Saaga kuvissa se vähän vaaleampi, vaaleampinenäinen ja permanenttipäisempi. Dalilla tumma nenä ja tosi tummat silmät.
Hyvää matkaa Dali. Oli ilo tutustua sinuun.
10.5.2019
Jälleen yksi pois lähtenyt
Saagan veli Dali on lähtenyt sateenkaarisillalle. Santos-veli lähti jo jonkin verran aiemmin. Pentueessahan oli vain kolme pentua kaiken kaikkiaan. Koska Dali asui tässä lähellä, kävimme joitain kertoja veikkapoikaa tapaamassa Saagan kanssa ja voi kuinka hauskaa näillä kahdella olikaan.
Saaga kuvissa se vähän vaaleampi, vaaleampinenäinen ja permanenttipäisempi. Dalilla tumma nenä ja tosi tummat silmät.
Hyvää matkaa Dali. Oli ilo tutustua sinuun.
Saaga kuvissa se vähän vaaleampi, vaaleampinenäinen ja permanenttipäisempi. Dalilla tumma nenä ja tosi tummat silmät.
Hyvää matkaa Dali. Oli ilo tutustua sinuun.
7.5.2019
Rallytreenit
Eilen illansuussa oli rallytreenit porukalla.
Tehtiin avo- ja voittaja-rataa. Saaga pääsi rallaamaan avoa ja oli sangen innokas jälleen. Se niin tykkää temputella.
Greetta teki Kirsti Petäjän voittajarataa. Ja voi pirulauta, millainen huuto ja mitkä kierrokset sillä oli.
Ei meinannut tulla mistään mitään. Kuvissa näyttää seesteiseltä, mutta oikeassa elämässä ei radasta ensinalkuun meinannut tulla mitään. Toki syytän myös itseäni. Koira olisi pitänyt ottaa heti tultua hengailemaan ja katselemaan ja laskemaan etukäteen liikoja kierroksia. Mutta minulla oli kamera mukana ja kuvasin muita. Näin Greetta jäi tuuliajolle ja sen huomasi. Kuinka paljon etukäteishengailu olisi kierroksia laskenut, sitä en tiedä, mutta varmaan jonkin verran. Koska kaksi rallykisaa on tulossa reilun kuukauden sisään, on syytä skarpata ohjaajankin.
Mutta tässä kuvia treenistä. Heidi kuvasi kamerallani meitäkin, mikä oli kiva juttu. Saagan kuvia ei ole, kun en älynnyt kameraa tarjota. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Kieli esillä tämän tästä, kun Greetta rauhoitteli itseään.
Tehtiin avo- ja voittaja-rataa. Saaga pääsi rallaamaan avoa ja oli sangen innokas jälleen. Se niin tykkää temputella.
Greetta teki Kirsti Petäjän voittajarataa. Ja voi pirulauta, millainen huuto ja mitkä kierrokset sillä oli.
Ei meinannut tulla mistään mitään. Kuvissa näyttää seesteiseltä, mutta oikeassa elämässä ei radasta ensinalkuun meinannut tulla mitään. Toki syytän myös itseäni. Koira olisi pitänyt ottaa heti tultua hengailemaan ja katselemaan ja laskemaan etukäteen liikoja kierroksia. Mutta minulla oli kamera mukana ja kuvasin muita. Näin Greetta jäi tuuliajolle ja sen huomasi. Kuinka paljon etukäteishengailu olisi kierroksia laskenut, sitä en tiedä, mutta varmaan jonkin verran. Koska kaksi rallykisaa on tulossa reilun kuukauden sisään, on syytä skarpata ohjaajankin.
Mutta tässä kuvia treenistä. Heidi kuvasi kamerallani meitäkin, mikä oli kiva juttu. Saagan kuvia ei ole, kun en älynnyt kameraa tarjota. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
5.5.2019
Keväisiä poseja - ja jälleen koulutusta
Vappuna käytiin päivällä katsomassa, joko läheisessä Jokipuistossa kukkisi. Ja kas. Olihan siellä jo hiukan kukintaa havaittavissa. Parhaat ajat ovat kyllä edessä päin vielä, mutta sain koiristakin muutaman oikein kivan poseerauskuvan.
Puistossa on tällainen oksatunneli ja näköjään se kestää aivan hyvin läpi talven. Sinne sitten koirat kököttämään.
Harjoitus on tehnyt näistä mestareita tällä saralla.
Eilen lähdin Lappeenrantaan. Tarkoitus oli tavata hyviä ystäviä ja käydä heidän kanssaan The songs of divas-konsertissa, jossa myös kummipoikani soitti trumpettia. Matkan varrella oli Haminassa pysähdys. Vappu Alatalo piti Haminan hallilla Koiran viretila ja motivaatio-koulutusta. Olin siihen ensin ilmoittautunut, sitten perunut konsertin takia, mutta kun kuulin kaverilta, että on tosi hyvä koulutus ja kun tuo viretila on aina vieraanamme, päätin mennä kuuntelemaan luento-osuuden. Hyvä että menin. Oli todella paljon varteenotettavia vinkkejä kaksituntisessa luennossa. Käytännön treenit valitettavasti jäivät näkemättä, sillä oli pakko jatkaa matkaa.
Konsertti oli hyvä ja seura parasta. Koirilla oli tylsää isän asunnossa, kun ne kahdesti jätettiin sinne keskenään, mutta tänä aamuna tuli vähän kompensaatiota, kun menimme tapaamaan Maritaa, Ollia ja Saagan poikaa Franklinia ja sen pikkusiskoa Meegaa. Greettakin oli yllättävän säyseänä, mitä nyt kahvipöydässä välillä hyppäsi syliini. Ehkä kuitenkin jännitti vieras paikka. Ennen lähtöä otettiin poseeraukset. Tietenkin.
Alemmassa kuvassa Marita tuli seisomaan taakseni, niin saatiin edes suurin piirtein kameraan
katsovia koiria.
Sitten ajeltiinkin kotiin. Kotiin tultua ja hetken huokailtuani laitoin ilmon Kotkan rally-toko-kisaan menemään. Kisa on kesäkuussa. Huomenaamuna pitää muistaa laittaa Lahden rally-kisaan paikka-anomus. Tästä tämä kisaelämä taas lähtee.
30.4.2019
Myötä- ja vastamäkeä
Eilen käytiin metsälenkin jälkeen Jylpyllä vähän taas kokeilemassa merkin kiertoa. Tällä kertaa koira pääsi autosta hihnassa. Kahdesti, koska ekalla kerralla loikkasi melkoisen korkeassa vireessä ulos. Toisella kerralla rauhallisesti. Mutta kyllä kenttäkin nostattaa. Tehtiin ensin askeleita ja seuruita. Ne onnistuivat ihan hyvin. Sitten lähestyttiin kiertokartiota. Edelleenkin jo näkeminen nostaa virettä ja tuottaa ääntä. Jo sana sivu tuottaa siinä tilanteessa ääntä. Päästiin kuitenkin askel askeleelta eteenpäin. Kerran jo hilauduttiin metrin päähän kartiota, mistä Greetta teki äänettömän kierron. Toisella kerralla jo tuli ääni kierrossa eikä tehty enempää. Pitäisi muistaa paremmin myös hyvän kontaktioton jälkeen kääntyä pois häiriöstä kehuen eikä jäädä jäkittämään koko ajaksi paikalleen, kun se on Greetalle vaikeaa.
Illalla oli rally-treenit ja mietin kentällä, onko viisasta yleensä tällaisessa vaiheessa mennä rallaamaan. Mentiin kuitenkin. Tehtiin kaksi kertaa Kirsi Petäjän voittajarata. Ekalla kerralla Gee sai välillä palkkaa, mikä nosti kierroksia ja välillä oli liian kovaääninen ohjaus, mikä nosti kierroksia.
Toisella kierroksella jätin palkan pois ja puhuin hyvin hiljaa. Tulos oli paljon parempi. Greetalla ohjaajan ympärikierto ja eteen tulo saavat aikaan piipahdusta. Mutta pääosin rata oli aika äänetön. Saaga sai tohkeissaan rallatella avo-luokan radan. Kun se ei oikeastaan kuule, mennään käsimerkeillä, mutta yllättävän hyvin se niillä toimii. Ja kun palkkaa virtaa, mummeli on ihan taivaissa. Saaga 💓
Tänä aamuna lenkki sujui oikein hyvin. Ulko-ovi oli rauhallinen. Pihalla naapurin mies moikkasi, mutta Greetalla oli kontakti päällä omatoimisesti ja sai siitä kehua ja palkkaa. Kadulla oli epämääräisiä puhuvia ihmisiä kauempana. Niille yksi haukahdus, mutta ohi mentiin ihan rennosti sen kummemmin palkkailematta. Autotietä lähestyessä Greetta otti hyvin kontaktia, suorastaa seurasi. Ahne koira kun on. Ihan sitähän ei haluta vaan olisi hyvä, että se rennosti menisi pääsääntöisesti lenkillä. Katselin sitten ihan muualle, että seuraamismoodi häviäisi ja koira menisi ihan omineen hihnassa. Mutta autotilanteet olivat onnistuneita. Saagahan on aivan riemuissaan tästä Greetan koulutusjutusta, sillä sekin saa ilmaisia palkkoja samalla. Ei mummeli saa jäädä ilman.
Kotipihalla oli ihmisiä, jotka sanoivat minulle jotain ja Greetta kommentoi. Mutta kun se katsoi minua ja sai palkan, se istahti ja saatiin jutella ihan rauhassa. Muutaman kerran kehuin katsomisesta ja palkkasin, mutten sen enempää.
Kotiovesta sisään astuessa kierrokset taas nousivat, sillä rutiinin mukaan Greetta tiesi, että oli aamupalan aika. Saaga asettui eteisen lattialle ja Greetta kierteli huoneesta toiseen voihkien. Voihke alkaa siitä, kun avaan metallisäiliön ja otan Saagalle sieltä ruokaa. Tänään otin vain Saagan ruoan. Laittelin sen kuppiin tykötarpeineen, kutsuin Saagan syömään ja ryhdyin lataamaan kahvinkeitintä. Gee jäi tuijottamaan ihmeissään, kun ei omaa ruokaa tullut. Omatoimisesti se ei osannut asettua eteiseen makaamaan, vaikka Saaga oli siellä. Kävin petaamassa sängynkin toiveena, että Greetta älyäisi, mitä siltä odotetaan. Ei älynnyt. Oli kyllä rauhallisempi jo. Joten seisahduin eteiseen keittiön oviaukkoon. Greetta tuli sivulle ja katsoi minua. Katsoin takaisin ja se meni maahan. Menin laittamaan sen ruoat valmiiksi. Ei kuulunut pihaustakaan. Laitoin kupin lattialle. Koira katsoi minua, minä sitä, kehuin ja vapautin kupille.
Jatkamme harjoituksia.
Illalla oli rally-treenit ja mietin kentällä, onko viisasta yleensä tällaisessa vaiheessa mennä rallaamaan. Mentiin kuitenkin. Tehtiin kaksi kertaa Kirsi Petäjän voittajarata. Ekalla kerralla Gee sai välillä palkkaa, mikä nosti kierroksia ja välillä oli liian kovaääninen ohjaus, mikä nosti kierroksia.
Toisella kierroksella jätin palkan pois ja puhuin hyvin hiljaa. Tulos oli paljon parempi. Greetalla ohjaajan ympärikierto ja eteen tulo saavat aikaan piipahdusta. Mutta pääosin rata oli aika äänetön. Saaga sai tohkeissaan rallatella avo-luokan radan. Kun se ei oikeastaan kuule, mennään käsimerkeillä, mutta yllättävän hyvin se niillä toimii. Ja kun palkkaa virtaa, mummeli on ihan taivaissa. Saaga 💓
Tänä aamuna lenkki sujui oikein hyvin. Ulko-ovi oli rauhallinen. Pihalla naapurin mies moikkasi, mutta Greetalla oli kontakti päällä omatoimisesti ja sai siitä kehua ja palkkaa. Kadulla oli epämääräisiä puhuvia ihmisiä kauempana. Niille yksi haukahdus, mutta ohi mentiin ihan rennosti sen kummemmin palkkailematta. Autotietä lähestyessä Greetta otti hyvin kontaktia, suorastaa seurasi. Ahne koira kun on. Ihan sitähän ei haluta vaan olisi hyvä, että se rennosti menisi pääsääntöisesti lenkillä. Katselin sitten ihan muualle, että seuraamismoodi häviäisi ja koira menisi ihan omineen hihnassa. Mutta autotilanteet olivat onnistuneita. Saagahan on aivan riemuissaan tästä Greetan koulutusjutusta, sillä sekin saa ilmaisia palkkoja samalla. Ei mummeli saa jäädä ilman.
Kotipihalla oli ihmisiä, jotka sanoivat minulle jotain ja Greetta kommentoi. Mutta kun se katsoi minua ja sai palkan, se istahti ja saatiin jutella ihan rauhassa. Muutaman kerran kehuin katsomisesta ja palkkasin, mutten sen enempää.
Kotiovesta sisään astuessa kierrokset taas nousivat, sillä rutiinin mukaan Greetta tiesi, että oli aamupalan aika. Saaga asettui eteisen lattialle ja Greetta kierteli huoneesta toiseen voihkien. Voihke alkaa siitä, kun avaan metallisäiliön ja otan Saagalle sieltä ruokaa. Tänään otin vain Saagan ruoan. Laittelin sen kuppiin tykötarpeineen, kutsuin Saagan syömään ja ryhdyin lataamaan kahvinkeitintä. Gee jäi tuijottamaan ihmeissään, kun ei omaa ruokaa tullut. Omatoimisesti se ei osannut asettua eteiseen makaamaan, vaikka Saaga oli siellä. Kävin petaamassa sängynkin toiveena, että Greetta älyäisi, mitä siltä odotetaan. Ei älynnyt. Oli kyllä rauhallisempi jo. Joten seisahduin eteiseen keittiön oviaukkoon. Greetta tuli sivulle ja katsoi minua. Katsoin takaisin ja se meni maahan. Menin laittamaan sen ruoat valmiiksi. Ei kuulunut pihaustakaan. Laitoin kupin lattialle. Koira katsoi minua, minä sitä, kehuin ja vapautin kupille.
