Plääh!

Vaihdoin talvikuvan ja jouluvärin pois. Ei ole tullut talvea ja joulukin jo meni. Oli sentään muutama aurinkoinen pakkaspäivä ja sellaisena on otsikkokuva otettu. Käytiin pari päivää sitten Katariinan puistossa. Ei tuullut, paistoi aurinko ja oli kaunista. Lumetonta, juu, mutta kaunista.

Meri on aivan jäätön. Laiva puksutteli menemään ja sorsat sukeltelivat. Kummallinen tammikuu.😒

Saagalla oli taas maha löröllä. Ei niin pahasti kuin ennen joulua, mutta kuitenkin. Canius-jauhe on pitänyt sen mahan kunnossa pitkään, mutta nyt on taas ripulia ollut. Viime yö onneksi meni nukkuen. Raejuusto ja Canicur-kuuri purivat. Huomenna varaan Saagalle kontrolliverikoeajan Anjalaan, niinkuin jo lokakuussa sovittiin. Aina on sydän syrjällään ja huoli mielessä, kun on jotain pientäkin mumskilla. Ihan virkeä se onneksi on ollut, ruoka maistuu, lenkillä lönköttelee mukana ja innostuu nameista. Saija hieroi koirat uuden vuoden alla. Saaga oli ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa. Joitain jumeja, mutta ei mitään huolestuttavaa. Hyvin rouva pomppaa sänkyyn tai auton paksiin. Toivottavasti sen sisällä ovat asiat yhtä hyvässä kunnossa edelleen.

Facebookin muisto tarjosi tämän kuvasarjan vuodelta 2013. Saaga ei ole koskaan ollut aamunvirkku. Niin jaan tuon tunteen. Onneksi ei nykyään tarvitse herätä aikaisin.

Nykyäänkin ollaan eteisessä jo Greetan kanssa valmiina, kun rouva nostaa päätään sängyssä, alkaa venytellä ja odottaa, että hänen majesteetilleen tullaan pukemaan takki päälle makuuhuoneeseen. Sitten se aloittaa alkuverryttelyn juoksemalla työhuoneen ja olohuoneen väliä, kunnes stoppaan sen eteisessä ja laitan hihnan kaulaan. SITTEN ollaan valmiina lähtöön. ( Voi olla,että tämä tapa on jo aiemminkin päivitetty, mutta kertaus on opintojen äiti, sanoo sananlasku.)