Tuisku helteellä ja muuta kesäistä

Kun tuo Vuodatus ei nyt sitten pelitä, vaihtui blogi uuteen ympäristöön uudella otsikolla. Vähän haikeaa on jättää vanha blogi taakse, vaikkei se minnekään häviäkään. Oli niin helppo käyttää vanhan systeemejä, sillä aloitin blogin pitämisen silloin, kun Saaga täytti neljä vuotta. Ja nyt se on jo viisivuotias. Oijoi. Mutta aika aikaa kutakin.

Oltiin viime viikonloppuna mökillä, kun oli niin nätti ilmakin. Vesi oli kaksikymmentäasteista, ainakin pintavesi ja koiratkin menivät ainakin kahlailemaan.

Saaga ei enää ollut yhtään innostunut uimisesta, vaikka syvälle kahlaakin. Kun yritin sitä uittaa noutajahihnassa, se kääntyi saman tien takaisin rantaan eikä uimisesta tullut yhtään mitään.

Vaikka Friidan pitäisi jo olla mestariuimari, joka kesän alussa sillä menee  oma aikansa luonnon nostattamiseen jalkojen irroittamiseksi pohjasta.

Läiskis läiskis, räiskivät etutassut, kun neiti lähtee uimaretkelle.

Mutta kyllä uiminen sujuu, kunhan riittävän syvällä on - ja keppi suussa.

Assi ei turhia läiskyttele, sillä se on uinnin ammattilainen ja noudon mestari. Se menee - ja vain vana jää, kun tämä laiva lähtee.

Meidän Vesikoira<3

Saaga noutaa rannasta haetun kepin ja omii sen härskisti itselleen.

Ei taida meidän äippäkoirasta uimaria tulla.

Kaverukset tähyilevät illan rauhassa järvelle päin.



Franklin perheineen tuli mökille meitä moikkaamaan. Piti ottaa oikein perhepotretti.

Eli

Friida-sisko, Franklin-veli, Saaga-äiti ja iso-isotäti Assi. Osaa ne poseerata.

Franklinin hymy kameralle

Viikonlopun aikana Friidan toinen veli Jeppe sai viimeisen sertinsä ja näin siitä tuli Suomen Muotovalio. Jeeeee!!!











Entäs se Tuisku?
No, kun lähdimme mökiltä kotiin, meillä oli mukanamme Tuisku-cotton, sillä siskon perhe suuntasi Pietariin neljäksi päiväksi.  Tuisku tuli meille. Eikä siinä kauan nokka tuhissut, kun Tuisku oli jo ihan kotonaan.

Tässä kuvassa Tuisku on vallannut työhuoneen koirapatjan ja lekottelee siinä oikein onnellisena.