Mikä on menestyksen vastakohta

Oliskos se epämenestys - tai jotain?

No, viime aikoina meillä on ollut vähän tuollaista epää enemmänkin. Siis erilaisilla areenoilla.
Virallisissa agikisoissa ei olla oltu, mutta oman seuran knock out-kisoissa, joissa päästiin toiselle kierrokselle, jolloin ohjaajalta hermo ja ohjaus pettivät - ja siihen loppui se kisa. Oli kyllä ihan kiva katsella parvekkeelta, kun kaksi koirakkoa rinnan teki samaa rataa.

 Saagan jääkausi väheni, kun menimme perjantaina Pirttilän kentälle vähän tutustumaan paikkaan ja tokoilemaan. Emme me kaikkia liikkeitä tehneet, mutta kaikki ne, jotka tehtiin, Saaga teki hyvällä vireellä, sillä vihdoinkin se sai huomiota. Toiveet jo heräsivät, että tokokoe voisi sujua oikein hyvinkin.

Viime lauantaina oli mölliagi-kisat, sekä agirata että hyppyrata. Friidalla molemmissa lähtö tökki. Ekalla radalla kesti jonkin aikaa, ennenkuin se pääsi vauhtiin. Mutta pääsi sentään. Minun tarkkaamattomuuteni takia tuli hylky.  Toisella radalla Friida lähti epävarmana ohi ekan hypyn tulemaan luokse. Kävin viemässä sen takaisin lähtöön ja laitoin istumaan, josta sitten hylky. Muuten oli ihan vauhdikas rata.

Lauantai oli aika sateinen päivä, mutta haettiin kisojen jälkeen Paso Pasanen juoksemaan meidän tyyppien kanssa. Vaan Paso oli sitä mieltä, että hänen kanssaan pitää ihmisen leikkiä pallolla, kun aina ennenkin on leikitty. Joten ei siitä koirien leikistä tullut mitään, vaikka Saagakin jopa yritti saada leikkiä alkuun.

                               Friidalla sen sijaan oli pallo, eikä sitä mikään Paso kiinnostanut.

                                              - Hmm, arvasinhan, että se pallo on täällä.

                                                      -Tittidii, mullon pallo, mullon pallo.

- Minä olen niin ooonnellinen tästä pallosta.

                                            - Minä suorastaan lennän tämän pallon kanssa.
                                            Saaga päättää yrittää tavoitella tätä oranssia autuutta.

-  Eihän tästä mitään tule.  

                                                            - Höh, pidä sitten pallosi.

                                                                    Paso the Pallomän.

        Sitten alkoi sataa rankasti, joten kiireesti pakkasin koirat autoon ja kiikutin Pason kotiinsa.

Vihdoin tuli se toko-kisasunnuntai. Menimme hyvissä ajoin kentälle. Saaga ei ollut saanut aamupalaa  ja illallakin kevyesti ruokaa. Olin keittänyt broilerinsydämiä, joilla hiukan vain virittelin koiraa, että tuo tajuaisi, että palkka on hyvä.

Ja mitä tekee Saaga? On löysääkin löysempi koko kisan ajan. Seuraamisessa se välillä löntystää         ( häntä heiluen) perässä. Välillä paikkakin löytyy, mutta Saagaksi tosi heikko esitys.
Liikkeestä istuminen on ollut jo pitkään pomminvarma. No, kesken kävelyn Saaga rupesi ravistelemaan, eikä istunut edes toisesta käskystä vaan jäi seisomaan.  Että nolla sitten siitä pomminvarmasta. Luoksetulossa Saaga teki molemmat stopit, mutta valui molemmissa. Lähti sentään ekalla kutsulla. Ruutuun Saaga menee sellaisella hömpsötyslaukalla, käy heti makaamaan ja liike menee hyvin loppuun asti. Tuomarin mielestä näytin liian vahvasti kädellä käskyn lisäksi, verottaa siitä pisteen ja Saagan vauhdista toisen pisteen. Kasi sentään saatiin. Hyppynoudossa ravipalautus. Metskussa taas vähän leikittelyä ja tuplakäsky, mutta toi se sentään sen. Tunnarissa ravilla meno ja paluu. Saaga löysi kyllä oman. Kaukokäskyissä useampi käsky, mutta saatiin armosta vitonen. Eipä olleet fiilikset kovinkaan korkealla, kun kehästä poistuttiin. Neuvoton olo suorastaan. Saatiin sentään kolmostulos, mutta kun koira oikeasti osaa paljon paremmin, niin ottaa aivoon, kun se ei kahdessa kokeessa ole sitä näyttänyt.

Tänään lähdettiin omalle kentälle treenaamaan. Taas oli broiskusydämiä mukana ja laitettiin yhdessä Saagan kanssa herkkua kulhoon ja jätettiin näyttävästi kontin nurkalle. Tehtiin ensin seuraamista. Voi miten hienosti Saaga seurasi. En päästänyt sitä purkille vaan tehtiin vielä istuminen. Sekin meni täydellisesti. Sitten Saaga sai viivana syöksyä herkkua hakemaan. Samalla lailla tehtiin hyppynoutoa, noutoa ja tunnaria sekä ruutua. Tavoitteena on, että se kauempanan oleva houkutteleva palkka saa koiran vireen pysymään pitempään. Ja myös ruvetaan aina tekemään liikkeitä sarjana eikä yksittäisistä liikkeistä palkata kuin satunnaisesti. Kisassa viedään jonnekin nurkkaan palkkarasia yhdessä, ja katsotaan, onko siitä hyötyä koko kisan ajan.

Friida oli tänään ihan ääliö. Se ei sunnuntaina päässyt paljoa riekkumaan, joten energiaa oli yllin kyllin. Sillekin laitettiin purkki nurkalle - ja sehän sekoitti pikkuneidin pään aivan totaalisesti. Kaukokäskyt menivät aivan pelleilyksi ja muutenkin alkoi savu nousta korvistani alta aikayksikön.
Ja sehän ei ole oikein hyvä mielentila tokoilla, joten lopetettiin ja lähdettiin ajelulle Kumparepuistoon. Halusin ottaa koirista muutamia poseerauskuvia hienoissa maisemissa.

Ensin kyllä pitää kiivetä korkealle.

Välillä voi tulla jo alaskin päin, kun emäntä on hidas. 

                                                           Maisema Karhulaan päin.

                                          ...ja merelle. Ei ole vielä kovin paljon ruskaa.

                                                            Sitten lähdettiin alas päin.

                   Saaga ei oikein tykkää Friidan rajusta riehumisesta ja tulee minun luokseni turvaan.
                   Pikkutyyppi jatkaa sitten omia menojaa rinteessä ylös ja alas.

Kumparepuistossa on toinenkin mäki, jossa mahallaan oleva nais(?) hahmo halaa rinnettä. Liekö joku äiti-Maa-hahmo vai mikä lie. Joka tapauksessa tytöt laitettiin istumaan hahmon pyllyn päälle.

Siinä ne nököttävät kylki kyljessä ja katselevat maisemia.

Kutsu on käynyt. Ei vissiin ihmetytä, kumpi ei tottele.

Kukkulan kuningattaret.