Friida teki tänään toko-treeniä tosi hyvällä vauhdilla ja asenteella. Kaksi kuukautta juoksun loppumisesta. Uskaltaisikohan toivoa, että pääkopassa alkavat aivot asettua normaaliin toimintakuntoon.
PS. No joo, pöpipäisyyttä vielä havaittavissa. Taitaa olla pennut syntyneet Friidan sielussa, koska tänään se itki koko ajana kylässä olleen kääpiövillakoira Lunan perään. Varmaan raukka luuli, että se on sen lapsi. Niinpä, kun mentiin illalla tokotreenilöihin, äitirukka oli aivan poikki. Iksuakin se kävi itkemässä, vaikka yleensä Ikwil on Friidan mielestä kauhean ärsyttävä, kun se mielistelee niin paljon. Mutta saatiin me tehtyä ihan kohtalaisen hyvät treenit kuitenkin. Välillä Friida kävi hallin laidalla pötköttämässä ihan kyljellään, kun elämä on niin rankkaa, mutta sitten taas tuli hommiin, kun innostavasti kutsuin. Kyllä äidin elämä voi olla rankkaa, vaikkei pentuja ole mailla halmeilla. On TODELLA korkea aika päästä näistä hormonioireista eroon.
Voi jestas miten nuo juoksut Friidaan vaikuttaa. Varmasti hyvä vaihtoehto steriloida ihan jo sunkin mielenterveyden kannalta, saati sitten koiran. :)
VastaaPoistaSano muuta. Tänään kävi pensaikossa kaivelemassa pesää olemattomille lapsilleen ja autossa kuopi alustaa ihan rullalle. Mutta ihme kyllä se ei hoida yhtään lelua kotona. On tää koiran sielunelämä niin ihmeellistä.
VastaaPoista