tien.
Eikä maistunut lenkin jälkeen ruoka. Miksiköhän? :-)
Jos mamma lähtee pääkaupunkiin niin hänen on suotava lapsilleen enemmän herkkuja kuin yhdet vaivaiset tikut. Eihän ne riitä mihinkään. Syötkö itsekin vain yhden suolatikun jos niitä on tarjolla? Epäilen....tai vain yhden sipsin jos oot ostanut kokonaisen pussin?
VastaaPoistaJos tikkuja sataa taivaalta, niitä on pakko syödä sillä ne ovat varmasti taivaanlahja.