Kaikki otsikon asiat pikku-Greetalle.
Lauantaina oli oman seuran toko-kisat tuomarina Kaarina Pirilä. Voittajaluokka alkoi vähän ennen puolta päivää eli ei ollut kiirettä. Rauhallinen aamu vaihtui vinkuisaan kisaan. Perinteisesti. Ensin oli paikkamakuu, josta ei ole videota. Tämän Greetta on aina handlannut, mutta kun palasin piilosta, siellä se istua tönötti ainoana rivistössä. Voi däm! Saija, joka toimi liikkurin apulaisena, kertoi myöhemmin, että hän epäilee, että kärpänen meni häiritsemään Greettaa, sillä se alkoi raivistella päätään ja sitten ajatus tekemisestä katkesi ja se nousi istumaan. Saija listi yhden kärpäsen kehän reunalle ja seuraamisessa minun korvalleni laskeutui kärpänen, jota ei voinut liikkeessä huitoa. Eli voi hyvin olla mahdollista.
Muuten mentiin saman tutun kaavan mukaan. Seuraaminen seiska, koska huono kontakti ja ääni. Peruutus ei kunnolla onnistunut. Ällässä teki liikkeet, mutta äänteli ja seuraaminen taas huonoa eli 8 siitä. Luoksetulon stoppi valui ja Greetan asento muuttui, kun tuomari tuli perässä ja Greetta kääntyi katsomaan. Siitä 7. Ruutu oli hieno, mutta koska tuli ääntä, sai yhdeksän. Ohjatussa noudossa sama juttu. 9. Tunnarissa veivasi edes takaisin piipaten, kunnes alkoi haistella ja toi oman. Siitä 5. Kakessa vähän valui. Yhden vaihdon ennakoi. Siitä 6,5. Ja kokonaisvaikutelma ääntelyn takia 6. Tulos oli 218 pistettä, kolmospalkinto ja toinen sija. Eli ei ykköstä.
Tässä meidän suorituksenne.
Nyt sitten jäädään tauolle kisoista maaliskuuhun asti. Treenataan mielentilaa ja liikkeitä.
Käytiin sunnuntaina Mirja Leinosen luona Mäntsälässä. Krisse vinkkasi Koirakouluverkossa-blogin tekstin, jossa kerrottiin erilaisista äänenpitäjistä.
Löysin sieltä Greetan alteregon Kipa Kiihtyjän. Tekstistä vaikutti, että täältä voisi saada jotain konkreettisia apukeinojakin, joten pistin viestiä menemään. Siispä löysimme itsemme Mäntsälästä.
Greetta osoitti omat piippauskykynsä aika nopeasti.
Tällaisia vinkkejä saimme:
Koska Greettaa häiritsee moni asia ympäristössä, alamme leikkiä katseluleikkiä. Kun se katsoo häiriötä, minä sanon Katso ja kun se katsoo minua, se saa palkan. Tätä häiriötä katsotaan riittävän monta kertaa, jotta se ei enää ole häiriö. ( Nyt täytyy miettiä, miten sen toteuttaa ja missä paikoissa. Häiriötähän on monelaista arjessa enkä kyllä ehdi ihan kaikkeen reagoida. Hmm! Pitää miettiä. Mutta on tuossa itua.)
Samaan liittyy tämäkin ohje, jossa saavutaan häiriöitä vilisevälle paikalle hyvissä ajoin. Pysytään koko ajan liikkeessä ja koira saa tarkkailla ympäristöä. Pysähdytään välillä ja kun koira katsoo ihmistä, kehutaan palkataan ja lähdetään taas liikkeelle kuljeskelemaan. Näin tehdään 10-15 minuuttia toiveena, että koira on ottanut häiriöt "haltuun" ja on valmis tekemään töitä minun kanssani.
Ennen koetta voidaan tehdä ääntä ja kierroksia aiheuttavaa vauhtiliikettä ainakin viisi kertaa, jotta koira on saanut siihen liikkeeseen liittyviä kierrostunteita purettua etukäteen.
Muutama muukin ohje tuli. Näitä alamme tauolla kokeilla.
Tänään olimme Huotarin Oilin toko-koulutuksessa. Paljon ei Greetta varsinaisesti tehnyt, mutta juttelimme virejutuista ja kerroin meidän kokeista. Oili antoi ohjeeksi alkaa harjoitella kehään tuloa niin, että koira on täysin kontrollin alla eikä saa lähteä häröilemään ihmisten luo tai muutenkaan. Sitä harjoiteltiin. Mentiin ihmisten ohi ja Greetalle huomautettiin, kun se seurasi huonosti. Viimeinen kerta oli jo hyvä. Kaukoa tehtiin. Se otti painetta takana olevista ihmisistä, mutta viimeisellä kerralla, kun napakasti käskin, se toimi hyvin. Olen minä mielestäni napakasti käskenyt ennenkin, mutta nyt täytyy olla vielä selkeämpi. Ei paha, mutta napakka, jolloin koira tuntee, että ihminen on turva. Lisäksi kerran viikossa pitää tehdä kokeenomainen treeni, että Greetta ylioppii voittajaluokan kaavion. Siinäpä sitä talviharrastusta meille.
Pakkolepo tuli Saijan hieronnan jälkeen. Yleensä Greetta on hierottu kerran kuussa, mutta nyt oli kaksi kuukautta väliä ja sen huomasi. Selässä oli paljon jumeja ( kiitos tuon luonteen). Lisäksi Saija löysi oikeasta lavasta kipeän paikan, jota epäili jonkun törmäyksen aikaan saamaksi. En muista mitään törmäyksiä, mutta onhan Greetta sähäkkä koira ja metsälenkeillä voi jotain sattua huomaamattakin. Siispä tämän viikon Greetta tekee hihnalenkkejä eikä mene agitreeniinkään. Lauantain oman seuran agikisaan se on ilmoitettu vain kahdelle agilityradalle, vaikka tarjolla olisi ollut kaksi hyppyrataakin. Hyppy-Luva Greetalla on, joten ei viitsi sitä turhaan juoksuttaa. Se kisa onkin Greetan viimein virallinen tänä vuonna. Seuran mestaruuskisoihin se saattaa mennä, mutta muuten loppuvuosi huilataan kisoista siinäkin suhteessa.
Saagan maha on taas tänään löysällä. Canicurilla mennään toistaiseksi.
Toivotaan että kaikista näistä vinkeistä on teille apuja.
VastaaPoistaSinä olet kyllä melkoinen voimanainen, kun aina vain jaksat kehittää Greettaa ja itseäsi näissä voihkimisasioissa. Moni olisi jo laittanut hanksat tiskiin.
Jos koira ei olisi niin taitava ja osaava, jättäisin sikseen ja se eläisi kotikoiraelämää vain. Mutta kun ollaan päästy harrastuksissa näin pitkälle, en anna periksi. Ja sitä paitsi jos sen kierroselämää jollain konstilla pystyy helpottamaan, niin onhan siitä apu koirallekin. Jaksaa jaksaa.
VastaaPoista