Lähdettiin eräänä aurinkoisena päivänä tällä viikolla Husulaan, jossa oli auringonkukkapelto. Sieltä oli yksi ja toinen ottanut kuvia koiristaan. Vinkkinä oli, että tuoli mukaan . Sinne sit kera koirain ja jakkaran. Maa oli vähän epätasaista eivätkä koirat arvostaneet jakkaralla istumista, mutta tuoli pysyi pystyssä ja koiratkin olivat ihan söpösti, joten nyt on kuvat otettu.
Toinen värikäs kohde, jonne mentiin sitten seuraavana päivänä, vaikkei niin aurinkoista ollutkaan, oli Sapokan puisto. Sinne on tehty tosi hienot istutukset ja muutenkin siellä oli oikein värikästä. Siispä kamera ja koirat mukaan ja taas menoksi.
Eräs Molly tulkitsi kehut vapautukseksi, mutta palautettiin rivistöön.
Ihan tosi hieno paikka joka vuodenaikana.
Tänään päätin aivan ex tempore, että kokeillaanpas, mitä Molly ajattelee tunnarista. Pikkukoirahan on erittäin innokas nenän käyttäjä, joten tuumasin, että saattaisi yhden kapulan löytäminen jo luonnistua. Ensin laitoin helppoihin paikkoihin. Viimeinen oli vaikeampi ja tuuli sen verran, että senkin takia hajun löytäminen oli vaikeampaa, mutta pikkukoira tajusi, että nenää pitää käyttää ja löysi kuin löysikin oman. Hieno aloitus.
Huomenna ja ylihuomenna sitten ollaan vakavan paikan edessä, kun on kaksi pentunäyttelyä. Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti