Kymijoessa on tällä hetkellä vettä todella paljon.
Kosken kuohujen edessä pitää ottaa pose, vaikka Saaga olisi halunnut mennä mielummin juomaan.
Tuossa ne hurjapäiset kajakki-ihmiset käyvät treenailemassa usein. Hui!
Perinteinen posetuspaikka on tämän rakennuksen kuisti. Niin sopivat sävyyn molemmat.
Toisella rannalla kulkee tie ja siellä on paljon taloja. Mitenhän paljon joen kohina kuuluu sisään?
Tämä puoli Langinkoskea on luonnonsuojelualuetta ja puut ovat saaneet kaatua, minne haluavat.
Saaga pääsi juomaan ja kävi Greettakin kastelemassa koipensa. Se on vain niin liukasliikkeinen,
ettei tullut tarkkoja kuvia.
Näistä kuvista tuli tosi söpöjä. Greetta pomppasi kaatuneen puun rungon päälle jo valmiiksi ja Saaga tälläsi itsensä vierelle. Namipalkasta mitä vain.
Joki on tehnyt uomia puitten ympärille. Kummasti ne siitä huolimatta ovat pystyssä.
Tuo keskellä oleva puu on ollut jo vuosikausia keskellä uomaa. Sitä minä ihmettelen aina, että miksi se ei mätäne ja kaadu, mutta siinä se vain töröttää.
Lankkarilta lähdetiin Jylpyn kentälle. Halusin Greetan kanssa treenata taas kerran sitä kiertoa. Se on auttanut, että menen itse lähemmäs kartiota seisomaan kuin missä koira on, mutta pitää kyllä tarkata Greettaa silmäkulmasta, sillä se on niin innoissaan, että tuppaa ottamaan varaslähdön, jos ei huomaa.
Taas kierrokset nousivat alta aikayksikön ja sitten odotin hiljaa, että tyyppi itse malttaisi rauhoittua. Liian riemukasta kehua ei kannata antaa kesken treenin, sillä sitten vasta kuppi meneekin nurin.
Tässä tämän päivän videota aiheesta.
Ja vielä vähän leikkimielistä eteen menoa.
Kivinen on polku edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti