Itselle tähän kohtaan muistiin, että koirat saivat loppuviikolla matokuurit. Nyt on sekin hoidettu vähäksi aikaa.
Lauantaina oli Mannerin Ninan koulutus. Treenaamamme rata oli tämän näköinen:
31 estettä. Wau!
Vaan suurin hankaluus olikin saada koira kepeille oikeaan väliin. Ei se hakeutunut A:lle eikä hypylle vaan kepeille meni, mutta väärään väliin. Hyvin saattavalla ohjauksella tämäkin ongelma otettiin haltuun. Kaksi leijeröintiäkin onnistui, kunhan jaksoin pinkoa niin lujaa kuin pääsen. Huh! Kun koira lähti hypyltä 19 pussiin, minä menin puomin oikeaa puolta eteenpäin. Kun linja oli oikea ja vauhti riittävä, homma sujui vallan upeasti. Toinen leijeröinti, joka meni tosi helposti oli radan loppupuolella, kun koira meni hypylle 26 ja sielä keinulle, minä leijeröin putken ja näin säästin monta askelta itseltäni. Friidalla oli treenissä tosi hyvä vauhti. Ja minä olin treenin lopussa aivan puhki. Se huono kunto, se huono kunto. Kivaa oli joka tapauksessa.
Illalla kävin sitten kuvaamassa Tajmadoran pentusia, jotka ovat tänään kaksiviikkoisia.
Tämä päivä onkin sitten ollut kotipäivä. No kävimme me äsken Jylpyn kentällä vähän palloilemassa ja tokoilemassa. Greetta on superrasittava, kun joku muu kuin se itse treenaa. Se ränkytti aivan vimmatusti, kun en älynnyt ottaa sitä sitruunapantaa mukaan. Voi että ärsytti! Lisäksi se taas luvatta pomppii autosta, kun luukku avataan. Pomppii se sinne takaisinkin, mutta kun periaate on se, että autossa pysytään niin kauan, kunnes lupa anntetaan - ja tämän on Greettakin oppinut - niin kas, ei sitten kuitenkaan yksivuotias saata kyetä malttamaan. Sitten livotaan huulia ja ollaan nöyrän näköisiä, kun täti ärisee, mutta saman tien hellurei alas, kun selkänsä kääntää. Koittelee hermoa sano.
Saagan kanssa tehtiin merkin kiertoa ja se älysi sen tosi nopeasti, vaikkei olekaan tehnyt sitä ennen.
Seurattiin, tehtiin kaukot, zeta ja luoksetulo. Saagalla oli oikein hyvät fiilikset. Peruutuskin on jo vähän edistynyt. Voittajaluokassa kun pitää peruuttaa ihan hirveän paljon, joten pakko on saada peruutus edes jonkinlaiseen kuosiin, ennenkuin Saagan kanssa minnekään kokeeseen mennään. Tunnari onnistui heti. Ohjattu nouto unohtui,mutta josko ensi kerralla sitten.
Friidan kanssa tehtiin merkin kiertoa. Sillä on tapana pysähtyä merkin luo, vaikka käsky on kierrä. Se pitää erikseen käskeä tulemaan. Nyt minä pidin palloa kädessä ja sen avulla sain Friidan tulemaan suoraan kierrosta. Pitää jatkaa tätä. Tunnari onnistui tosi hyvin.
Greetan kanssa treenattiin askelsiirtymiä. Neitiä häiritsi rapiseva lehti ja yksi sun toinen asia, mutta muutaman askeleen sentään saimme ihan asiallisestikin edettyä. Liikkeestä maahan meno sujuu jo käskyllä, mutta maassa pysyminen vaatii runsaasti siedätystä. Kiertelin ja palkkasin, mutta välillä aina piti pompata ylös. Merkin kiertoa tehtiin läheltä ja askel- ja käsiavuilla. Namipalkalla sujui, elleivät lähipöheikön hajut olisi välillä kutsuneet. Mutta kun kaivoin lelun, kierrokset nousivat kattoon. Lelua ei saanut kuin kiertämällä, joten lopulta homma onnistui ja palkka tuli. En tehnyt kuin yhden kerran lelun kanssa. Namipalkka taitaa tässä koulutusvaiheessa olla kuitenkin parempi.
Ai niin, ennen Manneria oli seuran uuden lipun nosto. Kotkan Koiraystäväin Seura täyttää 25 vuotta.
Vasemmassa reunassa minäkin koirineni ihailen lippua. Kuvan on ottanut Jaana Turtiainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti