8.7.2012

Pason varjoleikit - ja tokoilua

Oli hehkuva hellepäivä.

Katin kanssa tehtiin treffit laatikkotehtaan kentälle tokon merkeissä. Minulla  mukana Friida ja Katilla Paso.
Friida oli sitä mieltä, että Paso on äärettömän ällö POIKA, joten sen kanssa ei voi leikkiä,  ja se kyllä oli harmi. Paso ei tästä masentunut, sillä se osaa kyllä pitää omaa kivaa ihan itsekseenkin.



Pystykorva perro - vai liekö kiharakarvainen belggari?















Niin on älykkään näköinen tämä otus, että kertakaikkiaan.












Menoa ja meininkiä - taitaa olla Pason motto.












Jos Friida ystävällisesti antaa kyytiä, mikäs sen hauskempaa Pason mielestä.









Kun Pasolle tarjoutuu mahdollisuus leikkiä Friidan pallolla, se vasta onkin nastaa.












Koppejakin sopii yrittää.















Kaikkein hauskinta on, jos Friida yrittää saada pallon pois. Sehän tekee pallosta vielä suuremman aarteen.








Jos pallo tippuu vauhdissa, ei hätää, nelivetojarrutus toimii niin hyvin, että kivituhka pöllyää.











Tämän alkuverryttelyn jälkeen Paso teki hyvät tokotreenit Katin kanssa. Seuraaminen on todella paljon edistynyt  naksuttimen avulla.  Hyvältä näyttää!

Tokotreenit aloitimme paikallamakuulla. Minä menin piiloon konttiin ja Kati jäi Pason näkyville. Friidalla oli sujunut makuu oikein hyvin. Se tipahtaa lonkalleen maahan mennessä, mutta myös pysyy siellä, joten en tiedä, pitäsikö asiaan puuttua vai ei.


Friidan kanssa treenasimme ensin avo-hyppyä. Kontakti on kunnossa.


















Hypyn taakse voi jäädä istumaan, vaikka paluu ei aina tapahdukaan hypyn kautta.













Tällä kertaa paluu sujui oikeaoppisesti.

















Noudossa harjoittelimme noutoa lähietäisyydeltä kapulan taakse kaartaen. Ihan Korrin oppien mukaan. Ei siis mitään etutassujen tappoiskuja tällä kertaa.












Hae.











Haki se, vaikka vauhti lähietäisyydeltä ei järin suuri ollutkaan.















Kiva oli treenata kimpassa.

Iltapäivällä kävin vielä oman koirajengin kanssa samaisella kentällä juoksentelemassa. Kovin suuria leikkejä ei syntynyt, sillä sää oli todella kuuma. Mutta hetken malttoivat tyttökoirat sentään touhuta.

Tuisku innostui vinkuvasta pehmolelusta.


No katohan, tässähän on ihka oikea saaliseläin.














Tältä otetaan nirri pois raivokkaalla ravistelutekniikalla.









Joku kateellinen sielu yrittää saada lelun Tuiskulta pois.











Vaan ei onnistu. Tuisku pitää lelun juuri niin kauan kuin haluaa.














Jossain vaiheessa lelu hylätään ja kateelliset ovat kärppänä lelun kimpussa.





















Lelut kiinnostavat kaikkia, jos yksi osoittaa ensin suurta intoa lelua kohtaan. Koirat ovat ikuisia lapsia.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti