Mökkiretki ja toko-kisat

Torstaina oli luvassa edelleen lämmin päivä ja kun isä oli haaveillut mökkireissusta, niin päätin lähteä Lappeenrantaan, hakea isän ja mentäisiin Lemin mökillä käymään. Näin tehtiin.
Voi miten isä nautti kuistilla istuessaan mökkimaisemasta. Mökkihän on valmistunut yli 50 vuotta sitten ja on ollut isän elämän tärkeä rentoutumispaikka. Ja koko perheelle tärkeä. Ja koirille.
Huomasi, että Friida oli joukosta poissa, kun vanha ja nuorin eivät oikein osanneet alkaa touhuta yhdessä, mutta kyllä ne sitten alkoivat kuljeksia, haistella ja tutkia paikkoja. Friida oli mukana kuitenkin, sillä olin ottanut tuhkapurkin tarkoituksena haudata Friidan tuhkat mökille samaan paikkaan kuin missä Elsa ja Assi jo olivat.

                                              "Älä pelkää pimeää,
                                               siell´on monta ystävää.
                                               Ja viimeiseen matkaan
                                               ei pääse saattajatkaan."

Näiden pienempien kivien alle laitoin Friidan tuhkan. Sinne se häviää, niinkuin muiden tuhka ennen sitä. Suretti ja mieli oli haikea, mutta koska isä oli matkassa, ryhdistäydyin nopeasti.

Juotiin hyvät kahvit maisemia katsellen ja koirat pötköttelivät verannan aurinkopläntissä.

Oli mukava retki joka tapauksessa, ja kreivin aikaan, sillä seuraavana päivänä satoi vettä ja oli tosi kylmää. Isä oli jo unohtanut mökkiretken kokonaan, kun soitteli. Mutta silloin verannalla istuskellessaan hän nautti täysillä.

Tänään oli sitten Greetalla toko-koe. Tuomarina oli Anne Nokelainen ja oli arvosteluissaan aika napakka. Vaan tänään oli Greetan mieliala melkoisen hyvä, suorastaan riehakas hetkittäin, kun vähän haukahtelikin. Se teki varsin hyvin töitä. Toki tyhmiä virheitä tuli ja seuraamisessa ei kontakti kestä, mutta paljon oli hyvää kuitenkin. Paikkamakuusta saatiin kymppi ja se on aina hyvä aloitus.

Tässä Greetan suoritus videolla pisteineen:

Saatiin ykköstulos. Se merkitsi sitä, että ykköstuloksia oli koossa kolme ja saatiin myös koulutustunnus TK1 ja siirrymme avoimeen luokkaan. Ollaan me niitä liikkeitä treenattu, mutta vielä pitää jatkaa, ennenkuin uskaltaudutaan virallisiin kekkereihin. Kun mietin, mistä tämä toko-kisailu alkoi, niin ollaan pitkälle jo tultu. Ekassa kokeessa omassa hallissahan Greetalta meni heti toimintakyky, kun joku hallin parvekkeella kolautti tuolia, Greetta sitä säikähti ja yhdisti tuomarin rollaattoriin. Jonka jälkeen ei pystynyt tekemään yhtään mitään vaan ainoa ajatus oli pois pois pois.
Ja tässä sitä ollaan. Työ pikkuneidin siedättämiseksi monenlaisiin asioihin jatkuu, mutta hetken voi hymyillä ja huoahtaa.

                                                           Kiitos, pikku -Gee.

                                          Hopee ei oo häpee. Sopii ohjaajan asusteisiinkin.