Käytiin viime sunnuntaina Lemin mökillä. Piti viedä muovilaatikko valokuville ja muutakin puuhaa oli. Säässä oli syksyä, muttei satanut. Minulla oli vähän evästäkin mukana. Ja yllättäen löysin mökin pihasta pari pussillista kanttarellejakin. Nam!
Kiven vieren kukat vielä kukkivat, samoin toisessa kukkapenkissä kukki jollain tavalla vielä. Ne saivat jäädä sinne, mutta poistin pelargonia-amppelin ja saviruukun pelargoniat kompostiin.
Tämä reissu oli varmaan Saagan viimeinen mökkireissu. Seuraavan kerran se tulee tuhkana samaan hautaan, jossa ovat jo Friida-tytär, Assi ja Elsa .Muutama kyynel tuli tästäkin ajatuksesta vuodatettua.
Mökiltä ajelimme Lappeenrantaan. Kävin viemässä haudalle callunoita vanhojen kukkien paikalle. Sitten lähdimme kyläilemään. Menimme katsomaan Saagan poikaa Franklinia, Meegaa ja tytärtään Coraa - ja tietysti heidän omistajiaan.
Aurinko häikäisi, mutta hienosti istuivat koirat rivissä poseeraamassa. Vasemmalta oikealle
Greetta, Saaga, Franklin, Cora ja Meega.
Halusin ottaa myös äiti-poika-kuvan. Franklinkin on jo yli kymmenvuotias ja äitinsä 13v4 kk. Niin söpösiä ovat molemmat kuvassa.
Kun alkoi arki, menimme koirien kanssa metsäretkelle, kun oli kaunis päivä. Yritän kovasti pitää kameraa mukana, sillä haluan kuvata paljon muistoja Saagasta nyt, kun ei tiedä, kuinka kauan se on olemassa. Ruskaa ei vielä täällä meillä juurikaan ole. Josko niitäkin ehdittäisiin ottaa.
Saaga joi joka lätäköstä, jos annoin. Se juo muutenkin paljon - ja pissaa myös - kun munuaisia pitää huuhdella, kun ne eivät enää kunnolla toimi. Jännä, että koira sen itsekin tajuaa.
Kivellekin ketterästi kiivettiin. Tällä kivellä on otettu paljon kuvia varsinkin, kun ollaan oltu schapendoesien kanssa lenkillä. Tämä on nami-pit stop. Nytkin oli. Saagan namit ovat sen munuaisruokaa, mutta hyvin kelpaavat hänelle.
Kiva oli retki ja kun rauhassa mennään, Saagakin jaksaa yllättävän hyvin. Annan sen paljon haistella, kun se sitä niin innokkaasti harrastaa. Turha kiire pois. Greetta saa olla irti, joten se saa pyrähdellä.
Käytiin tiistainan Oili Huotarin toko-koulutuksessa. Meidän teema oli ohjattu nouto. Greetta siinä kyttää kapuloita, eikä keskity seuraamiseen. Noutaessa se saattaa myös haukahtaa. Eli saatiin vireen laskuun vinkkejä. Samoin yleensä seuraamiseen saatiin treeniohjeita, joita ryhdytään nyt tehokkaasti kokeilemaan.
Siispä tänään, kun oltiin Hannelen kanssa treenaamassa Strömforsin koirahallissa, testattiin ohjatun vinkkiä. Ja kyllä vain mielentila oli rauhaisampi. Treenattiin myös istualleen tunnaria monta kertaa. Alkoi tulla lopussa vääriäkin, kun kierrokset olivat kovat, mutta ääntä ei juuri kuulunut, mikä oli hyvä. Kaukoa ja takapalkalla kiertoa kapuloiden ohi tehtiin myös. Oli hyvä ja tehokas treeni. Sekä Nelli että Greetta saivat toisistaan sopivasti häiriötä, kun ne treenasivat yhtä aikaa hallin eri päissä. Tänä iltana Greetta saa vielä agsatreeniä Marjutin kanssa. Sillä on siis oikein hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti