24.8.2016

Pikku paimen

Sunnuntaiaamupäivällä Friida lähti Maijan kanssa Lappeenrantaan kisaamaan piirimestiksiin ja me Saagan ja Greetan kanssa suuntasimme ensin Porvooseen hakemaan kyytiin Greetan velipoika Vilin ja Tiinan. Sitten auton nokka suuntasi kohti Someroa ja Woollandian tilaa, jossa annetaan paimennuskoulutusta. Kyseessä oli oikein shelttipaimennuspäivä, joten muitakin shetlantilaisia oli paikalla. Greetan sisko Novakin oli ollut siellä aamupäivällä, mutta emme ehtineet nähdä sitä ollenkaan.

                             - Jaahas, mihinkäs meidät on oikein tuotu, ihmettelevät koirat.

                                              - Taas näitä noviiseja. Bääää-ääää-äää.

Paimennus tapahtui kahdessa erässä, jotta koirat saivat välillä sulatella ja huilata.  Koira laitettiin pitkään liinaan ja lähdettiin kulkeamaan kohti lampaita. Greetta oli vähän sitä mieltä ensin, että aika hurjia otuksia lampaat ovat, mutta sitten lähti tepsuttamaan niiden perässä, ei kovin kaukana minusta kuitenkaan.










                                                    Välillä liina sotkeutui jalkohini.
 Tauon jälkeen Greetalta otettiin liina pois, koska se ei osoittanut ylikierroksia, ei haukkunut tai syöksähdellyt lampaiden perään.  Minun piti mennä lauman luo, ohjata sitä edestä ja yrittää pysyä eri puolella kuin Greetta, mutta eihän se onnistunut. Greetta jätetiin istumaan, kun minä menin laumalle ja sitten se piti kutsua sieltä seuraamaan. No, ei kukaan ole seppä syntyessään, lammaspaimenesta puumattakaan ( tarkoitan siis itseäni).









Jotenkin tuntuu, että nuo lampaat takanamme supattelevat meistä aika halventavia kommentteja keskenään.  Greetta oli sitä mieltä, että ihan oli korkea aika poistua.

                                                        Mun pikku paimen <3
Vili-veli sen sijaan aloitti paimennuksen erittäin reippaasti ja rohkeasti. Alku sujui oikein mallikkaasti, mutta välillä nousivat kierrokset, jolloin veli alkoi haukkua ja syöksähdellä.  Mutta kun Tiina vähän jarrutteli, niin sitten taas vähän aikaa sujui oikein hienosti.







         Vili sai yhden lampaan ajettua eroon laumasta ja se on vähän kielletty juttu.



                                       Vähänkö on tämä paimenpoika itseensä tyytyväinen.

                                                                  Hiki tuli.

Kotimatkalla olikin autossa rauhallista sakkia. Saaga ei paimentanut, mutta hengaili mukana, kun olisi ollut kotona pitkä päivä. Ihan hyvin rouvakoira viihtyi shelttiseurassa.

Friida oli piirimestiksissä tehnyt hylyn ja hyvän vitosradan. Se tuli kotiin vähän meidän jälkeemme väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti