Säitä on pidellyt

Välillä paistaa ja on lämmintä. Sitten sataa. Sitten taas tulee kaunis, mutta kylmä päivä. Ja yhtäkkiä alkaa Aila-myrsky mylviä seuraavana päivänä. Myrskyn jälkeen tulee poutasää, niinkuin laulussa sanotaan. Nyt pitäisi alkaa vähän tasaisempi sääjakso. Ihan kiva!

Ennen Aila-myrskyä käytiin pitkästä aikaa Meripuistossa. Hiukan ruskan merkkejä alkaa olla, muttei mitään erityisen suurta. Ehkä se vielä tulee. Eihän kylmiä öitä ole juurikaan ollut.

Kiltisti kaverukset poseerasivat kiven päällä. Niinkuin näkyy, ei suurempaa värisinfoniaa ole näkyvissä.

Hortensiat alkavat vetää viimeisiään, mutta ovat ne komeita kukkia näin kauempaa katsottuna.

Nokkosperhoset vielä jaksavat kukkien keskellä porhaltaa, mutta tällä yksilöllä oli jo siivestä pala pois, joten ei ehkä ihan vaaratonta ole perhosenkaan elämä.

Greetasta sain hienon seisomakuvan. Se ihan itse asettui tuohon asentoon ja on oikein ryhdikäs pikku koira.

Saagastakin otin seisomakuvan. Takajalat ovat vähän mahan alla, mutta enpä minä sitä erityisesti asetellutkaan. On se söpö mummeli.

Vihdoinkin alan muistaa ottaa kuvauksissa kaulapannat pois. Koirat ovat kuvissa paljon paremman näköisiä   ilman niitä.

Tänään valkeni päivä kauniina ja aurinkoisena. Puu oli kaatunut läheiselle pyörätielle ja varmaan vähän sähköjohdonkin päälle, mutta raivaus oli jo tehty. Meillä oli tokoryhmäläiseni Jaanan ja koiransa mittelspitz Peetun kanssa treffit Strömforsin koirahallissa. Tehtiin Peetulle kokeenomainen treeni ja sitten treenattiin kumpikin omia koiriamme. Greetan kanssa tehtiin ohjattua noutoa, joka on haasteellinen, istuallaan tunnaria, joka sujui aika äänettömästi sekä metallinoutoa kriteerinä Ei saa yhtään liikkua ennakkoon. Tämä osoittautuikin kaikkein vaikeimmaksi. No, jatketaan treeniä.

Treenin jälkeen käytiin kävelyllä ja pitihän koirista ottaa poseerauskuvia lammen rannalla.

Peetu on sellainen hymypoika ja ihana päänkallistelija, kun sille juttelee.  Oli kaunis valo ja olen kuviin erittäin tyytyväinen .

Mannerin koulutuksessa ja omaa toko-treeniä

 Ilmoitin Greetan Mannerin syksyn koulutuksiin, kun haku aukesi. Itsekin olen koirieni, jopa Greetan, kanssa käynyt Ninan opissa. Nyt ei minusta aikoihin ole siihen ollut, mutta Marjutin kyllä. 

Eilen oli ensimmäinen treenikerta. Greetta oli vuorossa ensimmäisenä. Vähän tyhjä halli jännitti, muttei kauaa. Kukin koirakko teki kahdessa pätkässä oman treeninsä. Kesken ensimmäisen osuuden hallin oviaukon edessä olevat keveät aidat humpsahtivat maahan pitäen ääntä. Greetta jäi hetkeksi niitä tuijottelemaan, mutta yllättävän nopeasti se siitä tokeni taas hommiin. Toinen puolikas oli reippaampi kuin ensimmäinen. 

Rata oli aika haasteellinen ykkösluokkalaiselle, mutta onneksi Geella on taitava ohjaaja.

Greetta jaksoi sinnikkäästi ja innokkaasti ottaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Toisen jakson lopuksi otettiin vielä uudestaan alkupätkä 1-13.

Kyllä oli tyytyväinen pieni koira kotona tuon treenin ja hyvien lämppäys- ja jäähdytyslenkkien jälkeen.

Tänään sitten menimme Haminan halliin toko-juttuja tekemään. Tulikin aika pitkä treeni, mutta paljon oli hyvää siinä treenissä. Itselle otin videota muistin virkistykseksi.

Meillä on ollut tauko omasta toko-treenistä, joten olipa kiva tehdä Geen kanssa ja ihan hyvältä näytti, ei täydeliseltä, mutta hyvältä.

Saaga odotti autossa kiltisti. Treenin jälkeen lähdettiin läheisiä metsäpolkuja tallaamaan. Olihan hieno ja aurinkoinen sää.  Hiekkakuopan reunalla piti ottaa kiven päällä poset. Saaga tietää nämä posejutut ja loikkasi ketterästi kiven päälle. Greetta sitten perässä.

                                                       Hikinen poseeraus

                                                                  Rankkaa hommaa

               Saaga näyttää siltä, että olisi syytä lopettaa ja kaivaa herkut esille. Niin tehtiin.

Mölliagilitya

 

Tänä iltana oli oman seuran agilitymöllit ja Greetta pääsi Marjutin kanssa vähän kisaamaan. Kilpaileville oli yksi rata, joten olin maksanut heille myös uusinnan.  Greetan fiilikset olivat tosi hyvät. Eka rata oli varsin täydellinen. Tuomari rokotti viimeisen putken edessä pyörähdyksestä, joten siitä vitonen. Mutta Greetta ja Marjut tekivät mediluokan nopeimman ajan ja olivat toisia. Eikä Greetta ollut moksiskaan, vaikka minä oli radan jälkeen lähellä. Se on kisatessa Marjutin koira. Hyvä niin.

Reissuja, retkiä ja koulutusta

 Käytiin viime sunnuntaina Lemin mökillä. Piti viedä muovilaatikko valokuville ja muutakin puuhaa oli. Säässä oli syksyä, muttei satanut. Minulla oli vähän evästäkin mukana. Ja yllättäen löysin mökin pihasta pari pussillista kanttarellejakin. Nam!

Kiven vieren kukat vielä kukkivat, samoin toisessa kukkapenkissä kukki jollain tavalla vielä. Ne saivat jäädä sinne, mutta poistin pelargonia-amppelin ja saviruukun pelargoniat kompostiin.

Tämä reissu oli varmaan Saagan viimeinen mökkireissu. Seuraavan kerran se tulee tuhkana samaan hautaan, jossa ovat jo Friida-tytär, Assi ja Elsa .Muutama kyynel tuli tästäkin ajatuksesta vuodatettua.

Mökiltä ajelimme Lappeenrantaan. Kävin viemässä haudalle callunoita vanhojen kukkien paikalle. Sitten lähdimme kyläilemään. Menimme katsomaan Saagan poikaa Franklinia, Meegaa ja tytärtään Coraa - ja tietysti heidän omistajiaan.

Aurinko häikäisi, mutta hienosti istuivat koirat rivissä poseeraamassa. Vasemmalta oikealle
Greetta, Saaga, Franklin, Cora ja Meega.

Halusin ottaa myös äiti-poika-kuvan. Franklinkin on jo yli kymmenvuotias ja äitinsä 13v4 kk. Niin söpösiä ovat molemmat kuvassa.

Kun alkoi arki, menimme koirien kanssa metsäretkelle, kun oli kaunis päivä. Yritän kovasti pitää kameraa mukana,  sillä haluan kuvata paljon muistoja Saagasta nyt, kun ei tiedä, kuinka kauan se on olemassa.  Ruskaa ei vielä täällä meillä juurikaan ole. Josko niitäkin ehdittäisiin ottaa.

Saaga joi joka lätäköstä, jos annoin. Se juo muutenkin paljon - ja pissaa myös - kun munuaisia pitää huuhdella, kun ne eivät enää kunnolla toimi. Jännä, että koira sen itsekin tajuaa.

Kivellekin ketterästi kiivettiin. Tällä kivellä on otettu paljon kuvia varsinkin, kun  ollaan oltu schapendoesien kanssa lenkillä. Tämä on nami-pit stop. Nytkin oli. Saagan namit ovat sen munuaisruokaa, mutta hyvin kelpaavat hänelle.

Kiva oli retki ja kun rauhassa mennään, Saagakin jaksaa yllättävän hyvin. Annan sen paljon haistella, kun se sitä niin innokkaasti harrastaa. Turha kiire pois. Greetta saa olla irti, joten se saa pyrähdellä.

Käytiin tiistainan Oili Huotarin toko-koulutuksessa. Meidän teema oli ohjattu nouto. Greetta siinä kyttää kapuloita, eikä keskity seuraamiseen. Noutaessa se saattaa myös haukahtaa. Eli saatiin vireen laskuun vinkkejä. Samoin yleensä seuraamiseen saatiin treeniohjeita, joita ryhdytään nyt tehokkaasti kokeilemaan. 

Siispä tänään, kun oltiin Hannelen kanssa treenaamassa Strömforsin koirahallissa, testattiin ohjatun vinkkiä. Ja kyllä vain mielentila oli rauhaisampi. Treenattiin myös istualleen tunnaria monta kertaa. Alkoi tulla lopussa vääriäkin, kun kierrokset olivat kovat, mutta ääntä ei juuri kuulunut, mikä oli hyvä. Kaukoa ja takapalkalla kiertoa kapuloiden ohi tehtiin myös. Oli hyvä ja tehokas treeni. Sekä Nelli että Greetta saivat toisistaan sopivasti häiriötä, kun ne treenasivat yhtä aikaa hallin eri päissä. Tänä iltana Greetta saa vielä agsatreeniä Marjutin kanssa. Sillä on siis oikein hyvä päivä.

BH-koe

 

Eilen maanantaina Greetta osallistui Kymen Palveluskoiraharrastajien järjestämään käyttäytymiskokeeseen eli BH-kokeeseen.  Tuomarina toimi Tiina Puustinen.

Kaikki alkoi siitä, kun näin Facebookin muistoissa kuvan, jossa Saaga samaisella kentällä oli suorittanut BH-tottisosuuden hyväksytysti. Rupesin miettimään, josko Greetankin kanssa voisi joskus kokeilla. No, heti tuli kaverilta viesti, että KPHn kokeessa on tilaa. Ja niinpä ilmoittauduin. Sitten vasta aloin perehtyä, ovatko liikkeet muuttuneet vuosien saatossa. No, olivathan ne. Onneksi helpompaan suuntaan, sillä ihmisryhmä oli vain yhden kerran. Sitä ryhmää treenattiin kerran samana iltana oman toko-ryhmän treeneissä. Tottelevaisuuskaavaa treenasimme ehkä neljä kertaa eli aika heppoisin eväin menimme kokeeseen.

Paikka oli iso nurmikenttä metsän vieressä. Greettaa jännittivät kovaa haukkuvat koirat autoissa. Siirsinkin auton kerran kauemmaksi yhdestä louskutusparista. Saaga oli mukana Greetan turvana.
Kokeessa oli kolme osaanottajaa, joten homma eteni aika vauhdikkaasti. Suoritusjärjestys arvottiin ja onneksi Greetta oli numero kolme, joten ehdin katsoa yhden suorituksen kokonaan.

Greetta ei mikään pk-koira ole, joten mentiin omilla taidoilla. Vettäkin alkoi sataa juuri ennen meidän suorituksen alkua, joten aika märkänä tultiin pois. Greetta teki suorituksen ääneti - hurraa - ja pieniä häröilyjä oli joitaikin, mutta kunnialla selvittiin ja saatiin tottis-osuus hyväksytysti läpi. Minä sain kunniamaininnan siitä, että tein juuri oikeat määrät askelia. Muilla ohjaajilla oli tässä ollut huomautettavaa. 

Kaupunkiosuus tehtiin Amiraalin luona. Se on moottoritien lähellä oleva huoltoasema, jonka vieressä on autoliikkeitä. Siellä on aina paljon liikettä ja moottoritien melu kuuluu hyvin. Greetta oli sangen paniikissa aluksi siitä. Mutta sai se senkin osuuden hiukan värjyvänä suoritettua hyväksytysti. Eli käytöskoe tuli läpäistyä, merkki saatua ja Greetan nimen eteen kirjaintunnus BH. Gee on kunniakkaassa seurassa, sillä myös Assi, Saaga ja Friida ovat BH-kokeen läpäisseet. 

PS. Miten Saaga? Se voi ihan normaalisti. Syö ruokansa ja nukkuu hyvin. Onneksi.

Surullinen päivä

Kävimme Saagan kanssa maanantaina Anjalassa verikokeissa, vaikka edellinen kerta oli vasta heinäkuun lopussa. Halusin nähdä munuaisten tilanteen, kun Saagalla on ollut niitä ripuleita ja viimeisimmässä ripulissa sillä oli aika vaikea olo.

Tulos tuli tänään.

Itku pääsi. Edellisellä kerralla arvo oli ollut 18 ja nyt jo 33. Tämä tulos kertoi, että jatkoajalla ollaan. Voi kuinka koville se ajatus ottaa. Kunpa osaisin huomata ajoissa vähäisetkin oireet, jotta voisin päästää sen pois vielä hyvänä päivänä.

Aamupäivällä ennen tulosta kävimme pitkästä aikaa Katariinassa kävelyllä. Sää oli pilvinen ja puistossa oli oikein rauhallista. Koirat saivat poseerata monessa paikassa.

                                                 Aika navakka tuuli kävi mereltä päin.

                                                       Poseeraus ankkurin vieressä

                                                Poseerausta tammisotilaiden luona

                                                  Poseerausta majakoiden luona

                                                                 Saaga-rakas

                                                       
                                                         Vesiputouksen äärellä

Paluumatkalla kävimme Jylpyllä, jossa kokeilin Greetan kanssa vähän BH-kuviota. Ikinä ei olla tehty, mutta hyvinhän se sujui. Nimittäin ex tempore laitoin hakemuksen KPH:n BH-kokeeseen. Facebook muistutti Saagan BH-kokeesta ja siitäpä ajatus tuli mieleen muutaman kaverin kannustamana.  Ei harmita, jos ei paikkaa tule, sillä tämän päivän uutiset kyllä veivät innon yhtään mihinkään.

                               
                                          Kotona Saagaa nukutti makeasti ulkoilun jälkeen.