Tänään oli Friidan tokotreeniryhmä. Täytyy sanoa, että on enemmän kuin vähän parina viikkona laiminlyöty omia toko-treenejä, kun on ollut muuta ajattelemista. Mutta joskus elämä menee sillä lailla.
Aloitettiin paikallamakuulla. Koirat riviin, maahan ja ohjaajat piiloon. Friida oli vähän vaihtanut asentoa, mutta muuten kelpo suoritus eikä tällä kertaa perusasennon ennakointia.
Sitten tehtiin kimppaseuraamista, sillä tällä kertaa oli paikalla vain kolme ryhmäläistä: beauceron Oiva, pyreneittenpaimenkoira Foca ja meidän Friida. Saija käskytti ja aloitti hitaalla käynnillä. Yllättävän hyvin Friida kulki sivulla. Käännökset menivät mallikkaasti, juoksussa vähän irtaantui.
Sitten treenattiin pelkkää juoksua. Lähdettiin ensin hitaaseen juoksuun ja sitten kiihdytettiin. Tosi vaikeaa Friidalle pitää paikkaa, kun siltä melkein karkaa mopo tassuista vauhdin hurmassa. Mutta ei ihan karmea esitys kuitenkaan. Tehtiin kolme kertaa ja kolmannella kerralla minulla oli nyrkissä Frolic. Se taisi olla se paras juoksukerta.
Liikkeestä maahanmeno tehtiin myös ryhmäliikkeenä. Friida meni hienosti maahan. Sitten meitä ohjaajia kuljetettiin koirien taakse, taas koiran ohi eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle - ja koirat katselivat ihmeissään, mutta pysyivät kauniisti makaamassa, vaikka treenikuvio näin olikin erilainen. Hyvä malttiharjoitus.
Luoksetulon pysähdys. Sillä aikaa, kun Oiva ja Foca vuorollaan tekivät liikettä, kävin kerran hallin pihalla tekemässä hämäysheiton pallolla, kutsuin ja pysäytin pallo kädessä. Hieno pysähdys! Sitten mentiin halliin ja tehtiin liikkeenomaisesti. Friida jäi istumaan ja menin kauas. Vahva käsimerkki ilman palloa. Hitsi, Friida lähti lujaa ja pysähtyi tosi hienosti ja sai pallon palkaksi. Ihan mahtavaa! Treenattavahan tätä on paljon, mutta ihan lupaava suoritus joka tapauksessa.
No, tunnari sitten tipautti maan pinnalle. Tehtiin se kaksi kertaa. Kierroksia oli koiralla ziljoona. Ekalla kerralla se otti ensin väärän ja toi, sitten palasi ja kahmi suuhunsa kaksi kapulaa, joista toinen oma. Friida pudotti hetkeksi kapulat maahan , mutta kahmaisi sitten molemmat takaisin ja toi minulle. Just just! Toisella kerralla Friida meni vähän rauhallisemmin, otti väärän ja toi. En reagoinnut mitenkään. Saija kutsui Friidaa hiljaa takaisin. Friida juoksi suoraan omalle (säkällä varmaan) ja toi sen minulle. Toki iloitsin ja palkitsin, mutta tuskin tuo vielä tajusi, mitä oli tekemässä. Mutta tällä kertaa en ole hirveän huolissani. Saagan kanssa olin alussa tunnarissa aivan epätoivon alhossa, mutta nyt se jo osaa tunnarin hienosti, joten eiköhän tämäkin tähtioppilas vielä tunnarinsa opi.
Kaukokäskyissä koira pikkuisen pompsautti takajalkojaan eteenpäin toisella istumaan nousulla, mutta matkaa oli ehkä enemmän kuin mitä ollaan treenattu. Pitää edelleen ohjata lähempää ja olla tarkkana siirtymistä. Sinänsä Friidan liikerata on hyvä ja se istumaan nousussa vetää itseään tosi selvästi taaksepäin. Taisi vain maltti loppua tällä kertaa.
Otin lopuksi väsyneelle koiralle noudon ja avo-hypyb.Nouto oli mennen tullen ravia, mutta muuten hyvä. Hyppy oli aivan kelpo suoritus.
Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa oikeasti treenata enemmän. Kisat lähestyvät.
Kokeileppa tehdä tunnaria ekana, kun koiralla on kierrokset ihan kaakossa.
VastaaPoistaMä oon jonkun aikaa tehnyt Enskalla jo ekana tunnaria ja se on vaan tullut paremmaksi ja vahvemmaksi. Kun koira tietää, mitä liikkeessä kuuluu tehdä, niin sen täytyy pystyä haistelemaan myös heti aluksi. Jopa Enskaa pystyy tässä huomauttamaa että tarkkuutta peliin, se skarppaa tosi hyvin ja sitten kun se kasaa sen kaiken intonsa ja keskittyy niin tunnari on tosi makee. Se vaan vaatii just sen, että koiralle asetetaan rajat siihen kohkaamiseen ja se laitetaan keskittymään hommiin.
Ensin kuitenkin sen täytyy tietää, mitä tehdä, enkä ole ihan varma, että Friidalla on juuri hajuakaan. Niin vähän ollaan tunnaria vielä tehty. Mutta pitääpä kokeilla Saagalla, kun sen voi jo olettaa osaavan.
VastaaPoista