Eilen oli vastoin säätiedotuksia ihan nätti ilma, kun Greetta agsasi. Tänään sitten satoi oikein kunnolla. Ja oltiin menossa Mollyn kanssa mätsäriin harjoittelemaan näyttelyä. Ei auttanut kuin laittaa goretexia jalkaan ja sadetakki päälle sekä minulle että pikkukoiralle.
Näyttely oli eläinkauppa Tottakain pihalla. Alue on pieni ja koiria oli yllättävänkin paljon säästä huolimatta. Mollya alkoi jännittää suuri koira- ja ihmismäärä. Sen häntä meni aivan alas pyllyyn kiinni ja se katseli minua sen näköisenä, että lähdettäiskö kotiin. No ei lähdetty vaan mentiin pentukehään.
Oltiin oltu paikalla niin aikaisin ilmoittautumassa, että Molly oli ekassa parissa englanninsprinkkupennun kanssa. Seisominen oli lähes mahdotonta eikä jalkoja saanut koskea saati sitten häntää. Ympäri kehää mentiin parin kanssa häntä alhaalla toista koiraa vilkuillen. Pöydällä Molly käyttäyi ihan kohtuu nätisti ja hampaat sai katsoa. Kun mentiin uudemman kerran kierros kehässä, alkoi itseluottamus palata ja häntäkin nousi vähäksi aikaa ylös. Saatiin punainen nauha ja sitten olikin pitkä odotus punaiseen loppukehään.
Vein Mollyn autoon. Sitä palelsi, kun se oli kastunut. Kun hain sen autosta, se oikein tärisi. Mentiin katokseen istumaan ja kehää odottamaan. Molly istui sylissä ja hiljalleen tärinä hävisi. Koira katseli tarkkaan tapahtumia, muttei vaikuttanut erityisen jännittyneeltä. Kun kehä alkoi, sinne mentiin häntä pystyssä ja kierrettiin joukossa kehää häntä komeana. Seisominen ei ensin onnistunut lainkaan, kun piti pälyillä viereistä koiraa. Mutta loppujen lopuksi sain Mollyn seisomaan, sain käsitellä sen jalkoja ja nostaa häntääkin. Ei päästy loppukisaan, mutta olin tyytyväinen tähän harjoitukseen.
Nyt pitää seisomista harjoitella oikein olan takaa ja jalkojen ja hännän käsittelyä myös. Onneksi pentunäyttelyissä on vain yksi löwchen eli Molly, joten se saa areenan kokonaa itselleen.
Kotona Molly sai jäädä makuuhuoneeseen huilaamaan ja lähdin Greetan kanssa metsälenkille. Satoi edelleen. Sitten olin jo ateriani aika. Päätä särki ja mietin jaksanko lähteä rally-treeniin, mutta päätin jaksaa.
Viideksi menimme Okkim-halliin, jossa Mollyn kanssa harjoittelin avo-rally-rataa. Greetta odotti autossa. Treenin jälkeen teimme pienen kävelylenkin ja sitten menimme kotiin. Koirat saivat ruoan ja minä pääsin huilaamaan.Olinkin tosi väsynyt jostain syystä.
Huomenna uusin energioin hallille.
Tyttöjen poset eräänä aurinkoisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti