Saagalle iski taas jostain mystisestä syystä ripuli. Yleensä se alkaa oirehtia ensimmäisen kerran yöllä. Niin tälläkin kertaa. Kun edellisyönä olin nukkunut vähän liiankin kanssa, niin seuraavana yönä ei uni tulllut ulkoilujen välissä. Neljä kertaa Saaga ilmoitti, että pitäisi mennä ja mentiin. On se niin hieno tyttö, kun osaa kertoa. Onneksi on vielä aika lämmintä, joten takki niskaan ja menoksi. Väliaikoina koira kyllä nukkui, mutta minä valvoin ja käänsin kylkeä. Kuuntelin Radioplaysta ihmisten haastatteluja ja selailin kännykkää. Viimeisen ulkoilun jälkeen viiden maissa sain jossain vaiheessa unen päästä kiinni. Yöuni oli runsaat kaksi tuntia. Tylosin rauhoitti Saagan mahaa, ei kokonaan kuitenkaan. Päivä meni yllättävän hyvin sekä itsellä että Saagalla. Illalla valvoin väkisin yli kymmeneen, ettei tulisi taas liian pitkiä yöunia ja valvomiskierrettä. Yöllä Saaga kahdesti halusi ulos, mutta joka välissä sain unen päästä kiinni aivan heti. Jatkoin Tylosin-kuuria tähän aamuun. Saagan kakka oli vielä hieman löysää. Saan onneksi vielä tänään eläinlääkäristä lisää lääkettä ja annan ainakin illlalla sitä koiralle.
Kun toisella on munuaiset jo loppusuoralla, tuntuu, että lääkkeet eivät ole sille hyväksi. Mutta kuitenkin ovat tarpeelliset. Koira on ihan iloinen ja hyvällä mielellä. Se lähtee mukaan kaikille ulkoiluille ja näkee, että silmässä on pilkettä. Ei voi sellaisen koiran ripulia jättää hoitamatta tai viedä piikille. Jos lääke lyhentää sen elämää, niin sitten lyhtentää. Koiran hyvä mieli on kuitenkin numero yksi. Enkä ole vielä Saagasta valmis luopumaan mistään hinnasta.
Kun eilen sunnuntaina oli niin kaunis ilma, lähdimme kaupunkiin kävelyretkelle. Kävimme bongaamassa Fuksinpuiston ruskaa. Eipä sitä vielä juurikaan ole kuin tällaisissa koristepuissa, mutta toivotaan, että tänäkin vuonna saadaan ihailla kauniita värejä.
Fuksi oli nopeasti kierretty ja päätin, että käydäänpäs katsomassa Langinkosken kohinaa. No, kyllä oli kohinat vähissä, sillä vesi on todella alhaalla. Greetan korviin kävi jo pienikin ääni, mutta kun vertaa maaliskuussa otettuja kuvia eilisiin, niin huomaa melkoisen eron. Ylemmät kuvat siis maaliskuun kuvia.
Eiköhän se kohise taas.
Saagalla ottavat kävelyt voimille, vaikka rauhassa mennäänkin sen tahtiin. Joten kun kotiin päästiin, niin mummeli päätti ottaa päiväunet. Hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti