Mikkelin hikisessä inttinäyttelyssä

Olinpa ilmoittanut Friidan Mikkeliin, koska sitä viimeistä sertiä ei saa, ellei näyttelyissä juokse. Siispä herätyskello soimaan lauantaiaamuna syntisen aikaisin, koirat lenkille - ja eikun menoksi. Eija haki minut puoli seitsemältä. Saaga ja Assi jäivät kotiin, josta Minnilän Tiina oli luvannut ne päivällä viedä lenkille, koska tiedossa oli pitkä näyttelypäivä joka tapauksessa. Hellettä oli luvassa ja sitä saatiin kyllä. Teltat olivat enemmän kuin tarpeen, sillä Mikkelin raviradalla ei varjoa muuten löytynyt.

Mukana näyttelyssä oli muutaman suvun ensikertalainen. Rosan yhdeksänkuiset pennut Mette ja Odessa aloittivat virallisen kisauransa, joskin ne ovat ahkerasti käyneet jo pentuluokissa harjoittelemassa. Molemmat tytöt ovat vahvaluustoisia, isoturkkisia ja vahvakuonoisia. Kauniita, napakoita neitejä.

Vasemmalla Mette häntä pörheänä moikkaa Odessaa, joka on vähän nöyremmällä asenteella.

Pikkutytöt menivät juniorikehässä hienosti. Molemmat saivat erin ja Mette sai vielä SA:nkin. Friida oli ilmoitettu avoimeen luokkaan. Vaikka sen turkki on kasvanut, on sen karva aika surkean pienen näköinen pörheiden sukulaisten rinnalla. Friida on muutenkin vähän keveämpi rakenteeltaan. Eija lupasi esittää Friidan, jotta pääsin kuvaamaan meidän typykkää kehässä. Alussa Friida vähän katseli minun perääni, mutta kun pysyin näkyvissä, se meni Eijan kanssa ihan hienosti. 

Ensin hieman patsastelua.

Sitten tuomari Paula Rekiranta vähän syynäili.

Sitten vähän juoksentelua sinne ja tänne.

Lopuksi patsastelua arvostelun aikana.

Friida sai ihan hyvän arvostelun, joka mielestäni on koiran näköinen. Noita etuliikkeitä olen huono arvioimaan, kun en niitä osaa katsoa.

"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen linjakas narttu, Hyvä kallo, riittävä kuono-osan vahvuus. Hyvät silmät, erinomaiset korvat, hyvä eturinta, riitttävä rungon syvyys. Hyvin kulmautunut takaa. Riittävä raajaluusto. Liikkuu sivulta erittäin hyvin, edestä hieman löysästi."

Tulos ERI ja SA. Eli jatkoon mentiin. Viisi narttua oli paras narttu- kisassa ja Friida sieltä tiputettiin pois. Minä olin mukana esittämässä veteraanimummo-Helmiä, kymmenenvuotiasta tehopakkausta, joka oli äärettömän helppo esittää, koska se on niin kokenut näyttelykonkari. Helmistä tuli paras narttu-2 ja kiitokseksi esittämisestä se puraisi minua peukaloon, kun en riittävän nopeasti antanut Frolicia sen suuhun. Rontti! Veri virtaisi jonkin aikaa. Rosa oli paras narttu ja rotunsa paras. Mette oli neljäs ja sai sertin. Friidan oli tyytyminen varasertiin. Eli lähelle jäätiin tälläkin kertaa. Jokohan se on varavalio, kun noita varasertejä on tullut useampi?

Saagan veli Santos oli paras uros eli VSOP, niinkuin muinoin eräs tuttu puhelimessa ilmoitti :-), Alex oli paras uros-2 ja sai sertin ja cacibin, kunhan se Santokselta sille siiryy. Rex sai eh:n, mutta kulki tällä kertaa ihan hienosti. Kasvattajaluokka sai kunniapalkinnon ja oli rop. Helmistä tuli rop-veteraani jälleen kerran.

Hienosti meni suvulta näyttelyn alkuosa.

Sitten olikin aika saada ruokaa.  Leirin trimmauspöydille katettiin nyyttäriateria kaikenlaisia herkkuja.

Kinkkupiirasta, salaatteja, juustoja, itsetehtyä leipää.....nam nam nam!

Tulkaas kaikki syömään.

Ja kyllä me söimmekin. Helteelläkin ruoka maistuu.

Sori, bulli-Pipsa, sulle ei tarjota.

Sori, Tete-leijona, ei sullekaan. 

Mutta mulle voitais, kun minä olen vasta vauva ja nimeni on Pottu.

Sitä paitsi mä osaan näin hienosti poseeratakin.

Ja mulla on näin hienot korvatkin.

Aika metka ja todella reipas pentu tämä Pottu.

Paitsi Friidan mielestä. Se itki ilosta Odessan ja Meten tavatessaan, löwchenit saivat sen aivan ekstaasiin, mutta Pottu-pentu  oli sen mielestä superällö  ja sai aikaan vain murinaa, vaikka toinen aivan kohteliaasti tervehti.

Alex ja pikkuveli Andy (Meten ja Oden veli) sentään menettelivät neiti Nirppanokan mielestä.

Syönnin jälkeen kohotettiin passion-kuoharimalja kaikille meille.

Nuori leijonapoika Domino kävi myös leirissämme. Se on vähän Salomaon näköinen valkoisine hiustupsuineen ja sukkineen. Mahdottoman reipas ja hauska koira. Rex-vesikoiralla oli ollut häkissä tylsää ja se innostui leikkimään Dominon kanssa. Eikä Domino ollut millänsäkään siitä, että leikkikaveri oli aika paljon sitä isompi. Hauskaa oli pojilla.

Domino selvästi tykkää isoista koirista, nimittäin kamerani tavoitti sen vielä isomman kaverin kanssa tutustumassa. 

Tete-tyttö oli mielummin katsojana emäntänsä sylissä.

Leiriimme tupsahti enemmänkin löwcheneitä, ja halusin ottaa niistä yhteiskuvan. Melkoinen hässäkkä nähtiin, ennen kuin yhtään järkevää otosta sai aikaan. Mutta tässä on koko viisikko.

Mukavia koiria nämä leijonakoirat.

Mette oli häkissä jo hiiiiirveän pitkästynyt. Eikö jo kohta pääsisi pois.

Ensin piti kuitenkin odottaa, kun Helmi-mummo kävi veteraanikehässä tekemässä pikku juoksut.

Hemulla ei kyllä askel paina.

Sitten Rosa kävi kasiryhmän ringissä poseeraamassa.

Lopulta Mettekin pääsi tositoimiin, sillä oli vuorossa parhaan kasvattajaryhmän valinta.

Ryhmässä olivat Santos, Alex, Mette ja Rosa.

Tajmadoran joukko pääsi neljän parhaan joukkoon.

Kasvattajaryhmästä tuli Best in Show-4. 

Jee! Hyvä te!  

Sitten olikin aika purkaa leiri ja lähteä kotimatkalle. Koirat olivat sangen väsyneitä, joten hiljaista porukkaa oli häkeissä. Kahdeksan korvilla oltiin kotona. Oli tosi mukava päivä, kun näki paljon tuttua ja oli aikaa jutellakin. Kaikilla oli rento meininki. Sertiä ei tullut, mutta joku toinen kerta sitten. Tai sitten ei.