Aamulla herättiin noin 8.45 ( Juuri, kun nousin, Saaga oksensi mahavaahtoa vähän, onneksi ei yleistä) Lääkkeet annoin, mutta kumpikaan ei saanut ruokaa. Pakkasin ruoat kuitenkin kuppeihin mukaan. Näet Saagalle halusin silmätsekin lisäksi verikokeet eri arvoista ja sitä ennen pitää olla syömättä. Itselläkin jäi aamiainen nauttimatta.
Kurja sadesää kera sivutuulen vei meitä reippaasti kohti Porvoota ja niin ajoissa oltiin, että ehdin piipahtaa Brunbergin tehtaanmyymälässä ostamassa vähän joululahjanameja. Sitten lääkäriin. Päästiin sangen nopeasti odottelemaan. Saaga istui vieressäni, haisteli - ja alkoi vapista. Vapina lisääntyi niin, että hampaat ihan kalisivat. Minua alkoi itkettää mummelin pelko. Se taatusti muisti tuoksusta monen vuoden takaiset käynnit samassa paikassa. Silloin hoidettiin hirmubakteeria korvassa, joka oli todella kipeä. Saaga piti yleensä nukuttaa, sillä se ei antanut koskeakaan korvaan. Vasta zepp-leikkauksen jälkeen vaivat lopullisesti jäivät taakse. Mutta kaiken kipeyden muisto palasi mieleen hajusta. Saaga ei ikinä ennen ole missään pelännyt eikä vapissut. Voi mummelia. Mutta kiltisti se kerran taakseen katsoen lähti hoitajan ja lääkärin mukana hoitohuoneeseen. Näin koronan aikaan ei saa omistaja olla yleensä mukana, mikä on harmillista. Tutkimuksissa ei mennyt hirveän kauan. Tosin välillä haettiin toinen apuhenkilö verikoetta varten, sillä niitäkin on otettu sen verran suuri määrä, ettei Saaga tykkää vaan rimpuilee. Sekin saatiin otettua ja koira pääsi autoon takaisin. Molemmille koirille annettiin ruokaa ja minä meni kuulemaan tuloksia. Näin eläinlääkäri Kolisoja lausui:
Ihan hevillä en aio Saagaa luomileikkaukseen viedä näillä tautikuvilla ja tuolla iällä. Vain jos on ihan pakko. Mutta tippoja voin hölvätä loppuiän aivan varmasti.
Saaga rukka, kohtalon lapsi. Yhdelle koiralle on elämän aikana kertynyt kovin monta vaivaa. Onneksi se on aina ollut niin täysipäinen ja järkevä, ettei se ole antanut asian haitata. Eläinlääkäri arveli, että Saaga näkee sumeilla silmillään vain hahmoja ja olen siitä samaa mieltä. Sen verran näkee, että tietää, mitä tapahtuu, milloin mennään ulos tai keittiöön ja osaa liikkua paikoissa. Hihnalenkillä se mielummin kulkee keskellä tietä kuin reunassa, ellei ole huumaavia tuoksuja. Näillä hoito-ohjeilla mennään ja keväällä vien tarkistukseen, jos Saaga vielä on näissä maisemissa. Nyt tuo tuossa vieressä matolla vetelee hirsiä onnellisena.
Verikoetulokset tulevat sähköpostilla. Toivotaan, että kaikki on siinäkin suhteessa hyvin. Sitä vielä jään pariksi päiväksi jännittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti