Ilokaasua ilmassa

Voi herran jestas, miten penkin alle piirimestaruuskisat menivätkään. Mitä ihmeen päästöjä oli ilmassa. kun kaksi portugalinneitiä tekivät niin superhöpöhöpö suorituksia, että oksat pois. Eivätkä olleet ainoita, sillä moni muukin seuramme koiranohjaaja repi hiuksiaan oman osuutensa jälkeen. Toki muutamia  menestyjiäkin oli, mutta suurin osa teki alle taitotasonsa oikein rutkasti. Auts!

Friida oli ensimmäisenä vuorossa.
Paikallamakuu on AINA ollut Friidalla pomminvarma liike. AINA!!!  No, seisottiin siellä kopin takana ja joku ohjaajista ihmetteli, mitä kentällä tapahtuu, kun katsojilla oli mielenkiintoisia ilmeitä. Ikimaailmassa en olisi uskonut, että ilmeet johtuivat Friidasta. Näet Friida oli nuuhkinut, noussut seisomaan ja alkanut kaivaa maata.  Sitten se yhtäkkiä oli katsonut ympärilleen, hokannut, että muut makaavat ja mätkähtänyt mahalleen. Ihmettelinkin vähän, miten vinoon se oli jäänyt, mutta tuomari selitti syyn. Eli nolla siitä liikkeestä.

Tuossa paikassa täytyy olla joku tosi jännä haju. Näet ensimmäisessä paikallamakuussa samassa paikassa ollut koira - varma paikalla olija sekin - nousi seisomaan, samoin toisessa makuussa ollut koira, joka sekin on aina ollut hyvä paikalla makaaja. Siinä kohdassa taisi olla todella paha karma.

No, sitten oli yksilösuorituksemme vuoro. Seuraamisessa neitikoiranen meni miten sattui, välillä oikeassa kohdassa ja välillä jätätti. Sen keskittymiskyky hajosi minun ja ympäröivän yleisön kesken. Tämä oli Friidan ensimmäinen ulkokisa, ja liikaa taisi tapahtua sen ympärillä.

Liikkeestä maahan meno meni kohtuullisesti ja seisomisesta saatiin kymppi. Luoksetulossa neitikoira kirmasi oikein iloisesti yhtään hidastamatta vierelle.  Kaukokäskyissä tarvittiin jossain kohtaa toinen käsky, kun tyyppi katseli kehän reunan tapahtumia kesken kaiken. Nokkelana tyttönä se ennen viimeistä maahan käskyä laskeutui puoliväliin odottamaan käskyä, ja siitäkin pisteitä meni.

Hyppy meni silleen, että käskin koiran hypätä - se hyppäsi - käskin koiran istua - se hyppäsi takaisin hyvin tyytyväisenä itseensä. Kokonaisvaikutus 9, eli tuomarilla taisi olla aika hauskaa.

Kolmostulos ja pisteitä 113,5. Voi persetti, sanon minä.

Nyt siis jatketaan voittajatreeniä ja unohdetaan koko avo-luokka Friidan kanssa.

No entäs Saaga sitten. Se se vasta oli esitys. Ikinä ei olisi uskonut, että tyyppi on joskus saanut kakkostuloksenkin voittajaluokasta.

Paikallamakuu oli muuten jees, mutta Saaga nousi vasta toisella käskyllä.  Seuraamisessa se välillä jätätti. Liikkeestä istumisesta saatiin kymppi. Ja siitä se alamäki alkoi. Luoksetulossa Saaga hiukan hiljensi seisomiskohdassa, mutta jatkoi matkaa ja valui maahan menossakin. Joten nolla tästä.

Ruutu oli melkein kaikille voittajaluokan koirille jotenkin hirveän vaikea. Useat seilailivat missä sattui kentällä. Saaga lähti lupaavasti suoraan ruutua kohti, mutta ennen sitä kaartoi vasemmalle jonkun matkaa ja kävi keskelle kenttää makaamaan. Että nolla sitten siitäkin.

Hyppynouto ou nou. Sanoin etukäteen, että kiitos keskikokoinen kapula. Seuran keskikokoinen oli aika painava, mutta en sitten vaihtanut sitä, vaan heitin. Saaga meni reipasta laukkaa kapulalle, otti sen suuhunsa, tiputti maahan, haisteli sitä  ja sitten alkoi tuijottaa minua. Käskin toisen kerran ja lopulta tyyppi suvaitsi raahata kapulan hypyn kautta luokseni. Että nolla sitten tästäkin. Metallinoudossa aivan sama juttu. Heitin kapulan, Saaga laukkasi kapulalle, otti hetkeksi suuhunsa, tiputti, haisteli. Komensin uudestaan - ja sitten vasta Saaga toi kapulan. Ja nollia sateli taas.

Tunnistusnoudossa löysi oman ja lähti tuomaan naama leveässä virneessä ja hirmuisesti jauhaen kapulaa. Seiska siitä.  Kauko-ohjauksessa kaksi kertaa jouduin antamaan uuden käskyn, kun Saagasta oli paljon kiintoisampaa katsella muualle. Sinäsä liikkeet olivat ihan ok, vain pieni eteneminen.

Yleisvaikutelma 8. Kiitos ja näkemiin.

Että sellaiset suoritukset sillä kertaa.

Kisoissa oli kolmaskin portugeesi Tampereen seudulta. Jos muistan oikein, nimi oli Mosse. Typykkä kisasi alokasluokassa ja teki ykköstuloksenkin. Tosi hienoa. Onnea.

Kisojen jälkeen meidän tytöt ( enemmän  Friida ) ja Mosse saivat lähimetsässä vähän rillutella.

                                    Tyytyväisiä koiratyttöjä olivat kaikki riehunnan jälkeen.

Tänään käytiin sitten kentällä tekemässä toko-juttuja. Saagallekin oli muisti palannut ja noudot sujuivat vallan hienosti. Friida pysähtyi luoksetulossa kuin seinään. Ruutukin löytyi molemmilla.
Jatkamme harjoituksia oikein olan takaa.  Saaga on ilmoitettu syyskuulle ja lokakuulle toko-kisoihin. Friida saa vielä rauhassa harjoitella. Josko talvemmalla korkattaisiin omissa hallikisoissa.