Ostin lähinnä Greettaa ajatellen Zooplussasta kuvan oikeassa laidassa vähän näkyvän harmaan mökin. Greetta tykkää maata pöydän alla tai tuolin takana. Liekö turvallisempi olo siellä, vaikka niinkuin kuvasta näkyy, sohva on oikein ok sille myös. Siksipä ajattelin, että se voisi tykätä tuollaisesta pesästä.
No, on se kaksi kertaa siellä käynyt. Ekalla kerralla alussa tuota luuta popsimassa ja toisella kerralla uuden vuoden jälkeen oikein torkkumassakin.
Sen sijaan Saaga on tykännyt.
Se jopa mahtuu nukkumaankin sinne. Välillä se menee sisään niin rajusti, että kevyt mökki keikahtaa ja Saaga tulee pöllämystyneenä pois. Mutta niinkuin näkyy, rento on ollut mummolla meininki.
Aattoa vietettiin rauhassa kotosalla. Onneksi on noita karvakavereita, ettei ihan tylsäksi mennyt. Mutta joulupäivänä lähdettiin ajelemaan siskon perheen luo Helsinkiin. Olipa kiva reissu ja herkkua oli sielläkin monenlaista joulupäivän aterialla. Saaga sen kyllä noteerasi. Niin suuri oli kiinnostus, että keittiöön johtava lasiovi suljettiin sen nenän edestä. Ihan epistä.
Oli mukava nähdä siskon perhettä. Tuli joulumieli.
Luntahan ei eteläisessä Suomessa ole ollut juuri lainkaan. Sen sijaan vettä on ärsyttävän paljon satanut ja lämpöasteita ollut reilusti. Eli sisäharrastuksia ollaan enemmän tehty. Käytiin välipäivinä rallaamassa ja Strömforsissa höntsäilemässä. Greetta on päässyt Marjutin kanssa vähän treenaamaankin.
Uuden vuoden lähestyessä alkoi jo turhan aikaisin paukkuja kuulua. Greetta höristeli korviaan, muttei ollut mitenkään pahasti peloissaan. Koska Saaga ei kuule, ei se myöskään noteeraa.Varan vuoksi vihdoin tein sen, mitä olin jo monena vuonna suunnitellut.
Pakkaseen on laitettu kummastakin koirasta karvanäytteet. Toivotaan,ettei niitä koskaan tarvitse käyttää.
Marika ja schappetytöt saapuivat meille uudenvuodenaattona evakkoon, sillä Karhuvuoren suunnalla oli jätti-ilotulitustapahtuma, joka kuului ympäri lähiseutuja. Olipa kivaa, kun oli vuoden vaihtuessa seuraa. Marikan kanssa herkuttelimme tortilloilla, koiratkin saivat omat namitikkunsa ja heistä otettiin hieno posekuva perinteisesti sohvalla.
Greetta satunnaisesti vähän vuhvutti paukkuja kuullessaan, mutta pääosin oli erittäin rento koko räjähtelyajan. Mentiin yöpissille ennen yhtä ja muutama paukku kuului. Pikapissat koirat tekivät ja sitten kotiin nukkumaan. Hyvin nukuttiin kaikki.
Uuden Vuoden päivänä tuli rakas vanha ystäväni Virve kylään. Virven kanssa ollaan tunnettu vuodesta 1980. Katselimme yhdessä Uuden Vuoden Strauss-konsertin. Virven lisäksi tuli meille toinenkin vieras. Nelikuinen portugeesin pentu Amy saapui kylään. Saaga sanoi kerran RRRÄYH ja Amy antoi Saagan olla rauhassa. Greetta irvisteli ja murisi. Se piileskeli alussa pöydän alla ja tuolin takana perinteiseen epäluuloiseen tyyliinsä, mutta Amy oli paljon kohteliaampi ja rauhallisempi kuin ylitsevuotava ystävämme Nelli. Joten Greetallakin oli helpompaa. Ekana iltana Amy oli ikävissään ja välillä ulvoi, mutta seuraavina päivinä se oli oikein reipas pikku neiti. Sillä oli omaa kivaa, kun se löysi lelulaatikon.
Kolmantena päivänä tapahtui ihme. Aivan yhtäkkiä Greetta päätti, että Amy on kiva kaveri ja kutsui sen leikkiin. Minä meinasin pudota tuolilta ja Amy oli erittäin hämmentynyt, kun kiukkuisesta tädistä tulikin yhtäkkiä ihan kiva.
Mutta sitten alkoi iloinen leikki. Välillä Greetta meni huokaisemaan pöydän alle lyhyeksi aikaa. Olihan tilanne sillekin aika uusi ja jännä, mutta kohta se taas palasi ja leikki jatkui. Kännykkävideolla kuvasin tätä iloa.
Aika liikuttavaa. Olen arvannutkin, että Greetta on leikkisä, mutta kun sillä kestää niin kauan lämmetä toiselle koiralle, ei se juurikaan tohdi kenenkään kanssa alkaa leikkisille. Friidan kanssa se leikki, Saagaa se joskus yrittää, mutta eihän Saaga enää ala leikkiä. Ihanaa, että tämä pentu, joka tällä hetkellä on varsin saman kokoinenkin, sai käytöksellään Greetan uskaltamaan.
Kun Amy lähti, meillä alettiin taas rauhaisasti levätä.
Eilen oltiin Suvin rally-koulutuksessa. Greetta teki alemman luokan radan kokonaan oikealla seuraten. Namitin sitä tämän tästä ja siitäkö lie johtunut, että rata meni aivan huiman hyvin ja pääosin hiljaisesti. Oikealle 180 astetta käännös myös ihan oman liikkeeni mukana täydellisesti ja rennosti. Olinpa iloinen. Tästä riemastuneena (Erjalta saamani vinkin mukaan) vielä kotona alettiin vihdoin treenata edessä peruuttamista. Se on ainoa liike, joka ei ole yhtään vielä hanskassa mestariluokan liikkeistä. Se alkoi jo jollain lailla sujuakin. Videoevidenssiä alla.
Pitää seuraavalla kerralla laittaa nuo kylttitelineet vähän lähemmäksi toisiaan, että kuja kapenee.
Josko päästäisiin kevään aikana testaamaan mestariluokan taitojamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti