Pohdintaa

Viikonloppuna olisi toko-kisat omassa hallissa. Olen Saagan sinne ilmoittanut. Mutta mutta. Se ei vielä ole kunnossa. Ei se mitenkään sairaan oloinen ole, mutta lääkekuurin jälkeen se välillä maiskuttelee sitä närästystä. Ja kun treenattiin, se tekee silleen semi-iloisesti, mutta ei vauhdikkaasti, jonka oletan merkitsevän, ettei olo ole paras mahdollinen.  Saaga aloitti viikonloppuna syömään Orjenin 6 fish-ruokaa, jota väittävät mahaystävälliseksi. Tiinan vinkistä on nyt otettu vaarin ja Saaga saa useamman pienen ruoka-annoksen päivässä. Ruokaan ja rytmiin tottuminenkin varmaan vie aikansa. Seurataan tilannetta. Olisi ihana, jos närästykset jäisivät uuden ruoan myötä
pois ja koira olisi ylen iloinen itsensä. Mutta mikäli näin ei käy, pitää viedä Saaga Kouvolaan Univetiin jatkotutkimuksiin. Meidän oman lääkärin varusteet eivät sellaisiin tutkimuksiin riitä.

Vielä on muutama päivä aikaa miettiä kisa-asiaa. Jos Friidan kaukokäskyt olisivat pidemmällä, veisin sen Saagan tilalla, mutta kun ne ovat vielä niin vaiheessa, ei ole mitään järkeä sitäkään tehdä.

Vaikka Saaga onkin kuvassa tuollaisen haikean näköinen, ei se mikään varsinainen potilas kyllä ole. Eilenkin innostui painelemaan metsässä schapendoes Tovan perässä. Mutta silti - tehoja puuttuu.

Neiti Riidanen sen sijaan on kyllä tuli ja leimaus nykyään. Agilityradalle lähtiessä se on aivan kiihkoissaan, käyttää hampaita hihaan ja menee sellaista kyytiä, että meikäläinen on kyllä suurissa vaikeuksissa ohjaamisessa. Ihanaa!