Kun kesä on mennyt Greetan agiliitoa treenatessa enimmäkseen, niin nyt ollaan tormistauduttu vähän tokoilemaankin viime päivinä.
Ensinnäkin tuo kapulan pito. Sehän on ollut Greetasta tosi ällöä. Hetken pitää ja pthyi - sylkäisee pois. No, minä olen sitten pitänyt kuonosta kiinni - hellästi - ja nyt jo riittää se, että painaa leuan alta.
Tämä treeni tehtiin keskiviikkona. Täti lirkuttaa kovin kauniisti.
Korvat länässä neiti pitää kapulaa, ihan hyvällä otteella kuitenkin. Eikä jäystä.
Tänään käytiin Jaanan ja Murun kanssa tekemässä pienet kokeenomaiset treenit.
Vielä on harjoiteltavaa esim. kaukokäskyissä ja seuraamisessa selän suoristamista ja muutamia pakkoliikkeitänikin on syytä karsia. Mutta on tuo jo tokon suuntaista touhua kuitenkin. Tokossa on syytä olla namipalkka, sillä pallo saa aikaan heti ääntelyä ja kierroksia.
Jatkamme harjoittelua.
Friidan kanssa tehtiin tänään merkin kiertoa, ensin ilman hyppyjä, sitten hyppyjen kanssa ja lopulta noutokapulatkin olivat paikoillaan. Tavoitteena mennä kiertämään ilman hyppyä tai noutoa ja palata suoraan takaisin. Yhden kerran Friida meni hyppyä kohti ja kutsuin sen pois. Useamman kerran se pysähtyi houkutusten jälkeen ja se piti käskeä jatkamaan kiertämistä. Mutta kierto meni aika jees.
Olimme viime viikonloppuna Haminan agikisoissa. Siellä toisella radalla oikealle polvelle kävi jotain, joka sai sen aivan älyttömän kipeäksi ja oli pakko hellittää. Viimeistä rataa ei tehty. Fyssarille pääsin ja hän epäili, että polven kierukka oli jotenkin vahingoittunut. Nyt sitten polvituen, jumppaohjeiden ja särkylääkkeen kanssa elellään ontuen. On jalka jo parempi, mutta yhä kipuilee.
Se ei estänyt menemästä vähäksi aikaa treenaamaan hallille.
Greetalla oli sitruunapanta ( ei päällä) kaulassa, joten se oli paljon keskittyneempi ja hiljaisempi, kun ei niin paljon tohtinut kiekua. Sen haukku ruokkii sen kierroksia yhä korkeammaksi ja korkeammaksi, jolloin keskittyminen vähenee samassa suhteessa. Siispä sitruunapannalla jatketaan edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti