Viime sunnuntaina oli aikainen herätys. Viritin kaksi ( !) kelloa hälyyttämään kello 5.25. Ja nukuin oikein huonosti edeltävän yön. Hyvin ryytynyt olo oli siis kellojen hälyyttäessä, mutta kyllä sitten vähitellen virkistyinkin. Kahvinkeitin päälle ( olin ladannut sen jo illalla), koirat ulos pimeyteen pissalle ja kakalle, kiireesti takaisin antamaan niille ruokaa, itselle banaani poskeen, laukut ja koirat autoon ja matkaan. Poimin matkan varrelta Marjutin kyytiin. Mihin olimme menossa niin jumalattoman aikaisin? Greetan agikisoihin tietenkin. Saaga tuli mukaan turistina, sillä olisi ollut liian pitkä päivä sille yksin kotona.
Ajellessa aurinko nousi, pelloilta nousi yön jäljiltä usva ja sää oli vallan mainio. Tiet olivat tyhjät ihan Vantaalle asti. Määränpää oli Ojanko ja siellä kolme Mika Kankaan agilityrataa. Ihan nolliin asti ei parivaljakko yltänyt, vaikka läheltä liiippasi ja yhteistyö oli kaunista. Aina sattui jotain pientä. Mutta kahdella radalla Greetta pääsi palkinnoille. Jakotilaisuutta ei ollut vaan palkintokassi haettiin ilmoteltan vierestä. Ei järin juhlallista.
Tässä Greetan ja Marjutin radat.
Niin vähän he ovat kisanneet yhdessä, että tämä oli vielä harjoitusta, mutta lupaavalta näyttää ja Greetalla oli tosi kiva vire koko ajan. Sen verran vain olin hallissa, että kävin radat kuvaamassa maski tiukasti naamalla. Näet turistit eivät olleet tervetulleita.
Kiitos Marjut, että Greettaa niin hienosti ohjaat.
Kotimatkalle päästiin puolilta päivin. Illalla taistelin, että jaksoi valvoa yhdeksään. Sitten tuli nuijanukutus. Nukkuminen on ihanaa, kun väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti