17.7.2012

Klag 2012

Viime kesänä olimme Eijan kanssa ties monennettako kertaa Klagissa ja varasimme viimeisen vapaana olleen suihkullisen mökin. Vuosi eteenpäin on kulunut ja viime perjantaiaamuna ennen kahdeksaa pakkasimme Eijan auton täyteen tarpeellista kamaa ja leegion koiria suunnataksemme taas kohti Kokkolaa. Assi jäi Minnan ja Fiian hyvään hoitoon -kiitos teille siitä. Säätiedotus oli luvannut oikein kehnoa ja runsassateista keliä, mutta sateet olivat yön aikana menneet jo pohjoiseen ja me saimme startata aurinkoisessa säässä.

                                      Tässä koirajoukkue: Friida, Sabi , Windy ja Saaga.

Hirmuisen hyviä matkustajia olivat koirat kaikki tyynni. Kerran kuuden tunnin matkan aikana ne pääsivät jaloittelemaan Karoliinan Kahvimyllyllä, mutta muuten mentiin rivakkaa tahtia eteenpäin (no Vaajakoskella Pandan myymälässä on aina pakko pysähtyä).  Meidän oli näet oltava Kokkolassa viimeistään kolmelta, sillä Eijan eka rataantutustuminen oli jo neljältä ja Sabi piti sitä ennen päästä mittaukseen. Sabi nimittäin korkkasi virallisen kilpauransa Kokkolassa. Meillä oli muutenkin ihan haasteellinen aikataulu, sillä kisaajia oli monessa eri luokassa (medi-1, maksi-2, medi-3 ja  maksi-3). Piti tarkkaan suunnitella, milloin syödään aamupalat, milloin päiväruoka, milloin tehdään pitempi lenkki ja sitä rataa.

Mökki numero 33 ja sen vartijat. Kompostikehikkoaita tuli mukanamme ja teki koirille kivan piha-alueen.

Kokkolassa oli satanut aika rankasti, kun saavuimme leirintäalueelle. ( Viisaina naisina varasimme jo tullessamme ensi kesän Klag-mökin.) Tämä tiesi sitä, että nurmikenttä oli tosi liukas. Illan mittaan nähtiin monta koiran ja ihmisenkin nurin menoa. Friida meni nenilleen käännöksessä, samoin Sabi. Minun vanhat Dita-kenkäni toimivat hyvin nurmella, eikä ollut nurin menon vaaaran tunnetta.

Perjantaina oli vain yksi kisa kaikille luokille. Tuomarina toimi Vesa Sivonen.  Ensin kisasi Sabi. Aika upea oli kisauran korkkaus. Radalta tuli vitonen ( olikohan keppikielto vai hypyn ohi ajo) ja sillä tuloksella Sabi voitti kisan. Friidan eka rata oli hieno, mutta kolmanneksi viimeinen rima tippui, kun takaa leikkasin hypyn. Oltiin kuudensia. Nousunolla oli tässä kisassa kaikkein lähimpänä. Muutenkin tämä oli Friidan paras rata.


Friida oli aika löysä koko viikonlopun ajan. Ei taida sen pää olla parhaimmillaan reissussa, jossa ei paljon ehdi levätä. Pikku aivot väsyvät, vaikka se koko ajan reippaasti paikasta toiseen kulkikin. Muinainen vesihäntähomma taitaa kummitella vielä sen mielessä, koska vauhti ei tyypillisen Friidamainen ollut kertaakaan. Kepit olivat hitaammat kuin tavallisesti ja yhdellä radalla tuli keppivirhekin. Videoista huomasin, että kun vauhti ei ole niin luja, se reagoi minun ei niin tarkkaan ohjaukseeni paljon herkemmin kuin silloin, kun sillä itsellään on vauhti päällä. Toivottavasti tämä vauhdittomuus on ohimenevä ilmiö. Vähän mietin, on sillä mahdollisesti valeraskauden hitautta. Vaikea sanoa. 

Saaga. jolle agsa ei ole maittanut ja jonka treeniryhmäpaikan luovutin pois päättäen keskittyä lähinnä tokoon sen kanssa, oli sen sijaan yllättävän pirtsakkana Kokkolassa. Lauantaiaamuna Anne Viitasen radalla tuli kielto ja rimoja tippui, mutta pääasiassa niitä, jotka oli laitettu 65 cm:n korkeuteen. Minusta oli kyllä aika arvelluttavaa, että niin liukkaalla alustalla ja kaltevalla kentällä laitettiin tuollaisia rimakorkeuksia, ja yleensä hyvin haasteellisiin käännöskohtiin. Ei järin reilua. Kovin moni muukin niitä rimoja tiputteli. Joka tapauksessa Saaga teki parhaansa ja yritti. Viimeisellä radalla minun huolimaton putkeen vientini teki nollaradasta hylyn. Se harmitti aika lailla.

                                         Tässä Saagan ensimmäinen rata (Vesa Sivosen).


                                          Ja tässä se kolmas (Anne Viitasen).


Windy teki kaksi hyvää vitosrataa ja kaksi hylkyä. Sabille tuli lopuista radoista hylyt. Mutta aika näpsäkkä pikkutyttö tuo Sabi jo on. Anne Viitanen oli tehnyt yltiövaikean ykkösradan sunnuntaiaamulle, ja vaikka Sabille hylky tulikin, se toimi vaikeallakin radalla tosi hyvin. 

Välillä sentään pääsivät koirat mökin vieressä olevalle nurmikentälle irrottelemaan.



Kun alkoi sataa, vetäydyttiin sisälle lepäämään.


Tapasimme Klagissa myös Windyn lapsukaisen, pohjoisessa asuvan Ronin. Siinäpä vasta reipas pieni shelttipoika, joka asuu kahden isomman shelttiuroksen kanssa samassa taloudessa.


Äiti oli kyllä ihan ystävällinen pikkupojalleen, mutta isosisko Sabi oli hippasen mustis, kun Roni sai niin paljon huomiota. Saagaa kiinnosti pentu vain hiukan, mutta Friida olisi niin mielellään halunnut leikkiä Ronin kanssa. Ronia hiukan hirvitti isomusta, joten laitettiin sitten Saaga ja Friida mökkiin ja annettiin shelttien temmeltää.


Ja vielä perhepotretti: Sabi, Windy ja Roni.


Ensimmäisenä iltana iltapalan nauttiminen meni yömyöhälle, kun Saagan kisa oli vasta pitkälle yli kymmenen. Mutta toisena iltana pääsimme nauttimaan iltapalaa jo aikaisemmin. Klagin iltaherkkuihin on perinteisesti kuulunut jääkylmä Fresita. Tällä kertaa nautimme palan painikkeeksi ihanaa feta-salaattia.  Viikonlopun eväät oli suunniteltu niin, että ne olivat nopeita tehdä. Hyvin suunnittelu onnistui.


Sunnuntaiaamuna mökkimme vierelle saapui yllättäviä vieraita. Olikohan niilläkin aamupala mielessä?


Mutta perässä saapui heti kohta äitisorsa, joka ohjasi lapsensa takaisin veteen. Viisas veto.


Sunnuntaina oli aamulla ensin Friidan kisa kahdeksalta, sitten nopea aamupala, sitten Saagan kisa ja heti kohta Windyn viimeinen rata. Tässä välissä teimme pikaruoan ja pakkasimme auton, sillä mökki piti luovuttaa klo 12. Siirsimme auton metsikön varjoon ja jäimme odottamaan Sabin viimeistä rataa, joka alkoi vasta kahdelta. Vaikka sää oli lämmin ja koirat odottelivat autossa, varjossa takaluukku auki oli koirilla hyvät oltavat.


Kotimatkalle lähdimme kolmen jälkeen ja Kotkaan saavuimme yhdeksän maissa. Kerran pysähdyimme kahville, mutta koirat vetelivät sikiunta koko matkan ajan eikä niiden päitä näkynyt ennenkuin viimeisen kilometrin aikana. Rankka reissu niilläkin takana.

Vaikkeivät tulostavoitteet täyttyneetkään, oli kyllä kaikin puolin kiva reissu. Kiitos mainiosta matkaseurasta, Eija, Windy, Sabi, Friida ja Saaga.


8 kommenttia:

  1. Olisiko kuitenkin valeraskausesta johtuvaa tuo löysyys? Toivotaan että on sitä tai muuta ohimenevää. Nuo videot ei muuten aukea.

    VastaaPoista
  2. Sitä ohimenevyyttä minäkin toivon. Nyt ne aukeavat - ilman, että tarvitsi mitään tehdä. Laulavalle vesikoiralle spesiaalirapsut.

    VastaaPoista
  3. Oletko linkittänyt videot jotenkin erilailla kun en pysty iPhonella ollenkaan katselemaan niitä? Aikaisemmin on onnistunut ongelmitta ja muiden videoiden katselu onnistuu nytkin. Tietokoneella pystyin kyllä katsomaan.
    Friidan rata oli oikein hieno ja se oli mielestäni vauhdikkaampi kuin viimeksi. Harmillisia nuo yhden riman tiputukset. Ja Saagalla oli tosi hyvä draivi päällä. Kannattaa siis senkin kanssa jatkaa liitelyä :)

    VastaaPoista
  4. Eija&tytöt18.7.2012 11.58

    Aivan mahtava reissu ja huippu matkaseura, KIITOS...ensi kesää odotellessa :)

    VastaaPoista
  5. Latasin videon Blogspotin omalla latauslaitteella suoraan. Omituista, ettei iPhone näytä. Friidan eka rata oli ihan jees.

    VastaaPoista
  6. Ihana matkakertomus taas kerran! Ens kesänä taas nähdään...

    VastaaPoista
  7. Kokkolaan on kyllä joskus tultava. Ehkä mökissä olis ihan kivaa asua ihan kisapaikalla. Ehkä muutaman vuoden päästä kun tuleva pentu on kisaiässä ettei tarvi keskittyä yhden koiran kisoihion.
    Sait tehdä muutaman persjätön Saagan ekalla radalla.

    VastaaPoista
  8. Joo. Persjätöt toimivat Saagan kanssa todella hyvin ja vievät sitä eteenpäin. Niinkuin kuvasta näkyy. Rataprofiili sopi kyllä persjättöihin oikein hyvin.

    VastaaPoista