BH-koe 2.9.

Saaga tuli ilmoitettua BH-kokeeseen, kun se ei keväällä päässyt niskavaivojen takia. Silloin tyttärensä hienosti edusti sukua. Eilen siis oli Saagan vuoro. Koska rouvakoira on viime aikoina ollut varsin kovakorvainen otus, voin kyllä tunnustaa, että hiukkasen hirvitti. Saaga sai edellisenä iltana hyvin niukasti ruokaa ja koeaamuna hiukan raejuustoa. Ajattelin, että kun on nälkä, voi olla vähän kuuliaisempi tekemään hommia, jos etukäteen vinkkaa, että herkkuja olisi palkaksi tarjolla.

Arvonnassa meille osui numero 7, eli oltiin viimeisiä suorittajia. Mikäs siinä oli katsellessa muiden suorituksia. Kaksi seurakaveriakin oli kokeessa mukana ja kummankin koirat menivät kaaviot oikein mukavasti ja läpäisivät tottisosuuden. Lopulta oli meidän vuoromme. Saimme pariksi kokeen ulkopuolisen koiran, bouvier Kertun, joka meni paikkamakuuseen ja me aloimme suorittaa. Hihnassa seuraaminen oli varsin heikko esitys. Saaga meni vähän sunnuntaikävelytyyliin ja hihna välillä kiristyi, kun se jäi jälkeen, varmaan haistellakseen. Ihmisryhmästä selvisimme kunnialla. Kun otin hihnan pois ja alkoi taluttimeton osuus, Saaga selvästi heräsi. Ei tullut mitään herkkuja eikä palkkaa, vähän kiitosta vain. Kierroksien nousu kuuli ja se lähti aivan eri asenteella toiseen osaan. Maahanmenossa sanoin varalta toisen käskyn ja luoksetulossa kutsuin kaksi kertaa, kun tuntui, ettei tyyppi lähde minnekään.

                                        Asenne Saagalla vielä alussa oikeanlainen hihnaseuruussa.

                                           Seuraaminen hihnatta. Vähän Saaga jäljessä.

Luoksetulo. Hohhoijaa, kun väsyttää. Mutta kun koira suvaitsi lähteä, se lähti kyllä oikein mainiolla vauhdilla.

                                 Hiukan kehumista taas ja sitten marssittiin paikallamakuuseen.

                                    Kerttu ja emäntänsä tekivät kaaviota, ja Saaga tönötti.

                                                          Hyvin meni tämä osa.

                                                 Sitten tultiin kuulemaan tuomiota.

                                   Tuomari lirkutteli Saagalle  ja kertoi, että läpi meni. JES!

                                       Kolme KKS:n kisaajaa  ja kolme BH-koiraa.

Yleisön joukossa oli  myös Tajmadoran suvun nykyistä vanhinta polvea edustava Maru, joka marraskuussa täyttää 15 vuotta ja tekee vielä melkein tunnin lenkkejä. Maru on suvun ainoa ruskea koira. Tosi hellyttävä ja vielä kovin kaunis vanha koira.

Sitten olikin jo kiire Karhulan keskustaan, jossa oli kaupunkiosio. Se meni läpi kevyesti, joten nyt on Saagan titteleihin kirjattavissa kirjaimet BH.

                     Kotiin lähtiessä laski aurinko ja värjäsi taivaan aivan mahtavin värein.

                                                   Oltiin kaikki aika väsyneitä.  Myös BH itse.