Ajomatka Äyspohjaan kulkeen läpi kukkivien peltojen ja yli kallioiden - aina ihanaan rantaparatiisiin asti. Ihan mahtava oli ilma ja mereltä puhalsi lämmin tuuli vilvoittamaan oloa. Naapurimökeillä ei ollut ketään, joten saimme nauttia täysin rinnoin koko rannasta.
Assi ja Friida ryntäsivät saman tien kahlailemaan.
Friidan ilme kertoo, että ihanaa on.
Rantakivikko oli Assille aika haasteellista kuljettavaa, mutta sinnillä mentiin. Sileiden kivien päällä on Assin mielestä aivan ihana piehtaroida.
Uljas ja Saaga nautiskelivat auringosta ihan rannalta käsin. Aika muikea ilme Saagallakin.
- Hmm, pitäsiköhän sitä...
Kahlaileminen sopii Saagallekin.
- Minä en varpaita kastele, ellei pakoteta, miettii Uljas.
Rantatytöt
Kaisloja ja kuivanutta levää on kivaa maistella.
Välillä siirrytiin kuistin varjoihin ja tutkailtiin, löytyiskö mitään herkkuja.
Ystävykset Uljas ja Saaga
- Herkut syöty. Nyt rantaan! kutsuu Friida.
- Minä taidan ottaa nokoset tässä kuistin portaalla.
Yksinäinen joutsen seilasi hiljalleen rannan ohi. Ja vesi on niin sinistä.
Friida kyttää lokkia, muttei uskalla mennä lähemmäs.
- Se on kauheen iso. Ties vaikka kävisi kimppuun.
Uljas ei kivellä istuvasta lokista piittaa. Hohhoijaa.
Toinenkin lokki saapuu paikalle.
Tarkkailijat ovat kiinostuneita, mutta siihen se jääkin.
- Kiäh kiäh, eivät taida olla mitään metsästyskoiria nämä vesikoirat.
No, ei me lokkipaistilla oltaisi mitään tehtykään.
Aah, aurinkoa!
- Saaga, anna pusu!
- Voi ei, onko pakko?
Slurps! Emännälle kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti