Eka rata oli kyllä varsin hyvä. Harmi, etten saanut sitä videolle. Toinen rata oli jo sitten melkoista sohlaamista, kun koira kävi jo ylikierroksilla. Mikä ärsyttävintä, se karkasi molemmilla kerroilla lähdössä ja palautin sen sitten takaisin motkottaen.
Siispä eilen aamulla mentiin halliin harjoittelemaan lähtöä ajatuksena, että autoon joutuu saman tien, jos lähtee luvatta. Taskussa oli myös kolinapurkki tällaista röyhkeyttä varten. Pienestä liikkumisesta lensi purkki, mutta muuten Greetta pysyi paikoillaan, vaikka menin tosi pitkällekin. Ihan kiusallaan vissiin. No, jatkamme harjoittelua joka tapauksessa. Lähdössä ON pysyttävä, se on varma.
Mentiin hallilta kaupunkiin viemään valokuvia kehystettäväksi. Teetin valkokuviksi naamakuvat Elsasta, Assista ja Friidasta ja halusin, että niihin laitetaan paspikset ja kehykset. Ensi viikolla saan kuvat ja paikkakin on valmiiksi katsottuna olohuoneen seinältä. Sitten vielä käytiin Sapokassa kävelemässä. Vähän vielä Sapokassa kukki ja sääkin oli kolea, mutta kyllä se kukkamereksi muuttuu, kun vähän kevät lämpenee ja etenee.
Iltapäivällä oli sitten vuorossa toko-koulutusta. Saaga sai jäädä kotiin huilaamaan vauhdikkaan aamupäivän jälkeen. Koulutus oli Haminassa ja kouluttajana iki-ihana Jessica Svanljung.
Greetta oli ensimmäisenä vuorossa. Sitä jännittivät taas katsojat ja kentän reunalla haukkua paukuttavat malikat ja kouluttaja ja kaikki.Katsottiin ensin liikkeestä seisomista, jota en saa eteenpäin. Sain hyviä vihjeitä, miten voisi liikettä kehitellä ja käskyä vahvistaa. Seuraaminen ei meinannut sujua millään. Otettiin koira hihnaan ja sillä lisättiin vaatimustasoa. Ruvetaan treenaamaan hihnassa, naksun kanssa ja tarvittaessa nyppäisemällä hihnasta, jos jätättää ja haahuilee. Eli tehtävä on ja jännitys on voitettava. Siinäpä meillä on tekemistä. Mutta totta se on. Tokossa hyvä seuruu on kaiken a ja o, ja moni asia menee pieleen, jos koira ei seuraa. Greetalle ovat helpompia vauhdikkaat temput.
Luoksetuloon sain vihjeeksi napata pannasta ja laittaa sivulle, jos koira lähtee kiertämään takaa. Eli huomautetaan virheestä, sillä Greetta kyllä tietää, mikä on sivu. Lähellä vielä muistutetaan sanalla.
Kierrossa sama juttu. Ruutua tehtiin ensin targetin kanssa Odota-sanalla. Toimi. Sitten tyhjällä targetilla. Toimi. Sitten ilman targettia. Yllättäen toimi. Kaikki tämä läheltä.Siinä ollaan edistytty.
Ääneen ei nyt puututtu, vaikka pieni ääni lähtikin ruutuun mennessä. Sitten Greetta pääsi autoon ja herkku maistui, joten ei ollut hirveässä paineessa. Minä jäin vielä pariksi tunniksi katselemaan muiden koulutuksia.
Tänä aamuna meillä oli ohitustreffit. Greettahan on muutaman kerran käynyt ohitustreeneissä. Normi lenkillä sillä meinaa mennä haukkumiseksi, varsinkin jos ohitettava alkaa tuijotella tai äännellä ja muutenkin ei ole rento tilanne. Valjaiden kanssa se on ruvennut kiskomaan ja nyt ollaan palattu ketjukaulaimeen ja erittäin kauniiseen hihnakäytökseen sen myötä. Ohittamisetkin sujuvat paremmin ja kolinapurkki taskussa muistuttaa, että syytä on käyttäytyä. Mutta ohitustreffeillä ei olla oltu aikohin. Kaverilla oli kaksi shelttiä, joista toinen on lenkillä hankala. Kumpiki ihminen oli valmis purkilla häätämään hyökkijän ja haukkujan. Vaan kuinkas sitten kävikään. Kumpikaan koira ei hyökkäillyt tai lähtenyt lähelle. Kun päästin Greetan hihnasta, se hiipi selkäni takana jalkani vieressä eikä inahtanutkaan. Saaga jolkutti omineen ja haisteli. Se ei mitään treenejä tarvinnutkaan. Oli vain häiriökoira. Muutaman kerran mentiin edes takaisin ja todettiin, että höh, ei sitten. Greetalle olisi tehnyt tosi hyvää, jos joku vieras olisi antanut palautetta huonosta käytöksestä. Mutta toki hyvä näinkin.
Kunhan tässä toetaan, lähdetään sen kanssa kaksin kaupunkireissuille. Siellä on autoja ja ihmisiä ja silti pitää olla urhea ja reipas ja tottua niihin. Lisäksi voidaan puistossa vähän tokoillakin.
Huomenna on meillä rally-toko-kisat Hyvinkäällä. Avoimen luokan toinen kisa. Ekasta viime vuonna ei saatu tulosta. Temput se osaa, kunhan pää kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti