2.11.2013

Marrastaa


Kuukauden vaihtuessa marraskuuksi voi sanoa kaamoksen todella alkaneen täällä etelässäkin, vaikka vähän aikaa sentään on valoisaa. Niinä päivinä, milloin raskaat sadepilvet peittävät aamusta asti taivaan eikä tunnu kirkastuvan lainkaan, tekisi mieli hautautua peiton alle ja nukkua tämä uuvuttavin kausi ohi kokonaan. Mutta onneksi minulla on näitä nelijalkaterapeutteja, jotka pakottavat ulkoilemaan ja touhuamaan. Oikeita valon ja ilon lähteitä  molemmat.

Päätin ottaa viime jouluna siskoltani saamat valopallot esiin. Ennenkuin ripustin ne Elli-tädin perintötaulun kehyksiin, tuli otettua tällainen Lucia-neito-kuva. Koirat eivät ihan hirveän kiitollisilta näytä, mutta onneksi ovat nöyriä ja tottuneita poseeraajia. Ajatuskuplat voi kukin lukija kuvitella itse. Eivät ole varmaan kovin lämminhenkisiä ajatuksia. ;-)  No nyt pallot ovat paikallaan ja koiratkin saavat huilata rauhassa, Friida sohvan nurkassa ja Saaga nojatuolissa.


Friidan kanssa palattiin nopeasti arkeen. Jo toisena päivänä leikkauksen jälkeen jäi t-paita pois ja mentiin ilman mitään suojauksia, sillä Friidaa ei pätkääkään kiinnostanut tutkia pikku haava-arpia.  Kuluneella viikolla se on saanut jo juosta täyttä laukkaa pallon perässä. Ihan loistavan nopea toipuminen.  Huomenna on seuran agi-mestaruuskisat. Sinne ollaan menossa, jos minun polveni vain kestää. Se nimittäin kipeytyi tässä ilman mitään erityistä syytä, turposi ja petti välillä alta. Nyt on kääntynyt paremmaksi, joskin vielä kipu tuikkii. Mutta onhan tässä tämä päivä aikaa vielä toipua. Joulukuun vaihteen agi-kisojakin on tullut katsottua sillä silmällä Agilityliiton kalenterista. Kunhan varoaika loppuu, niin sitten....



Saagan antibiootti ja Zitac-kuuri loppuivat viikolla. Antibioottia ei enää lisää tullut, mutta Zitacia vielä toinen kuuri.  Josko viimeisetkin närästykset sillä ohi menisivät.  Tosi touhukas ja innokas Saaga on taas ollut. Pallon perässä on juostu ja toko-treenejä tehty innolla.


 
        Joululamppujen myötä pieni pyhäinpäivän runo rakkaita poislähteneitä muistaen.
 

                                                                             Rakkaat lähtevät-
                                                                                  jää tyhjä tila
                                                                                muistojen asua.
 
                                                                              -Helena Anhava


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti