Vaihdoin talvikuvan ja jouluvärin pois. Ei ole tullut talvea ja joulukin jo meni. Oli sentään muutama aurinkoinen pakkaspäivä ja sellaisena on otsikkokuva otettu. Käytiin pari päivää sitten Katariinan puistossa. Ei tuullut, paistoi aurinko ja oli kaunista. Lumetonta, juu, mutta kaunista.
Meri on aivan jäätön. Laiva puksutteli menemään ja sorsat sukeltelivat. Kummallinen tammikuu.😒
Saagalla oli taas maha löröllä. Ei niin pahasti kuin ennen joulua, mutta kuitenkin. Canius-jauhe on pitänyt sen mahan kunnossa pitkään, mutta nyt on taas ripulia ollut. Viime yö onneksi meni nukkuen. Raejuusto ja Canicur-kuuri purivat. Huomenna varaan Saagalle kontrolliverikoeajan Anjalaan, niinkuin jo lokakuussa sovittiin. Aina on sydän syrjällään ja huoli mielessä, kun on jotain pientäkin mumskilla. Ihan virkeä se onneksi on ollut, ruoka maistuu, lenkillä lönköttelee mukana ja innostuu nameista. Saija hieroi koirat uuden vuoden alla. Saaga oli ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa. Joitain jumeja, mutta ei mitään huolestuttavaa. Hyvin rouva pomppaa sänkyyn tai auton paksiin. Toivottavasti sen sisällä ovat asiat yhtä hyvässä kunnossa edelleen.
Facebookin muisto tarjosi tämän kuvasarjan vuodelta 2013. Saaga ei ole koskaan ollut aamunvirkku. Niin jaan tuon tunteen. Onneksi ei nykyään tarvitse herätä aikaisin.
Nykyäänkin ollaan eteisessä jo Greetan kanssa valmiina, kun rouva nostaa päätään sängyssä, alkaa venytellä ja odottaa, että hänen majesteetilleen tullaan pukemaan takki päälle makuuhuoneeseen. Sitten se aloittaa alkuverryttelyn juoksemalla työhuoneen ja olohuoneen väliä, kunnes stoppaan sen eteisessä ja laitan hihnan kaulaan. SITTEN ollaan valmiina lähtöön. ( Voi olla,että tämä tapa on jo aiemminkin päivitetty, mutta kertaus on opintojen äiti, sanoo sananlasku.)
Saagan maha rauhoittui aaton aattona jo Tylosinilla ja elämä joulun aikaan oli senkin suhteen rauhallista.
Ostin lähinnä Greettaa ajatellen Zooplussasta kuvan oikeassa laidassa vähän näkyvän harmaan mökin. Greetta tykkää maata pöydän alla tai tuolin takana. Liekö turvallisempi olo siellä, vaikka niinkuin kuvasta näkyy, sohva on oikein ok sille myös. Siksipä ajattelin, että se voisi tykätä tuollaisesta pesästä.
No, on se kaksi kertaa siellä käynyt. Ekalla kerralla alussa tuota luuta popsimassa ja toisella kerralla uuden vuoden jälkeen oikein torkkumassakin.
Sen sijaan Saaga on tykännyt.
Se jopa mahtuu nukkumaankin sinne. Välillä se menee sisään niin rajusti, että kevyt mökki keikahtaa ja Saaga tulee pöllämystyneenä pois. Mutta niinkuin näkyy, rento on ollut mummolla meininki.
Aattoa vietettiin rauhassa kotosalla. Onneksi on noita karvakavereita, ettei ihan tylsäksi mennyt. Mutta joulupäivänä lähdettiin ajelemaan siskon perheen luo Helsinkiin. Olipa kiva reissu ja herkkua oli sielläkin monenlaista joulupäivän aterialla. Saaga sen kyllä noteerasi. Niin suuri oli kiinnostus, että keittiöön johtava lasiovi suljettiin sen nenän edestä. Ihan epistä.
Oli mukava nähdä siskon perhettä. Tuli joulumieli.
Luntahan ei eteläisessä Suomessa ole ollut juuri lainkaan. Sen sijaan vettä on ärsyttävän paljon satanut ja lämpöasteita ollut reilusti. Eli sisäharrastuksia ollaan enemmän tehty. Käytiin välipäivinä rallaamassa ja Strömforsissa höntsäilemässä. Greetta on päässyt Marjutin kanssa vähän treenaamaankin.
Uuden vuoden lähestyessä alkoi jo turhan aikaisin paukkuja kuulua. Greetta höristeli korviaan, muttei ollut mitenkään pahasti peloissaan. Koska Saaga ei kuule, ei se myöskään noteeraa.Varan vuoksi vihdoin tein sen, mitä olin jo monena vuonna suunnitellut.
Pakkaseen on laitettu kummastakin koirasta karvanäytteet. Toivotaan,ettei niitä koskaan tarvitse käyttää.
Marika ja schappetytöt saapuivat meille uudenvuodenaattona evakkoon, sillä Karhuvuoren suunnalla oli jätti-ilotulitustapahtuma, joka kuului ympäri lähiseutuja. Olipa kivaa, kun oli vuoden vaihtuessa seuraa. Marikan kanssa herkuttelimme tortilloilla, koiratkin saivat omat namitikkunsa ja heistä otettiin hieno posekuva perinteisesti sohvalla.
Saaga, Ikwil, Tova , Fiolla ja Greetta
Greetta satunnaisesti vähän vuhvutti paukkuja kuullessaan, mutta pääosin oli erittäin rento koko räjähtelyajan. Mentiin yöpissille ennen yhtä ja muutama paukku kuului. Pikapissat koirat tekivät ja sitten kotiin nukkumaan. Hyvin nukuttiin kaikki.
Uuden Vuoden päivänä tuli rakas vanha ystäväni Virve kylään. Virven kanssa ollaan tunnettu vuodesta 1980. Katselimme yhdessä Uuden Vuoden Strauss-konsertin. Virven lisäksi tuli meille toinenkin vieras. Nelikuinen portugeesin pentu Amy saapui kylään. Saaga sanoi kerran RRRÄYH ja Amy antoi Saagan olla rauhassa. Greetta irvisteli ja murisi. Se piileskeli alussa pöydän alla ja tuolin takana perinteiseen epäluuloiseen tyyliinsä, mutta Amy oli paljon kohteliaampi ja rauhallisempi kuin ylitsevuotava ystävämme Nelli. Joten Greetallakin oli helpompaa. Ekana iltana Amy oli ikävissään ja välillä ulvoi, mutta seuraavina päivinä se oli oikein reipas pikku neiti. Sillä oli omaa kivaa, kun se löysi lelulaatikon.
Amy on väriltään todella kaunis tumman ruskea. Toivottavasti väri säilyy.
Kolmantena päivänä tapahtui ihme. Aivan yhtäkkiä Greetta päätti, että Amy on kiva kaveri ja kutsui sen leikkiin. Minä meinasin pudota tuolilta ja Amy oli erittäin hämmentynyt, kun kiukkuisesta tädistä tulikin yhtäkkiä ihan kiva.
Saagakin suorastaan hämmästyi ja Amy ei tiennyt, miten suhtautua.
Mutta sitten alkoi iloinen leikki. Välillä Greetta meni huokaisemaan pöydän alle lyhyeksi aikaa. Olihan tilanne sillekin aika uusi ja jännä, mutta kohta se taas palasi ja leikki jatkui. Kännykkävideolla kuvasin tätä iloa.
Aika liikuttavaa. Olen arvannutkin, että Greetta on leikkisä, mutta kun sillä kestää niin kauan lämmetä toiselle koiralle, ei se juurikaan tohdi kenenkään kanssa alkaa leikkisille. Friidan kanssa se leikki, Saagaa se joskus yrittää, mutta eihän Saaga enää ala leikkiä. Ihanaa, että tämä pentu, joka tällä hetkellä on varsin saman kokoinenkin, sai käytöksellään Greetan uskaltamaan.
Kun Amy lähti, meillä alettiin taas rauhaisasti levätä.
Väsynyt leikkitäti
Eilen oltiin Suvin rally-koulutuksessa. Greetta teki alemman luokan radan kokonaan oikealla seuraten. Namitin sitä tämän tästä ja siitäkö lie johtunut, että rata meni aivan huiman hyvin ja pääosin hiljaisesti. Oikealle 180 astetta käännös myös ihan oman liikkeeni mukana täydellisesti ja rennosti. Olinpa iloinen. Tästä riemastuneena (Erjalta saamani vinkin mukaan) vielä kotona alettiin vihdoin treenata edessä peruuttamista. Se on ainoa liike, joka ei ole yhtään vielä hanskassa mestariluokan liikkeistä. Se alkoi jo jollain lailla sujuakin. Videoevidenssiä alla.
Pitää seuraavalla kerralla laittaa nuo kylttitelineet vähän lähemmäksi toisiaan, että kuja kapenee.
Josko päästäisiin kevään aikana testaamaan mestariluokan taitojamme.
Ei ihan kuukautta mutta melkein on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Päivät ovat rullanneet tasaiseen tahtiin eteenpäin lumettomassa ja yhä pimenevässä loppuvuoden säässä. Ollaan treenailtu Greetan kanssa rallya, tokoa ja nose workia. Marjutin kanssa agsa kulkee yhä paremmin. Eli siis kaikki hyvin treenirintamalla.
Saaga on voinut varsin mainiosti, mitä nyt vasen silmä taas on ruvennut erittämään kyynelnestettä. Mutta viime yönä sitten sen maha oli sekaisin. Useamman kerran aamuyöstä lähdimme ulos, kun eka kerralla hätä tehtiin oven eteen sisälle. Aamulla oli kyllä erittäin ryytynyt olo. Mietin, mistä mahtoi johtua tämä mahavaiva. Kun Saaga muutaman kerran lähti levosta ontuen liikkeelle, annoin sille parina päivänä yhden kipunapin. Oliko se syynä? Vai Strömforsista ostettu lampaannahkarulla? Oliko se liian vahvaa mummelin mahalle? Vaikea sanoa, mutta kunnon pöpö on kyseessä kuitenkin. Aamulla Saaga myös oksensi antamani raejuusto-canicur-pöperön. Päivemmällä päästiin jo ulos tekemään hädät, mutta yhä edelleen aika ruikulikakkaa tulee. Ja toisen kerran Saaga oksensi iltapäivällä. Äsken annoin veden ja raejuuston seassa taas Canicuria. Toivottavasti se nyt pysyy sisällä ja rauhoittaa mahaa ja suolistoa.
Itse olen ollut aivan zombiena tämän päivän. Ihana päästä illalla nukkumaan.
Ja sitten onkin jouluaatto.
Lauantai ole vaiherikas päivä.
Ensin mentiin aamulla Oili Huotarin toko-koulutukseen. Viimeksi Oili oli meille aika inhottava, joten vähän jännitti, mitä tällä kertaa. Mutta oltiin ekoja ja Oili oli ystävällinen ja saatiin hyviä ohjeita.
Aiheena meillä olivat kaukokäskyt. Greetalla on hieman levottomat jalat seiso- istu-vaihdossa ja seiso-maahan-vaihdossa. Ensinnäkin kaukomme olivat läheltä tehtynä jo varsin oivalliset Oilin mielestä, mutta hänkin kyllä tiesi sheltin jalat. Joten aloitettiin laatikkojumppa.
Koira laitettiin ensin istumaan aivan laatikon viereen. Sitten vedettiin koira seisomaan etujalat laatikolla. Ja työnnettiin istumaan taas niin, että koira keri etujalat taaksepäin ja takajalat olivat paikoillaan. Toinen treeni oli se, että koira istui laatikon päällä. Sitten vedettiin seisomaan niin, että koiran etujalat olivat maassa ja työnnettiin taas taaksepäin, että koira keri itsensä ylös etujalkojen avulla ja takajat olivat paikoillaan. Lisäksi kaukoissa voisi käyttää pientä koroketta, joka on minullakin ollut mielessä. Nyt vain täytyy kehittää se oikea, jossa takajalkojen on hyvä olla paikoillaan. Esim.silikonipatalappu on kuulemma hyvä, mutta joku muukin nihkeä käy vallan mainiosti.
Muita ei ehditty seuraamaan, sillä oli kiire. Piti mennä hallille katsomaan, milloin on möllikisoissa Greetan ratojen vuoro. Nimittäin Greetta oli Marjutin kanssa ilmoitettu sekä mölliagiin että kilpailevien agiradalle. Kahdelle radalle, jotta nähtäisiin kestääkö pää. Kun kauan sitten edellisessä möllikisassa pää ei kestänyt toista, vaan alkoi liikaa jännittää. Kisojen alku oli myöhässä, joten käytiin hakemassa Nelli-koira meille hoitoon, mentiin meille hakemaan Greetalle häkki, vietiin häkki ja koira ilmohuoneeseen odottamaan ratoja ja mentiin kotiin.
Riemulla ei ollut rajoja, kun alkoi tulla videoita kisoista. Vaikkei tuloksia tullut, niin radat tehtiin hienosti ja vauhdikkaasti. Keinu toisella radalla vähän jänskätti ( Seuran keinu oli ollut rikki ja piti pahaa ääntä, ja Greetta oli sitä säikähtänyt. Harmi sinänsä, kun olin saanut treenattua sille tosi varman keinun.) Mutta kaksi rataa - ou jees!
Syy, miksi Nelli oli meillä hoidossa, oli se, että Hannelen Kiira-koira oli saanut sairaskohtauksen, ja koska Hannelen mies Keijo oli yksin kotona kolmen koiran kanssa, otin Nellin meille, ettei se sählää siellä ja Keijo voi keskittyä potilaaseen.
Nelli teki perinteiset yltiötervehdykset Saagalle, joka lopulta kyllästyi ja sanoi erittäin napakasti, että ei. Nelli kiljaisi, ja sitten oli rauha maassa. Saaga sai ihan rauhassa nukkua lattialla Nellin leikkiessä ja kuorsata sohvalla. Jossain vaiheessa kun Saaga lähti liikkeelle, Nelli taas lipoi sen suupieliä, mutta Saaga katsoi ylöspäin ja poispäin ja odotti, että pikkuneiti lopettaa. Lopettihan se. Kyllä Nelli on kovasti rauhoittunut jo. Läheneehän se viittä kuukautta. Vielä sen kita napsaa, kun tekisi mieli vähän haukata, mutta ei sitten kuitenkaan. Nellin lempinimi on nykyään Baby Shark. Se on ollut aika napakka purija ja kun käytiin Strömssissä omissa treeneissä Hannelen, Nellin ja Greetan kanssa, koiratanssin tuoksinassa Nelli napakasti nappasi Hannelea reidestä. Musiikkina oli tuo Baby Shark-biisi.
Meillä on paljon leluja korissa ja selkeästi oli vaikea valita. Mutta kivasti Nelli touhuili omiaan ja kun lähdettiin Nellin ja Saagan kanssa lenkille, pikkukoira kulki oikein kauniisti hihnassa eikä härkkinyt Saagaa yhtään, kun tein selväksi jo eteisessä, että se on TO-DEL-LA-KIN kiellettyä. Hauska pikkukoira se kyllä on. Greetta inhoaa sitä. Kun Gee tuli kotiin möllikisoista ja huomasi, että Nelli on talossa, se irvisteli sille ja piiloutui pimeään makuuhuoneeseen.
Kiira-koiralle koitti taivasmatka eilen. Osanottoni Hannelelle ja Keijolle.
Ai niin, piti vielä kirjoittaa tämän päivän kartionkiertotreenistä.
Greetalla on nykyään aivan kuppi mennyt nurin kartion kierrossa ja se metelöi aivan tautisesti hirveillä kierroksilla sitä tehdessään. Äsken mentiin kahdestaan Jylpyn kentälle. Laitoin kartion keskelle kenttää ja ensin vähän seurautin Greettaa sen ympäri. Kyllä piti tämän tästä vilkuilla kartioon päin. Ja kun käännyttiin sitä kohti varsin läheltä ja käskin pienellä äänellä kiertää, tuli sellainen meteli ja huuto, että oksat pois. Olin aivan hiljaa, en kieltänyt enkä komentanut. Koira sivulle ja uudestaan. Meteli lisääntyi, Greetta jäi maistelemaan kartion kärkeä, lähti omille teilleen pitäen meteliä. En sanonut mitään. Selkeästi se tiesi, että pieleen meni, mutta kierrokset veivät mennessään. Yritin pelkällä käsimerkillä, mutta ei auttanut. Hain autosta geelipallon ja menin seisomaan lähelle kartiota. Greetta tuli viereen istumaan ja kun oli siinä hetken hiljaa istunut, naksautin ja annoin namin. Sitten käskin kiertämään. Kun oli ohittanut kartion hiljaa ja paluumatkalla, kehuin ja heitin pallon ja sitten leikittiin kovasti. Otettiin uudestaan. Koira sai tulla sivulle, kun oli valmis, hiljentyi, sai naksun ja namin, käskyn ja lähti kiertämään. Saimme useita hiljaisia toistoja. Palkkasin heti, kun oli paluumatkalla. Suurin älämölö on tullut kartion takana paluumatkan alussa, vaikka usein ääni on alkanut nykyään mennessä. Joka hiljaisesta suorituksesta tuli kehua, namia ja palloleikkiä. Tätä tulemme jatkamaan. Greetan pitää oppia ihan itse laskemaan kierrokset niin, että pystyy tekemään hiljaa. Silloin siitä on iloa tokossa myös. Varmaan tämä kestää aikansa, kierroskoirasta kun on kyse, muttei meillä ole kiire. Treenataan rauhassa. Kuitenkin matkaa pitää lisätä aika lailla, että se pystyy evl-kierron tekemään. Ja matka tuo kierroksia lisää. Mutta jos koira oppii sen, että rauhoittumalla pääsee ja äänettömyydestä saa palkan, niin luulisi sen jäävän sen mieleen toisto kerrallaan paremmin.
Saagan silmä joskus aiemmin eritti kyyneleitä niin paljon, että ne tahmeutuivat mustaksi mömmöksi silmän ymärille. Syynä oli se, että kun koira vanhenee, myös sen naama alkaa kuivua ja silloin voi luomi kääntyä sisään päin. Saagalla oli näin käynyt. Onneksi sarveiskalvo oli ehjä. Mutta tilanne meni ohi ja on silmä on pitkän aikaa ollut aivan rauhallinen. Kunnes nyt taas alkoi silmä erittää. Vaikka ei voinut olla kyse tavallisesta silmätulehduksesta, kun ei tullut mitään vihreää mömmöä, päätin viedä koiran Oiwalliseen eläinklinikkaan näytille. Mikä oli viedessä kun klinikka on muuttanut lähelle, noin viiden minuutin ajomatkan päähän.
Marika-tohtori tutkaili silmän ja totesi, että luomen alla oli kolme hentoa ripseä, jotka ärsyttivät silmää. Saaga antoi ne ottaa pois ilman, että sitä piti rauhoittaa. Nyt sitten tiputellaan viikon ajan kolme kertaa päivässä antibioottitippaa silmän rauhoittamiseksi. Korviin kurkattiin.Ne ovat karvaiset, mutta siistit ja karvojahan ei voi alkaa nyppiä kuin nukutuksessa, joten ne saavat olla. Kaihimuutokset ovat varmaan vähän lisääntyneet, koska tällä viikolla huomasin hassun käytöksen. Oltiin lähdössä ulos. Laitoin Saagalle loimen ja se teki perinteiset alkujuoksut työhuoneen ja olohuoneen välillä. Laitoin työhuoneen ovella hihnan kaulaan. Greetta oli jo valmiina. Saaga tuli eteisen puolelle, mutta pisti jarrut pohjaan. Se ei meinannut voida astua mustalle eteisen matolle. Se ei oikein varmaan hahmottanut, mikä se matto on, onko se musta aukko vai este vai mikä. Tämä on kuulemma yleistä kahin lisääntyessä. Ja kuinka monet kerrat Saaga on sen maton päältä kulkenut ja sisään tullessa ei ole ikinä mitään ongelmaa. Mutta otin maton pois ja laitoin vaaleamman tilalle. Josko se ei olisi niin jännittävä.
Kun kerta lääkärissä oltiin, pyysin, että Marika katsoisi Greetan hammaskivitilanteen. Sen hampaita ei harjata. Kerran oltiin muutama vuosi sitten siinä EmmiPet-putsauksessa, jossa ei menty ientaskuihin. Mutta ei ollut hampaissa hätää. Hiukan takahampaissa kiveä, mutta ei muuten mitään, joten ei ole syytä hammaskivioperaatioon. Hyvä näin. Olin ajatellut, että jos on tarvetta, niin samalla nukutuksella sitten voisi Greetan selän kuvata virallista spondyloosilausuntoa varten. Sitä kun ei lausuttu aiemmin, kun selkä kuvattiin. Greetta oli silloin alle kaksivuotias, joka on lausuntoikä. Selkä oli kyllä aivan priima.
Koska Saagalla on jo ikää, on syytä juhlistaa myös saavutettuja puolia vuosia. Eli tämä ihana mummeli täyttää 12,5 vuotta tänään. Saaga on aika reipas jolkottajatyyppi, joskin se kyllä kertoo, milloin sitä lenkki kiinnostaa ja milloin ei. Tänä aamuna tehtiin oikein pitkä aamulenkki. Pimeässä sitä ei kauheasti kävely kiinnosta. Varmaa osittain siitä syystä, että sillä on jo samentumaa silmissä ja näkö sitten huonommin toimii pimeän aikaan. Eilen illalla se piipitteli ja taas huolestutti, kun se oli saanut ruoan ja lääkkeet ja käyty iltapissallakin. Mutta kun mentiin ulos, Saaga teki uudet pissat, joten piipityksen syy taisi olla se, koska kotiin tultua Saaga hyppäsi sänkyyn, kiertyi kerälle ja alkoi koisata. Huh helpotus!
Juhlakuvaus tehtiin jo eilen, koska oli kaunis sää. Mentiin Jokipuistoon, jossa on jo todella marraskuun värejä eli eri sävyisiä ruskeita, mutta löytyi aurinkoinen paikka ja muutama muunkin värinen kasvi, joten kuvat sankarittaresta onnistuivat oikein mukavasti.
Muutama kuva piti ottaa kaarisillallakin.
Saaga 💖💓
Tässä vielä video parin päivän takaa. Saagakin sai tehdä rally-treeniä Haminan hallissa ja kun kerran namia on tarjolla, niin johan mummeli on innoissaan. (ihanat Kyllikin kommentit 😍)
Tänään lähdettiin päivällä Lahteen rally-toko-kisoihin. Kyydissä olivat Marjut ja cockeri Judy, jotka myös tulivat kisaamaan voittajaluokkaan. Rata ei ollut pahin mahdollinen, mutta aika tyypillinen tälle tuomarille eli paljon pyöritystä. Sekin oli haasteellista, että ei ollut paljon pysähdyksiä vaan mentiin koko ajan eteenpäin ja sehän siitä seurasi, että Greetalla oli kierrokset huipussaan jo aika alussa. Ääntä siis saatiin kuulla pitkin rataa aika lailla.
Videokin on tulossa, kunhan saan sen purettua ja ladattua tuubiin. Yhden tehtävän uusin, kun koira jäi jotenkin taakse. Siitä -3. Ennen maalia istumisen jälkeen jätin taas koiran oman onnensa nojaan ja se luikahti taakse, josta kymppi, kun en uusinut. Eli minun tarkkaamattomuudestani tulivat nuo 13 miinusta. Sen sijaan Greetan piikkiin meni se -5 pistettä ääntelystä. Mutta saatiin kuin saatiinkin tulos, 82 pistettä ja koulutustunnus RTK3. Huh helpotus! Judy sai myös toisen voittajaluokan tuloksen.
Nyt sitten aletaan treenata mestarijuttuja ja samalla miettiä, miten saadaan ääni pois. Siinäpä pulmaa kerrakseen.
Seuraavana aamuna:
Tässä on se rata. Kun katsoo ilman ääntä, se näyttää suorastaa hyvältä radalta. Yllättäviä hypähdyksiä väärälle puolelle. Pitää siis olla erittäin tarkkana. Mutta se ääni - huokaus.
