Kotiseutumatkailua ja treenit

Tänään töistä lähtiessäni ihailin aivan upeaa auringon paistetta. Päätin, että tänään käydään vähän koirien kanssa katselemassa jokea ja merta. Mutta ensin mentiin vähän palloleikkeihin kentälle. Aurinko ehti jo mennä pilveen, ennenkuin kentälle päästiin, mutta pääasia, ettei satanut.

Saaga on innostunut pallon noutaja. Se syöksyy hakemaan pallonsa ja palauttaa edelleen sen leppoisalla ravilla. Ja syöksyy uudestaan. Friidalla on oma pallonsa ja Assi juoksentelee muuten vain, kun emännällä ei ole kolmatta kättä, jolla heittäisi sille palloa. Mutta ei se Assia haittaa.

Korvat menevät miten sattuu, kun ei ole niin paljon karvoja. Ja Assipassisen kuono on harmaampi kuin muu osa. Vaikkei sen sielu vanha olekaan.

Täti jaksaa painaa.

Sitten Saaga palloilee.

No mihinkäs se hävisi?

No kato, löytyihän se sittenkin.

Tässä mä reippaasti kantelen mun palloani.

Tidididii . Täältä tulee pallomestari.

Ai, kato sullakin on pallo.

Mun pallo on näääin paljon hienompi kuin sinun.

Nyt tälle tuli pissahätä.

Pontevasti, pallo edelleen suussa vetäydytään syrjemmälle.

Aah, helpottaa - ja pallo on edelleen suussa.

Tytär ja äiti - samanlaisia.

Suuntasimme seuraavaksi katsomaan, miten Langinkosken kuohut kohisevat. Keisarillinen kalastusmaja oli remontissa eikä pihaan päässyt. Kymijoki on kyllä todella täynnä vettä ja koski kuohui oikein kunnolla.

Päätimme - tai siis minä päätin - jatkaa kotiseutukierrosta. Aurinkokin alkoi pilkottaa pilvien raosta. Ajelimme Katariinan puistoon meren rannalle. Hillittömän kova tuuli puhalsi, mutta ei se menoa haitannut.

Koiratkin joutuivat poseeraamaan eri paikoissa - tietenkin. Onneksi ne osaavat sen taidon oikein hyvin.

Hauska yksityiskohta meren rannalla oli ksylofoni. Enpä käynyt soittelemaan, kun kädet olivat varatut, mutta voisi olla metkaa katsella merelle ja soitella omia sävelmiä.

Tervetuloa Kotkaan soittelemaan.

Illalla kävimme Friidan kanssa agilitytreeneissä. Kyllä aina pitää potkia itseään, kun kello alkaa lähestyä kahdeksaa, että saa itsensä irti sohvan nurkasta telkkarin äärestä lämpimästä, mutta joka kerta, kun treeneihin pääsee mukava porukka ja hyvät treenit tuovat valtavasti virtaa. Tänään harjoiteltiin tällaista rataa:

Friidalla parhaiten toimi hyppysarja 6-7-8 niin, että olinkin hypyn 6 takana ottamassa vastaan, kiepautin seiskan ympäri ja jatkettiin hypylle 8. Friida taipui tosi hyvin. Se irtosi aivan upeasti omineen muurille, kun vain maltoin käskyttää, enkä liian aikaisin lähtenyt kohti rengasta. Ja koska se irtosi, pääsin ottamaan koiraa vastaaan renkaan taakse.  Hallittu irtoaminen pitäisi osata radan luvussa huomioida. Nyt vielä kisoissa tapahtuu kovassa vauhdissa Friidan omatoimista irtoamista, jolloin minusta tulee hyvin kädetön ja mokaan tilanteen. Pitäisi vain pitää pää kylmänä ja jatkaa ohjaamista, vaikka koira kaikkoaa horisontin taakse. Siinäpä minulle opeteltavaa.

Kiitos treeneistä, Annukka.