19.1.2020

Kaikenlaista - eikä kaikki niin iloista

Viime perjantaiaamuna lähdettiin kahdeksan jälkeen ajelemaan Anjalaan eläinlääkäriin. Saagalla olivat kontrolliverikokeet. Edellinen kerta oli lokakuussa. Tulokset olivat silloin tällaiset:


Addisoniin liittyvät kalium ja natrium olivat ihan hyvät, mutta maksa-arvot ja urea olivat koholla. Silloin jo kovasti huolestutti, mutta eläinlääkäri rauhoitteli ja sanoi, että nämä arvot voivat heilahdella ihan normaalistikin eikä ylitys ole mitenkään huolestuttava.

Saagalla on ollut viime aikoina niitä ripuleja ja kerran se oksensikin, joten aika huolestuneena odottelin tuloksia. Lauantaina kopsahti sähköpostiin tämä tulos Movetilta:


Kilppari ja Addison ovat edelleen ihan hyvässä jamassa, mutta maksa-arvot sekä urea olivat yhä
kohonneet edellisestä mittauksesta. Eivät paljon, mutta kuitenkin. Friidan arvothan olivat ihan eri lukemissa ( lähempänä tuhatta), kun mentiin ultraan ja se syöpä todettiin, mutta enpä voi olla miettimättä, mahtaakohän tämä olla Saagan viimeinen kevät. Huomenna pitää soittaa eläinlääkärille, ja kysyä, miten voitaisiin tukea Saagan elimistöä. Pitäisikö sittenkin vaihtaa siihen kerran kuussa ruiskeena annettavaan adi-lääkkeeseen  sen sijaan, että koira syö 8 tablettia päivässä, kun lääkkeet varmaan maksaa kuormittavat.

Surullisia ajatuksia luopumisesta on eilen ja tänään pyörinyt mielessä.

Kaikesta huolimatta Saaga on ihan oma itsensä edelleen. Sohvaperuna pääasiassa, mutta kyllä se on aina valmis lähtöön, kun hihnaa heiluttaa. Ruoka maistuu hyvin, herkut myös ja häntä heiluu. Ketterästi se pomppaa autoon ja sängyn päälle, vaikka on jo ikää.






                                                 Rakas, rakas Saaga 💓




Se mietityttää, miten tämä pikku otus mahtaa sitten pärjätä, kun Saagaa ei ole. Voi olla, että oikein hyvin, mutta on se sitten tosi outoa meille molemmille. Toivotaan, ettei ihan pian tarvitse tätä tilannetta alkaa opetella.


Kyllä on ollut kummallinen tammikuu ja talven alku yleensäkin. Edelleenkään ei lunta ole ollut näköpiirissä. Mutta lauantaiaamuna saatiin nauttia upeasta auringonnoususta, kun oltiin herätty normia aiemmin toko-treenin takia.  Kannatti herätä.


Normisti värimaailma on tällainen.  Mutta ei sentään satanut. Näinköhän tämä talvi on lumeton ihan kokonaan.

2 kommenttia:

  1. Pitkästä aikaa kävin täällä! Saagalle toivotan vielä paljon hyviä ja terveitä päiviä, vaikka ymmärrän huolesi vanhan koiran osalta.
    Tuulikin täyttää seuraavan kerran jo kymmenen, en oikein tahdo uskoa, että se alkaa jo olemaan suht iäkäs.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tässä on vähän dejavu-tunnelma, kun taas mietitään maksa-arvoja. Toki on kyseessä kihta 13-vuotias koira, joten varmaan ikäkin on tehnyt tehtävänsä. Silti sydämeen sattuu jo varan vuoksi. Mutta toivotaan, että jotain vielä voidaan tehdä.

    VastaaPoista