Lomapuuhia

Nyt ei ole ollut kisoja eikä mitään sen kummempaa. Ollaan lomailtu, treenailtu agilitya ja tokoa jonkin verran - ja minä olen vihdoin ja viimein saanut alkuun eteisprojektin. Friida kun pienenä tyttönä rei'itti laskikuitutapettia oikein urakalla joka eteisen seinästä, kunnes tajusin vuorata eteisen seinät kompostikehikoilla, liian myöhään kuitenkin. Siinä ne reiät ovat olleet tähän asti aika iljettävän näköisinä, mutta vihdoin tomeroiduin ja päätin ruveta tapetin poistoon. Kaikkialla lukee, että lasikuitutapetti on suurin piirtein mahdotonta poistaa, mutta onko liimaa ollut vähemmän vai mikä oli syynä, mutta täällä tapetti irtosi isoina levyinä suurimmaksi osaksi raivoisalla revinnällä.  Joitain isompia plänttejä hyvin tiukkaa tapettia jäi kaiveltavaksi. Sain hyviä vinkkejä Facebook-kavereilta, mutta jostain nettikeskustelusta löysin kommentin, jossa joku nainen kertoi poistaneensa tapettia ikkunapesuaineella. Niinpä minäkin ostamaan moisen suihkupullon, ja kas, tapetti pehmeni ja oli kohtuullisen helppo raapia siklillä irti.  Onhan tuossa seinässä vielä hiomista, mutta pahin työ on tehty. Enkä aio siihen tapettia laittaakaan, vaan maalaan seinät. Vähän meinasin, että laittaisin sisääntuloseinät kahdella värillä. Alaosa jotain sellaista, jossa ei lika heti näy ( olisiko kuranruskea mitä? ) ja yläosa valkoisella - ja boordia väliin. Muut seinät sitten valkoisella, kun huone on aika pimeä. Katsotaan, milloin projekti Eteinen on valmis.

Tällä viikolla on möllitokot, joissa Friida kisaa avo-luokassa ja Saaga voittajassa. Nämä ovat treenit piirimestaruustokoja ajatellen. Kyseiset kekkerit ovat elokuun 18. Imatralla ja molemmat koirani ovat yhdessä seuramme joukkueessa. Friida on edelleen aika flegmaattinen. Ikinä tämä vaihe ei ole kestänyt näin pitkään ja täytyy sanoa, että turhauttaa ihan hirveästi. Saaga sen sijaan on iloinen ja reipas ja innokas. Ihanaa, että sen vaivat tuntuvat olevan taakse jäänyttä elämää.

Assi mennä köpöttelee. Tämän tästä pohdin, onko jo aika vai ei, mutta vielä ei näytä olevan, vaikka koko ajan perä menee heiveröisemmäksi. Itseluottamusta tyypillä on kuitenkin. Tänään treenailun jälkeen Assi meni muiden perässä syvän ojan kautta metsän puolelle. Sinnikkäästi se etujaloilla kiskoen pääsi kuin pääsikin hiekkarinteen ylös ja tohkeissaan tuoksutteli ihania metsän tuoksuja.  Maha sillä tuntuu olevan löröllä aika usein. Liekö melko vahva kipulääkitys osaltaan aiheuttamassa suolisto-ongelmia. Taas on menossa raejuusto-riisikuuri mahan ja suoliston rauhoittamiseksi. Pitää varmaan viedä vanha tyttö tohtorille, jos vaikka saisi jotain suolistoa suojaavaa lääkettä.

Ai niin, eilen näin tosi söpösen ja hauskan värisen vesikoirapojan nimeltä Lennart. Hän on saapunut Norjasta Suomeen ja oli kyllä hyvin reipas poika.
 

 Ihana otsakiehkura hänellä.

                                  Kyllä minua kotona haisteltiin - varsinkin Friida  - kiihkeästi.