Kep-kep-kepitystä

Pitkän Greetan juoksuista ja omasta flunssasta johtuvan tauon jälkeen lähdettiin tänään hallille agsaamaan. Olin päättänyt, että koska koira täyttää tässä kuussa vuoden, on sen kroppa jo valmis kestämään kepittelyn rasituksia. Friidan opetin kepeille kujakeppien avulla. Greetan kanssa ajattelin kokeilla ohjureita.
No, virittelin ohjurit, mutta koira ei älynnyt asiasta mitään vaan pomppi ohjureiden yli. Ohjurit eivät ohjanneet mihinkään. Viritin siis verkot. Pudotin koiran aika loppupäähän keppejä verkkojen keskelle ja se tuli pujotellen pois. Sitten pudotin keskivaiheille ja sama juttu. Sitten pudotin aika alkuun ja koira pujotteli loppuun asti. Sen jälkeen otettiinkin ihan alusta asti. Vauhtia tulee taatusti lisää, mutta jo ekalla kerralla näytti ihan hyvältä.

Nyt vain sitten pitää nopeasti päästä niihin ohjureihin. Siinäpä haastetta kerrassaan.
Greetta käy kuumana hallilla. Otettiin hyppy-putki-yhdistelmää ja voi taivas, mikä ränkytys välillä kävi. Pitää aika napakasti pistää Greetta istumaan ja vaatia odottamista, kun ei meinaa malttaa. Kun nyt olen asiassa ihan ehdoton, niin toivottavasti kisatilanteessa ei sitten tarvitse lähdöstä karkaamisia katsella.

Lopuksi video yhden iltapäivän nujuamisesta. Friida makaa lattialla, mutta yhdessä leikkivät hellää läheisyysnujuamisleikkiä. On ne söpösiä.