Jatkamme harjoituksia.
28.4.2019
Uusia rutiineja - ja Kymijokikuvia
Heti tänä aamuna alettiin miettiä uusia tapoja tehdä asioita.
1. Käytävän ulko-ovi
Greetta yleensä menee reippaasti hihnassa alaovelle ja kyttää ikkunasta, onko pihalla ketään. Jos on, niin haukahtaa. Olisihan minun tämä rutiini jo pitänyt älytä itsekin, mutta tänä aamuna mentiin portaat alas, pysähdyin ja odotin. Greetta aika välittömästi tuli sivulle istumaan ja otti kontaktin, josta sai palkan. Sitten lähdettiin ulos. Ulkona ei ollut ketään, joten tätä rutiinia on silloin helppo toteuttaa. Sitten kun ulkona on joku, varmaankin pysähdyn ja odotan, että koira pöhistyään ottaa kontaktin ja palkkaan taas. Josko pöhinä jäisi hiljalleen pois, kun on palkkaa tarjolla ja koira sen haluaa. Eli en kiellä enkä käske vaan odotan. Siinäpä itsehillintäharjoitusta meikäläisellekin.
2. Autot
Tänä aamuna ei autoja hirveästi näkynyt. Jokunen meni ohi. Ensimmäisen ennakoin hyvin, pysähdyin, Greeta istui, katsoi ja sai palkan ja kehun. Toinen tuli niin nopeasti, että kun pysähdyin, Greetta tuijotti vain autoa. Auton mentyä ei palkkaa ja jatkettiin matkaa. Satunnaiset autot Greetta yleensä sietää, ehkä katsoo tarkkaan. Takaa suhahtavat ovat pahempia kuin edestä tulevat. Mutta kun autoja on monta, menee kuppi nurin. Taitaa olla tiedossa ruuhka-aikakävelyjä.
3. Aamuruoka
Greetta on aika kierroksilla, kun lenkin jälkeen on kotona hihna riisuttu ja se tietää, että on ruoka-aika. Olen käskenyt koirat eteisen matolle maahan odottamaan ja Saaga tekee sen jo ihan käskemättäkin ja Greetta käskettynä. Greetalla kierrokset ovat olleet korkeat ja se voihkii ja voi nousta ja lähteä teputtelemaan. Minä käsken sen takaisin ja kiellän äänestä. Kun Saaga on saanut ruokansa, Greetta on jo ihan hipihiljaa paikoillaan, koska se tietää, että kohta saa omansa.
Tänään sitten toimin toisin. Saaga kävi eteiseen makaamaan ja Greetta hillui voihkien siellä täällä. En ollut sitä huomaavinani. Täytin vain Saagan kupin ja kutsuin sen syömään. Greetta hyöri ja katseli ihmetellen, että missäs sen ruoka. Sen verran autoin, että näytin kädellä eteiseen päin. Se meni sinne ja kävi makaamaan. Täytin kuppia. Greetta tuli keittiön ovelle seisomaan. Lopetin hommat ja seisoin. Greetta kävi ihan hiljaa makaamaan. Sain rauhassa laitella Nutrolinin ja raejuuston, laittaa kupin lattialle ja viedä tarvikkeet jääkaappiin. ( Tämän kyllä olen ennenkin pystynyt tekemään, sillä Greetta oikein hyvin hallitsee hermonsa, kun kuppi on laitettu lattialle). Sitten Gee sai ruokansa.
Tykkään tästä ajatuksesta, että olen passiivinen ja koira työstää, mitä halutaan. Myönnän, että haukkumnen ja huono käytös hermostuttaa ja olen komentanut ja kehunut ja auttanut paljon aiemmin. Eli kyllä tässä joutuu oma luonnekin jalostumaan. Onneksi koiralla on olemassa yhteistyötaitoja vaikka kuinka paljon ja se on älykäs otus, joten toivotaan, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella saadaa haluttuja tuloksia. Kunhan en lepsuile.
---
Niin, se Kymijoki.
Saharan myrskyt ovat puhaltaneet hiekkaa ilmakehään niin, että auringonlaskut ovat olleet todella oransseja. Yhden tosi hienon näin ja ajattelin, että olisi hienoa saada oikein oranssinen auringonlasku kuvattua. Joskus on ollut pilvistä ja välillä en ole ehtinyt, mutta eilen päätin kytätä illalla ikkunasta, milloin kannaittaisi lähteä liikkeelle. Meinasin missatakin. Olin päättänyt, että menen joen rantaan. On vaikea tietää, mistä suunnasta näkisi parhaiten auringonlaskun, kun on mäkeä ja puita edessä, mutta löysin kuin löysinkin pari paikkaa ja sain ihan suhteellisen onnistuneita kuviakin.
Tämä on Siikakoskelta. Aurinko on vielä suhteellisen korkealla.
Ajelin vielä aurinkoa seuraten toiselle joen haaralle. Yksinäinen joutsenkin
siellä uiskenteli ja onnistui tulemaa kuvaan mukaan. Pienenä, mutta kuitenkin.
Jatkokirjoitus illalla
Kokeiltu uutta tapaa.
1. Tunnari
Laitoin makuuhuoneen lattialle kolme tunnarikapulaa. Vain kolme, koska isompi määrä nostaa kierroksia. Lähestyttiin askel kerrallaan. Koira vilkuili kapuloihin ja minuun. Sai palkkaa, kun nosti katseen, jos oli ollut äänetön. Käytiin jopa ihan kapuloiden vieressä ja käännyttiin pois palkaten, kun ei ollut ääntä. Kaksi kertaa tätä ja lähetys ihan läheltä etsimään. Pieniä kierroksia, mutta äänetön etsintä, vähän hosuva, ja oma löytyi. Suuri palkka ja pois. Toimi!
2. Kierto
Menetiin hallin pihalle. Käytiin ensin lenkillä. Koirat laitetttiin autoon ja vein hallin pihalle kiertokartion. Greetta pääsi ilman hihnaa autosta. Virhe. Muista aina ottaa koira hihnassa rauhallisessa mielentilassa ulos auotosta. Aina. Nyt se pääsi hetken hillumaan irti. Halli ja hilluminen nostivat kierrokset korkealle. Vieressä pystyi Gee istumaan hiljaa, mutta kun sanoin Sivu, kuului piip. Mentiin kauemmas. Toistin sanaa sivu ja lähes joka kerta tuli piip. Kehuin kontaktista, muttei saanut palkkaa. Mentiin kauemmas ihan auton viereen. Siinä muutama hyvä kontakti ja koira pääsi autoon. Ei tehty kiertoa tällä kertaa, ei noilla kierroksilla.
Tämä homma jalostaa minunkin luonnettani. Niin olisi tehnyt mieli sanoa shhh, kun toinen piippasi, mutta kuten Sofia sanoi, ei siitä olisi ollut hyötyä, kun koira oli väärässä mielentilassa. Seuraavalla kerralla eri paikka ja erilainen autosta poistuminen.
1. Käytävän ulko-ovi
Greetta yleensä menee reippaasti hihnassa alaovelle ja kyttää ikkunasta, onko pihalla ketään. Jos on, niin haukahtaa. Olisihan minun tämä rutiini jo pitänyt älytä itsekin, mutta tänä aamuna mentiin portaat alas, pysähdyin ja odotin. Greetta aika välittömästi tuli sivulle istumaan ja otti kontaktin, josta sai palkan. Sitten lähdettiin ulos. Ulkona ei ollut ketään, joten tätä rutiinia on silloin helppo toteuttaa. Sitten kun ulkona on joku, varmaankin pysähdyn ja odotan, että koira pöhistyään ottaa kontaktin ja palkkaan taas. Josko pöhinä jäisi hiljalleen pois, kun on palkkaa tarjolla ja koira sen haluaa. Eli en kiellä enkä käske vaan odotan. Siinäpä itsehillintäharjoitusta meikäläisellekin.
2. Autot
Tänä aamuna ei autoja hirveästi näkynyt. Jokunen meni ohi. Ensimmäisen ennakoin hyvin, pysähdyin, Greeta istui, katsoi ja sai palkan ja kehun. Toinen tuli niin nopeasti, että kun pysähdyin, Greetta tuijotti vain autoa. Auton mentyä ei palkkaa ja jatkettiin matkaa. Satunnaiset autot Greetta yleensä sietää, ehkä katsoo tarkkaan. Takaa suhahtavat ovat pahempia kuin edestä tulevat. Mutta kun autoja on monta, menee kuppi nurin. Taitaa olla tiedossa ruuhka-aikakävelyjä.
3. Aamuruoka
Greetta on aika kierroksilla, kun lenkin jälkeen on kotona hihna riisuttu ja se tietää, että on ruoka-aika. Olen käskenyt koirat eteisen matolle maahan odottamaan ja Saaga tekee sen jo ihan käskemättäkin ja Greetta käskettynä. Greetalla kierrokset ovat olleet korkeat ja se voihkii ja voi nousta ja lähteä teputtelemaan. Minä käsken sen takaisin ja kiellän äänestä. Kun Saaga on saanut ruokansa, Greetta on jo ihan hipihiljaa paikoillaan, koska se tietää, että kohta saa omansa.
Tänään sitten toimin toisin. Saaga kävi eteiseen makaamaan ja Greetta hillui voihkien siellä täällä. En ollut sitä huomaavinani. Täytin vain Saagan kupin ja kutsuin sen syömään. Greetta hyöri ja katseli ihmetellen, että missäs sen ruoka. Sen verran autoin, että näytin kädellä eteiseen päin. Se meni sinne ja kävi makaamaan. Täytin kuppia. Greetta tuli keittiön ovelle seisomaan. Lopetin hommat ja seisoin. Greetta kävi ihan hiljaa makaamaan. Sain rauhassa laitella Nutrolinin ja raejuuston, laittaa kupin lattialle ja viedä tarvikkeet jääkaappiin. ( Tämän kyllä olen ennenkin pystynyt tekemään, sillä Greetta oikein hyvin hallitsee hermonsa, kun kuppi on laitettu lattialle). Sitten Gee sai ruokansa.
Tykkään tästä ajatuksesta, että olen passiivinen ja koira työstää, mitä halutaan. Myönnän, että haukkumnen ja huono käytös hermostuttaa ja olen komentanut ja kehunut ja auttanut paljon aiemmin. Eli kyllä tässä joutuu oma luonnekin jalostumaan. Onneksi koiralla on olemassa yhteistyötaitoja vaikka kuinka paljon ja se on älykäs otus, joten toivotaan, että sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella saadaa haluttuja tuloksia. Kunhan en lepsuile.
---
Niin, se Kymijoki.
Saharan myrskyt ovat puhaltaneet hiekkaa ilmakehään niin, että auringonlaskut ovat olleet todella oransseja. Yhden tosi hienon näin ja ajattelin, että olisi hienoa saada oikein oranssinen auringonlasku kuvattua. Joskus on ollut pilvistä ja välillä en ole ehtinyt, mutta eilen päätin kytätä illalla ikkunasta, milloin kannaittaisi lähteä liikkeelle. Meinasin missatakin. Olin päättänyt, että menen joen rantaan. On vaikea tietää, mistä suunnasta näkisi parhaiten auringonlaskun, kun on mäkeä ja puita edessä, mutta löysin kuin löysinkin pari paikkaa ja sain ihan suhteellisen onnistuneita kuviakin.
Ajelin vielä aurinkoa seuraten toiselle joen haaralle. Yksinäinen joutsenkin
siellä uiskenteli ja onnistui tulemaa kuvaan mukaan. Pienenä, mutta kuitenkin.
Jatkokirjoitus illalla
Kokeiltu uutta tapaa.
1. Tunnari
Laitoin makuuhuoneen lattialle kolme tunnarikapulaa. Vain kolme, koska isompi määrä nostaa kierroksia. Lähestyttiin askel kerrallaan. Koira vilkuili kapuloihin ja minuun. Sai palkkaa, kun nosti katseen, jos oli ollut äänetön. Käytiin jopa ihan kapuloiden vieressä ja käännyttiin pois palkaten, kun ei ollut ääntä. Kaksi kertaa tätä ja lähetys ihan läheltä etsimään. Pieniä kierroksia, mutta äänetön etsintä, vähän hosuva, ja oma löytyi. Suuri palkka ja pois. Toimi!
2. Kierto
Menetiin hallin pihalle. Käytiin ensin lenkillä. Koirat laitetttiin autoon ja vein hallin pihalle kiertokartion. Greetta pääsi ilman hihnaa autosta. Virhe. Muista aina ottaa koira hihnassa rauhallisessa mielentilassa ulos auotosta. Aina. Nyt se pääsi hetken hillumaan irti. Halli ja hilluminen nostivat kierrokset korkealle. Vieressä pystyi Gee istumaan hiljaa, mutta kun sanoin Sivu, kuului piip. Mentiin kauemmas. Toistin sanaa sivu ja lähes joka kerta tuli piip. Kehuin kontaktista, muttei saanut palkkaa. Mentiin kauemmas ihan auton viereen. Siinä muutama hyvä kontakti ja koira pääsi autoon. Ei tehty kiertoa tällä kertaa, ei noilla kierroksilla.
Tämä homma jalostaa minunkin luonnettani. Niin olisi tehnyt mieli sanoa shhh, kun toinen piippasi, mutta kuten Sofia sanoi, ei siitä olisi ollut hyötyä, kun koira oli väärässä mielentilassa. Seuraavalla kerralla eri paikka ja erilainen autosta poistuminen.
Koulutuksessa
Ilmoittauduin jo aikaa sitten Taiton järjestämään Koiran vireenhallinta -koulutukseen, jossa kouluttajana on Sofia Haapanen. Hänen luentoaan kävin samasta asiasta kuuntelemassa Haminassa alkuvuonna. Tämä koulutus oli kaksipäiväinen, reilu puoli tuntia aikaa per koirakko. Jokainen laittoi vähän ennakkotietoja koirastaan.
Koirakkoja oli seitsemän. Perjantai alkoi ensin pienellä luennolla. Sofialla oli kuva poikittain olevasta kahdeksikosta, jossa osa oli vihreä ja osa harmaa. Siinä varmaan oli jotain selkeitä tekstejäkin, mutta en niitä muista. Se, mikä jäi mieleen oli, että kun koira on harmaalla alueella, turhautunut, peloissaan, jännittynyt, ylikierroksilla ym. on turha yrittää sitä kouluttaa ja opettaa. Silloin pitää odottaa, että koira itse omatoimisesti rauhoittuu, ottaa kontaktia ihmiseen, mikä on merkkinä, että ollaan vihreällä alueella eli sillä alueella, jossa ollaan ikäänkuin samassa kuplassa ja oppiminen voi alkaa. Jotenkin tämä ajatus väreistä ja kuplasta oli minusta tosi konkreettinen. Kun Greetta on ylikierroksilla ja voihkii, minä olen kieltänyt tai houkutellut tai antanut käskyjä jne. Nyt siis jätän ne pois ja odotan, että koira itse laskee itsensä taas kuuntelukykyiseksi. Tokossa ja rallyssa tämä ehkä on helpompi homma, mutta agilityssa varmaan tosi haasteellista. Siksi emme kisaa ennen Kokkolaa ja jos treenaamme, niin jotain pientä, selkeää, hyvin suunniteltua ja lyhyttä - ja sitten kiireesti pois.
Me oltiin Greetan kanssa aika lopussa. Hain sen jossain vaiheessa kotoa, kun en viitsinyt sitä autossa istuttaa montaa tuntia. Ensin Greetta sai hengailla ilman hihnaa ja käydä haistelemassa istuvia ihmisiä, jotka eivät sitä sen kummemmin noteeranneet. Näki, että vähän jänskätti. Lopulta se päätti itse tulla istumaan minun viereeni, mistä sitä kehuin sitten. Greetan kierrellessä juteltiin koirasta Sofian kanssa. Ekana päivänä alettiin työstää ääniongelmaa, joka on toko-liikkeissä. Otettiin kartion kierto. Vaikka oltiin lähellä, heti tuli ääntä. Tehtiin askelia kartiota kohti. Äänettömästä suorituksesta tuli palkka, äännähdyksistä ei. Käännyttiin välillä pois. Aina kun pysähdyksessä koira luopui kartiosta ja katsoi minua, tuli palkka - siis jos ei tullut ääntä. Joskus palkka oli kartion kierto, useimmiten nami. Kummasti tämä toisto ja toisto ja toisto rauhoitti Greettaa ja saimme hyviä suorituksia. Sitten mentiin autoon.
Tämän otan käyttöön kaikissa vauhtijutuissa. Mikä tässä on erilaista aiempaan, on se, että minä olin koko ajan passiivinen, paitsi palkatessa. En auttanut enkä ohjannut, vaan koira mietti ja luopui ja sai siitä palkkausta.
Sofia monen koiran kanssa teki luopumista, minkä syyn takia kenenkin kanssa. Lauantaina Greetan koulutusasiana oli ääni. Kun meitä vastaan tulee ihminen ja minä sanon Moi, Greetta haukahtaa myös. Niin se teki nytkin, kun kokeiltiin. Enemmän se reagoi minun sanomiseeni kuin vastaan tulevan Sofian sanomiseen. Kun koira luopui haukahduksista ja oli hiljaa, se sai palkkaa. Jos se haukahti, otettiin uudestaan, ehkä vähän kauempana oltiin toisistamme, tervehtimisen jälkeen käännyttiin pois häiriöstä...monenlaisia tällaisia juttuja.
Paljon tuli pohdittavaa, miten näitä ajatuksia oikein hyödyntäisin, mutta jos olen pitkäjänteinen ja muistan koko ajan periaatteet, uskon, että Greetta arjessa ja harrastuksissa saa paljon näistä apua.
Koirakkoja oli seitsemän. Perjantai alkoi ensin pienellä luennolla. Sofialla oli kuva poikittain olevasta kahdeksikosta, jossa osa oli vihreä ja osa harmaa. Siinä varmaan oli jotain selkeitä tekstejäkin, mutta en niitä muista. Se, mikä jäi mieleen oli, että kun koira on harmaalla alueella, turhautunut, peloissaan, jännittynyt, ylikierroksilla ym. on turha yrittää sitä kouluttaa ja opettaa. Silloin pitää odottaa, että koira itse omatoimisesti rauhoittuu, ottaa kontaktia ihmiseen, mikä on merkkinä, että ollaan vihreällä alueella eli sillä alueella, jossa ollaan ikäänkuin samassa kuplassa ja oppiminen voi alkaa. Jotenkin tämä ajatus väreistä ja kuplasta oli minusta tosi konkreettinen. Kun Greetta on ylikierroksilla ja voihkii, minä olen kieltänyt tai houkutellut tai antanut käskyjä jne. Nyt siis jätän ne pois ja odotan, että koira itse laskee itsensä taas kuuntelukykyiseksi. Tokossa ja rallyssa tämä ehkä on helpompi homma, mutta agilityssa varmaan tosi haasteellista. Siksi emme kisaa ennen Kokkolaa ja jos treenaamme, niin jotain pientä, selkeää, hyvin suunniteltua ja lyhyttä - ja sitten kiireesti pois.
Me oltiin Greetan kanssa aika lopussa. Hain sen jossain vaiheessa kotoa, kun en viitsinyt sitä autossa istuttaa montaa tuntia. Ensin Greetta sai hengailla ilman hihnaa ja käydä haistelemassa istuvia ihmisiä, jotka eivät sitä sen kummemmin noteeranneet. Näki, että vähän jänskätti. Lopulta se päätti itse tulla istumaan minun viereeni, mistä sitä kehuin sitten. Greetan kierrellessä juteltiin koirasta Sofian kanssa. Ekana päivänä alettiin työstää ääniongelmaa, joka on toko-liikkeissä. Otettiin kartion kierto. Vaikka oltiin lähellä, heti tuli ääntä. Tehtiin askelia kartiota kohti. Äänettömästä suorituksesta tuli palkka, äännähdyksistä ei. Käännyttiin välillä pois. Aina kun pysähdyksessä koira luopui kartiosta ja katsoi minua, tuli palkka - siis jos ei tullut ääntä. Joskus palkka oli kartion kierto, useimmiten nami. Kummasti tämä toisto ja toisto ja toisto rauhoitti Greettaa ja saimme hyviä suorituksia. Sitten mentiin autoon.
Tämän otan käyttöön kaikissa vauhtijutuissa. Mikä tässä on erilaista aiempaan, on se, että minä olin koko ajan passiivinen, paitsi palkatessa. En auttanut enkä ohjannut, vaan koira mietti ja luopui ja sai siitä palkkausta.
Sofia monen koiran kanssa teki luopumista, minkä syyn takia kenenkin kanssa. Lauantaina Greetan koulutusasiana oli ääni. Kun meitä vastaan tulee ihminen ja minä sanon Moi, Greetta haukahtaa myös. Niin se teki nytkin, kun kokeiltiin. Enemmän se reagoi minun sanomiseeni kuin vastaan tulevan Sofian sanomiseen. Kun koira luopui haukahduksista ja oli hiljaa, se sai palkkaa. Jos se haukahti, otettiin uudestaan, ehkä vähän kauempana oltiin toisistamme, tervehtimisen jälkeen käännyttiin pois häiriöstä...monenlaisia tällaisia juttuja.
Paljon tuli pohdittavaa, miten näitä ajatuksia oikein hyödyntäisin, mutta jos olen pitkäjänteinen ja muistan koko ajan periaatteet, uskon, että Greetta arjessa ja harrastuksissa saa paljon näistä apua.
26.4.2019
Surullinen muisto ja iloinen palkittu
Tämän päivän minä muistan aina. Vuosi sitten Friida nukkui pois. Ei viikkoakaan ole mennyt, etten olisi Friidaa kaivaten muistanut ja surrut sen liian aikaista lähtöä. Blogista löytyvät tunnelmat. En niitä muuten muistele. Se oli rakas, iloinen, ihana koira. Yksi elämäni koirista. Ikävä on edelleen.
Eilen oli seuran kevätkokous. Olin osallistunut Greetan avo-tuloksilla Betyan pytty-kiertopalkintokilpailuun. Ja niin vain se pysti voitettiin. Avo-luokka olikin meillä erittäin onnistunut ottaen huomioon ääntelyn ja kierrokset. Mutta kyllä niistä hyvistä tuloksista osasin iloita, sillä alokasluokka oli yhtä tuskien taistelua. Tänä aamuna otettiin sitten pyttyposet pikkuneidin kanssa.
- Hmmm, onpa mielenkiintoinen tuoksu.
Saas nähdä, milloin voittajaluokan liikkeet alkavat olla sellaisessa kuosissa, että uskaltaa lähteä testaamaan niitä. Sitä ennen toivon saavani apuja tänään ja huomenna pidettävästä viretilakoulutuksesta. Olisi mahtavaa saada apuja sille, miten voisi opettaa koiraa itse laskemaan viretilaansa. Katsotaan, mitä koulutus tuo mukanaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)