Kun oli niin kaunis ilma,niin taas suunnattiin kameran kanssa Katariinaan.
Tuuli tuiversi nuoremman poseeraajan turkkia rannalla. On ne kilttejä kuvattavia.
Agilityn SM-kisojen aikaan ystävämme schapendoes Ikwil tuli kylään. Iksu on ennenkin ollut meillä. Niin söpö mummeli, joka on rauhallinen muulloin paitsi kun on ruoka- ja herkkuaika. Iksu on tunnettu siitä, että kotonaan sen jäljiltä tavaroita työpöydältä tippuu keittiössä, kun se tekee tarkistuksia, olisiko ruokaa alati nälkäiselle mummokoiralle tarjolla. Meillä oli sen verran hyvä valvonta, ettei tätä ilmiötä nähty.
Koirien kanssa lähdettiin retkelle Kumparepuistoon tällä kertaa.
Korkealla ollaan. Takaa siintää Suomenlahti ja Kumparepuiston ihmisfiguuri.
Iksu tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntai-iltana kotiinsa.
Seuraavalla viikolla oli -tadaa - Saagalla vihdoin trimmausaika.
Nokka pystyssä voi poseerata siistin turkin kanssa. Turkki on ohuenlainen ja selkään on ilmestynyt
ruskeita karvalänttejä, joita tulee koko ajan lisää. Mutta ei ole muuten hätää mitään.
Greetastakin on saatu söpösiä kuvia.
Retkien jälkeen lepo maistuu. (Uuden objektiivin testailua)
Mutta siis treenistä.
Greettahan siis on sekä rally-toko- että toko-piirimestaruusjoukkueissa. Rally alkaa sujua, jos koiran pää kestää, mutta tokossa on vielä yhtä ja toista hinkattavaa. Tämän takia otetaankin viikonlopun koe maksullisena harjoituksena. Yritetään parhaamme, mutta ei petytä, jos pieleen menee. Kaukokäskyt on heikoin lenkki, silllä matkaa ollaan treenattu ekaa kertaa vasta tänään, koska sekin pitää treenata. Vähän on etenemistä havaittavissa. Mutta saas nähdä, miten kokeessa. Tämä viikko on aikaa vielä tehdä täsmähiontaa.
Tokon piirimestikset lähenevät kovaa vauhtia ja koska Greetta on luvattu joukkueeseen, on kovasti syytä treenata voittajaluokan juttuja. Tänään raahasin mukaan myös videokameran.
Tästä se lähtee.
Aloitettiin zetalla. Ja ensimmäisenä liikkeenä istuminen. Olipas tänään vaikeaa. Ei suinkaan joka päivä ole ollut, mutta tänään taas oli. Greetta tarjosi seisomista ja maahan menoa. Videolla edes joltisenkin onnistuneita suorituksia ja viimeisenä zeta, jossa kaikki liikkeet olivat istumisia. Seuruuseen keskittyminen ei ollut parasta mahdollista ja liekö itselläkin videokameran takia suorituspaineita. Eli varmuutta tarvitaan tähän paljon lisää.
Seuraavaksi tehtiin kaukot. Namimaatti oli koiran takana. On tosi vaikea nähdä, mitä koiran peräosassa tapahtuu, kun vielä otin matkaa ensin 6 harppausta ja sitten 10. Luulin, että meni erittäin hyvin, mutta seisomasta istumisessa koira vetää vähän peppua eteenpäin, samoin seisomisesta maahan menossa. Ei paljon, mutta ei hyvä kuitenkaan. Däm! Jatketaan lähitreeniä.
Tunnarissa päätin laittaa kapulat jonoon yläviistoon toiveena, että koira lähtisi niitä järjestyksessä nuuskimaan. No kattia kanssa. Greetta löysi heti oman, mutta ei uskonut asiaa vaan tuplasti piti tsekata, ja sitten se otti oikean. Videosta ei näy, mutta vierellä se kolmesti tiputti kapulan maahan, kun ote on löysä. Aina se sen otti, viimeisellä kerralla napakasti ja sain rauhassa ottaa siltä kapulan.
Tästä hyppynoudosta tuli ylläri. Oltiin kaiketi tehty niin paljon liikkeitä, että kierrokset olivat korkealla. Koira varasti kaksi kertaa törkeästi hakemaan ilman lupaa kapulaa. Ei ole ennen näin käynyt. Metskukapula on ällö, mutta hyppy on ihanaa, joten yllättäen onkin suosikkiliike. Varmuutta pysymiseen ja suori sivulle tulo ilman takakiertoa.
Luoksetulossa jätin takapalkaksi pallon. Aika hyvät suorituksen tänään. Yritän pitää pysäytyksen jälkeen taukoa, että koira oppii, ettei lähdetä minnekään luvatta.
Ohjatun noudon seuraamisessa oli taas vaikeuksia, koska kapulat siellä odottivat. Mutta haki vasemman. Ei tehty kuin yksi, sillä jos olisi seuraavaksi hakenut oikean, olisi koira kuitenkin lähtenyt vasemmalle ensin ja sitten olisi pitänyt stopata. Pelataan varman päälle tässä eli edelleen vain yksi nouto,vuorotellen molemmille puolille. Sivulle tulossa taas pitkä kaari taakse.
Tällä kertaa näitä. Työsarkaa riittää. Aika tuskin tulee riittämään siihen, että kaikki on kunnossa, mutta josko lokakuun toko-kokeessa sitten olisi jo lähempänä hyvää suoritusta.
Ostin tässä äskettäin uuden objektiivin kameraani. Halusin lisää valovoimaa, jos talven aikana pitää vaikka kaverien pentusia sisätiloissa kuvata. No tässä on valovoimaa. Heti sisällä testaamaan. Aika hämärissä olosuhteissakin suurella ISO-luvulla saatoin kuvata koiriani ja jälki on hyvä.
Ulkona kuvaaminenkin oli ihan jees-juttu. Käytiin illalla Jokipuistossa ja siellä tuli myös objektiivilla kuvattua todella "kiitollisia" kamuja. Ne on niin kyllästyneitä kukkapuskaposeerauksiin ja tähyilevät milloin minnekin. Muutama hyvä tuli heistä joka tapauksessa. Kyllä namipalkka aina ärsytyksen voittaa.
Ilta-auringon kajo tuo oman tenhonsa näihin kuviin, vaikka valon määrä oli toki pienempi. Hyvä hankinta mielestäni kyseinen Sigma.
Tänään käytiin sitten Sapokassa koirien kanssa. Paikallinen eläinliike oli järjestänyt valokuvaajan, jolle sai etukäteen varata aikoja kuvausta varten. Varasin molemmille koirille omat aikansa, 15 minuuttia per nuppi. Alkuviikolla pitäisi kuvien tulla. Saas nähdä, millaisia niistä tuli. Vastavaloon kuvaaja ainakin otti kuvia salaman kanssa ja sitten myötävaloon rekvisiitan kera. Greetta selvisi aika hyvin kansanpaljoudesta ja isosta koiramäärästä ja kaikesta häiriöstä kuvauksen aikana. Saaga nyt ei lotkauttanut korvaakaan millekään ympäristöhälinälle. Se meni omaa tahtiaan autolta kuvauspaikalle ja takaisin.
Kuvauksen jälkeen mentiin vielä vähän kävelemään Katariinaan, jossa myös hellesäästä ja viikonlopusta johtuen oli todella paljon porukkaa. Muutaman kuvan nappasin koirista ja koska oli kuuma, lähdettiin kotimatkalle.
Hurmaavat hurtat Katariinan meripuistossa
Niin ja sitten se agility. Minä olen jo ollut mielessäni lopettamassa koko lajia, kun kykyni ovat niin huonot. Sitten maanantaina rallytreenin jälkeen Marjut rupesi kyselemään, voisiko hän kokeilla Greetan kanssa agsaamista. Hän ei kyllä aavistanutkaan, miten ilahtunut olin kysymyksestä. Ilman muuta suostuin. Marjutilla on kaksi työlinjaista cockeria, Terra ja Judy. Jälkimmäinen on kymmenen ja jää eläkkeelle lajista. Terra on vielä nuori, vaikka kyllä jo kisannutkin. Melkoinen turbomenijä sekin. Mutta Greetta mahtuisi siihen väliin. Marjut ottaisi sen myös Judyn treenipaikalle, joten pikku-Gee saisi säännöllistä treenausta myös. Se siinä jännitti, että miten heiveröisen pääkopan omaava koirani asiaan suhtautuisi.
Nyt on kaksi kertaa kokeiltu. Minä jäin kotiin ja Marjut otti Greetan mukaan. Molemmilla kerroilla Greetta on tehnyt rataa Marjutin kanssa. Tänään alkoi jo vauhtiakin löytyä. Laji on Greetalle niin rakas, että toivoin, että näin kävisikin. Missään muussa lajissa se tuskin suostuisi toisen ohjattavaksi, mutta agilityssa kyllä. Jännää nähdä, milloin Greetta menee Marjutin kanssa täysii, mutta onneksi on nopea ja taitava ohjaaja sillä tällä kertaa. Niin parasta!
Pyhtäältä löytyi kukkaketo, joka on perustettu kaikenlaisille pölyttäjille. Ihmiset ovat sen löytäneet ja sankoin joukoin käyneet ihastelemassa - ihan rasitukseen astikin. Mutta piti tänä sateisena sunnuntaina minunkin päästä kurkistamaan kukkaloistoa, joka alkaa jo olla hiljalleen hiipumassa. Oli joitain muitakin ihmisiä, mutta sangen rauhaisaa kuitenkin. Ja kukkaketo oli valtavan kaunis puolen hehtaarin alue täynnä erilaisia kukkia. Reunuksella oli polut,joita pitkin saattoi kiertää koko ihanan alueen ympäri. Koirista otin tietenkin joitain poseerauksia myös ja ne laitoin tänne - siis ne kuvat, joissa molemmat katsovat edes jonkin verran kameran suuntaan. On se kumma, miten vaikeaa se yhtä aikaa kameraan katsominen onkaan. Greetta pällistelee kaukana kulkevia ihmisiä ja Saaga muuten vain on omissa ajatuksissaan. Mutta aina välillä on sama suunta heillä.
Neiti Greetta
kävi viikko sitten sitten sunnuntaina nose workin hajutestissä. Ihan oikeastaan ex tempore. Käytiinhän me syystalvella (?) viiden kerran hajukoulutus. Sen jälkeen ollaan oikeastaan oltu tekemättä yhtään mitään. Mutta kun luin facessa, että hajutestissä on tilaa, ilmoitin Greetan sinne ja harjoiteltiin jonkin kerran koreilla ja muutaman kerran laatikoilla hajun etsimistä. Greetta haistelee kyllä hyvin. Ilmaisua pitäisi treenata vahvemmaksi. Nyt pitää tulkita aika lailla vielä, onko koira hajulla vai ei. Mutta Strömforsiin mentiin. Hajutestissä on 12 laatikkoa joko yhdessä tai kahdessa rivissä ja yhdessä on eukalyptushaju. Tässä testissä oli yksi pitkä rivi. Paikka oli Strömssin hallin perällä kovalla lattialla. Vähän hämärä, seinustalla jotain tavaraa, jotka Greetta kyllä ehti bongata haistellessaan. Hienosti se lähti etenemään, joitain laatikoita ohitti, joitain haisteli, mentiin rivi loppuun asti ja sitten käännyttiin takaisin. Se pysähtyi haistelemaan yhtä laatikkoa pitkään. Se katsoi minua ja sanoin uudestaan Haju. Se alkoi taas haistella samaa laatikkoa, joten olin melkoisen varma, että kyseessä oli juuri oikea laatikko. Nostin käden ylös ja sanoin Löytö. Oikea oli ja niin päästiin hajutestistä läpi. En tiedä, ruvetaanko ikinä kauhean aktiivisesti treenaamaan tai kisaamaan, mutta olihan tuo hauska kokemus - ja koira oli yllättävän keskittynyt olennaiseen. Hyvä Greetta!
Perinteinen kesäreissu Kokkolaan tapahtui vähän ennen heinäkuun puoliväliä. Susku otti Saagan hoitoon ja me Greetan kanssa menimme Tavastilaan, jossa pakkasimme Eijan autoon tavarat ja eikun liikkeelle heti kahdeksan jälkeen perjantaiaamuna. Mukana olivat Greetan lisäksi Sabi, Haiku ja turistikoira Tanka, jolle oli varattu mittausaika Kokkolaan. Haikun oli tarkoitus korkata agilityuransa Kokkolassa. Se ja Greetta oli ilmoitettu kolmelle radalle ja Sabi neljälle.
Matka meni perinteiseen tyyliin Naissaaren kahvilan ja Pandan tehtaanmyymälän kautta. Koirat olivat rentoja reissaajia ja pötköttivät pitkät matkat tyytyväisinä takatilassa. Saavuimme sopivasti kolmeksi Kokkola Camping-alueelle, sillä neljältä alkoi rataan tutustuminen mediykkösillä eli sekä Eijalla että minulla. Tänä vuonna ei meillä ollut huvilaa vaan suihkullinen mökki, joka on oikein kiva kaikin puolin. Viime vuonna huvilan ilmalämpöpumppu pelasti meidät, kun keli oli hirveän helteinen sillon, mutta tänä vuonna sää oli aivan ideaali. Ei satanut, ei ollut hirveän kylmä eikä kuuma. Juuri sovelias agijuoksuille.
Meidän mökkimme oli tuo puun vieressä oleva mökki.
Mökin edessä solisi suihkulähde, joka sulkeutui puoliltaöin ja aukesi klo 8.
Huoneet jaettiin ja Greetta testasi meidän sänkymme oikein hyväksi.
Kuistin eteen viriteltiin perinteinen kompostikehikkoaita, joten pihakin oli valmis.
Tanka Sabi Haiku Greetta
Haiku aloitti kisauransa upeasti nollalla. Voittokin olisi varmaan tullut, ellei Eija olisi kaatunut ennen viimeistä estettä ja siihen meni aikaa. Mutta toisia olivat. Greettakin sai tuloksen. Heidi Viitaniemen radat olivat todella kivoja. Niitä oli viikonlopun aikana kaksi. Minäkin ehdin ohjata niissä Greettaa.
Sabi juoksi sitten kuuden aikaan ja sitten oli aika tehdä ruokaa ja rentoutua loppuilta.
Samalla nostettiin malja Haikulle, jonka aloitus agiuralla oli aika huikaiseva.
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä, muttei mitenkään kuumana. Kävimme kahdeksalta aamulenkillä, sillä mediykköset aloittivat ensimmäisinä yhdeksältä oman aamupäivän ratansa.
Jälleen rata oli mitä mukavin Viitaniemen rata. Greetta oli jo sangen kierroksilla ennen radan alkua. Mutta taistelin ja saatiin tulos radalta. Haiku teki voittonollan. Huikea aamupäivä.
Ja tadaa...
Oltiin palkinnoilla mekin - toisella sijalla!!! Saatiin tuollaiset hirveät cowboyhatut palkinnoksi ynnä koiran namia ja lelu. Meikäläinenkin kuvassa ihan hangonkeksinä.
Iltapäivällä Greetta oli Arto Laitisen erittäin kivalla radalla niin kierroksilla ja törkeä, että olisi ollut järkevintä viedä se pois radalta, kun se jo lähdössä karkasi. Hylky tuli. Haiku sen sijaan teki taas voittonolla. On ne kaksi huikea pari. Sabikin teki tuloksia, muttei tullut sijoituksia.
Haiku <3
Sitten vähän posekuvia väliaikojen kävelyretkiltä.
Perinteinen pose saatiin kun kylään tulivat Heli koiriensa Rokin ja Nucan kanssa.
Hajurako piti jättää tyttöjen ja poikien välille, jotta poseeraaminen olisi rauhaisampaa. Hyvin sujui
Greetta oli kierroksistaan huolimatta oikein kiva matkakaveri.
Kun aurinko alkoi laskea,nautimme perinteiset...
...Fresitat.
Lauantaina loppuivat Greetan ja Haikun kisat.
Sunnuntaiaamuna Sabi kävi vielä kisaamassa ja sen jälkeen Tanka mitattiin miniksi.
Pääsimme kerrankin ajoissa suuntaamaan kohti kotia. Oli kiva viikonloppu.
Kiitos matkaseurasta Eija ja tytöt.
Kuuden maissa oltiin kotona ja hain Saagan Suskulta. Saaga oli tutustunut kanoihin ja syönyt kanan kakkaa niin, että maha oli mennyt lörölle. Sitä sitten paranneltiin, mutta ei meinannut mennä ohi. Koska meillä oli Anjalassa Saagan verikoeaika, sain sille samalla maha-antibiootin, sillä tiistaina auton nokka kääntyi kohti Joensuuta. Saagan verikokeiden tulokset olivat oikein hyvät. Olin vähän ollut huolissani, kun sille on selkään tullut tummempia karvalänttejä ja tummaa pigmenttiä. Mutta ei ollut syytä huoleen. Antibiootilla mahakin parani kuntoon.
Joensuun reissun jälkeen sitten ollaan oltu pääsääntöisesti kotona. Käytiin Eijan ja Haikun kanssa agikisoissa Helsingissä, ja Haiku tempaisi taas voittonollan ja vitosen, Greetta kaksi huonoa hylkyä.
Nyt ei sitten agsata aikapäiviin vaan ollaan keskitytty tokoilemaan. Aika laiska olen ollut sen suhteen ja nyt ollaan sitten useana päivänä käyty treenaamassa meidän keskeneräisiä liikkeitä tunnaria ja kaukokäskyjä ja muita liikkeitä vaihdellen. Sekä tänään vähän nose workia, kun huomasin, etttä Strömforsin hajutestiin saattaisi vielä mahtua ja laiton kyselyn. Vielä en tiedä, päästäänkö, mutta testasin, vieläkö muistaa Greetta eukalyptuksen hajun. Ja muisti se. Alla videoita meidän tokoiluista ja lopussa siitä nosestakin.
Käytiin tänään Porvoossa Greetan ja turisti Saagan kanssa. Greetta osallistui rally-kisaan, tällä kertaa hallissa.
Hannele Pirttimaa oli tehnyt kivan radan. Olin päättänyt, etten ota Greetta notkumaan halliin, vaan haen sen suoraan autosta. Greetta oli ensimmäinen. Mutta ennen sitä yritettiin treenata parkkipaikalla. Siitä ei tullut mitään, kun viereisen auton sellainen hopean värinen tuulilasin valosuoja oli irronnut ostittain ja kahisi kovasti. Greetta vain tuijotteli sitä eikä pystynyt yhtään temppua tekemään. Kun sitten hain sen autosta kisaamaan, Greetta värjyi kaikkia autoisa haukkuvia koiria, joiden ohi käveltiin. Eikä sen mielentila radalla ollut yhtään samanlainen kuin omalla kentällä. Virheitä tuli ja uusimisia myös. Pisteitä 65 eli ei saatu tulosta. Kun kisakirjojen jaossa näin tuloslapun, harmitti kyllä, kun viimeisestä tempusta ennen maalia tuli 10 virhepistettä, kun Greetta ei istunut käännöksen jälkeen enkä minä sitä huomannut. Gee on tokossakin tehnyt tuota samaa eikä istu perusasennossa aina. Jos olisi istunut, oltaisiin saatu tulos. Alla päin lähdettiin ajamaan kotiin.
Onneksi Anniina oli kisaamassa myös ja kuvasi meidän radan. Nimittäin ei se ollenkaan niin pahalta näytä kuin miltä tuntui. Ehkä me vielä se tuloskin saadaan, kunhan minä olen vielä tarkempi. Alla video, johon olen merkinnyt saamamme virhepisteet.
