Käytiin tiistaina Huotarin Oilin koulutuksessa. Hän kysyi, että mitä haluan treenata. Ja koska Mollyn heikoin lenkki on seuraaminen, niin sitten sitä. Jalkavamman aikana ei sitä olla treenattu juuri ollenkaan eikä se koskaan ole ollut Mollylla vahva liike. Sen keskittyminen hervahtaa etenkin häiriössä ja paikka katoaa, kun se alkaa jätättää. Ihan voin katsoa peiliin, että oma syy. Seuraaminen olisi pitänyt alusta asti olla maailman kivointa harjoiteltavaa. Eli edessämme on pitkät tie.
Oili katsoi ensin perusasentoa. Molly menee varsin hyvin perusasentoon. Vaan jos seisotaan pitempään, se alkaa katsella kaikkea muutakin ympärillä. Tämä pitää saada pois siltä, Jos sanon Sivu, niin se tarkoittaa, että kontakti on pidettävä niin kauan, kunnes koira vapautuu. Seuraamisessa otetaan käyttöön nyt sitten hihna. Eli Molly ei voi jätättää. Hihna on sen verran pitkällä, että se pystyy vaivatta kulkemaan sivulla, mutta kiristyy, kun se alkaa jäädä. Minä en nypi vaan pidän vain hihnaa paikallaan. Ja kehua saa, kun koira on oikealla paikalla ja kontaktissa.
Ja sitten se tärkein asia eli palkkaus. Minä palkkaan namilla. Nyt pitää ensin palkata kunnon sosiaalinen palkka ja vasta sen jälkeen nami. Siinä onkin hommaa, sillä Molly on tottunut naminsa saamaan ja toljotti vain, kun yritin riemuita ja kehua. Kyllä se sitten vähän asiasta innostui, ja sai lopulta aina naminsakin. Mutta kun kokeessa ei ole namitusmahdollisuutta, niin sen sosiaalisen palkan pitäisi olla niin mieluinen, että koira sitten kestää namittomuudenkin,
Tänään käytiin Haminan hallissa sitten vähän kontaktitreeniä ja pikkuseuruuta alruuoittelemassa. Lisäksi otettiin ruutua ja kapuloiden pitoa Korrien ohjeiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti