Pohdintaa

Viikonloppuna olisi toko-kisat omassa hallissa. Olen Saagan sinne ilmoittanut. Mutta mutta. Se ei vielä ole kunnossa. Ei se mitenkään sairaan oloinen ole, mutta lääkekuurin jälkeen se välillä maiskuttelee sitä närästystä. Ja kun treenattiin, se tekee silleen semi-iloisesti, mutta ei vauhdikkaasti, jonka oletan merkitsevän, ettei olo ole paras mahdollinen.  Saaga aloitti viikonloppuna syömään Orjenin 6 fish-ruokaa, jota väittävät mahaystävälliseksi. Tiinan vinkistä on nyt otettu vaarin ja Saaga saa useamman pienen ruoka-annoksen päivässä. Ruokaan ja rytmiin tottuminenkin varmaan vie aikansa. Seurataan tilannetta. Olisi ihana, jos närästykset jäisivät uuden ruoan myötä
pois ja koira olisi ylen iloinen itsensä. Mutta mikäli näin ei käy, pitää viedä Saaga Kouvolaan Univetiin jatkotutkimuksiin. Meidän oman lääkärin varusteet eivät sellaisiin tutkimuksiin riitä.

Vielä on muutama päivä aikaa miettiä kisa-asiaa. Jos Friidan kaukokäskyt olisivat pidemmällä, veisin sen Saagan tilalla, mutta kun ne ovat vielä niin vaiheessa, ei ole mitään järkeä sitäkään tehdä.

Vaikka Saaga onkin kuvassa tuollaisen haikean näköinen, ei se mikään varsinainen potilas kyllä ole. Eilenkin innostui painelemaan metsässä schapendoes Tovan perässä. Mutta silti - tehoja puuttuu.

Neiti Riidanen sen sijaan on kyllä tuli ja leimaus nykyään. Agilityradalle lähtiessä se on aivan kiihkoissaan, käyttää hampaita hihaan ja menee sellaista kyytiä, että meikäläinen on kyllä suurissa vaikeuksissa ohjaamisessa. Ihanaa!  

On se jännä

Nimittäin se, että kun Friidan kanssa ottaa toko-luoksetuloa, niin silloin kun se pysähtyy seisomaan,. se ei tee sen jälkeen maahan menoa ja silloin kun se tekee maahan menon, se ei tee seisomista. OMG!
Harjoitus jatkuu edelleen.  Saagan luoksetulot olivat tänään löysiä. Maha ei vieläkään ole kunnossa, vaikka kyllä parempi. Kuuri loppuu parin päivän päästä. Pitäisiköhän Saagan nielu ja maha tähystää?

Suvun vanhin

Käytiin isänpäivää viettämässä Lappeenrannassa ja samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös toista sankaria, koirasuvun tämän hetken vanhinta, juuri 15 vuotta täyttänyttä Mariusta. Ja tietenkin samalla myös Friidan velipoika Franklinia, joka asuu samassa taloudessa. Sää oli suosiollinen. Lähelle koirien kotia oli rakennettu kentälle kaukalo, jonne koirat pääsivät riekkumaan. Siihen nähden, että Marius on jo iäkäs - ja palliton - kyllä se tyttöjen päälle ymmärtää.

                                       Älli ja Tälli eli Franklin ( seisoo) ja Friida (makaa)
                           Marius jahtaa tyttöjä. No sen kerran, kun on tyttöjä kerran jahdattavissa.

                                                     Saagaa vähän naurattaa.

Eritoten Saaga oli Mariuksen mielestä aika ihastuttava daami. Saaga ei ihan haltioissaan tästä huomiosta ollut, mutta ei kovin pahasti sanonut. Meni vain pois.

                                                 Haistelutuokio hännät kippuralla

                                                          Ja sitten taas juostaan.

                                                                  Ota kiinni jos saat.

                                           Franklinilla onkin toinen lelu.

                        Vetreä vanha herra huomasi, että nuorempi nainen on lähimaastossa.

                                              - Voi ei, kiljaisi Friida ja pomppasi ylös.

                                                          Mutta pallolelua ei jätetä.            

                                        - Joko taas jonkun nenä on minun pehvassani!!!

                                                              Velipoika saa kyytiä.

                                                           Elämä on välillä liian rankkaa.

                                                              Taas lepotauon paikka.

                                                            Franklinin loikka

                   Marius hiukan suunnittelee jotain Saagan takana - mutta Saaga lähti pois murahtaen.
                  - Naiset ovat aika tosikkoja, tuumailee Marius pettyneenä.

                                                        Namijako alkaa.

                                                  Synttärisankari on aikas tyytyväinen.

 

Kaukalon seinät puhtaaksi

                                                   Näkyiskö hyvän näköisiä pimuja?

Oli kiva taas nähdä ja hauskaa, että pappa-Marius sai mieluisan lahjan, kun tytöt tulivat sen kanssa leikkimään. Vanha herra oli kuorsannut pitkät unet kotona lähtömme jälkeen.

                                                          Saagakin oli kyllä aika poikki.

Sunnuntaina meillä Friidan kanssa oli omalla hallilla Nina Mannerin agilitykoulutus pitkästä aikaa.
Rata oli tämän näköinen:

Täytyy sanoa, että näytti pahemmalta kuin oli. Friida oli hirmu hyvässä treenivireessä. Ensimmäinen kinkkisempi paikka oli pussista kepeille käännös. Näet vaikka sain Friidan lähetettyä putkeen nro 12 ja otettua etumatkaa, niin en ollut vielä pussin kohdalla, kun koira sujahti täysiä ohi ja läpi pussin todella pitkälle. Valssilla ja äänen käytöllä sain sen lopulta kohtuullisen hyvin käännettyä kepeille. Toinen vaikea paikka oli pituuden jälkeinen putken pää. Friida kun lukitsee edessä olevan putken suun tavattoman helposti. Lopulta kun riittävän kaukaa lähetin Friidan hypylle 17 ja juoksin pituuden ja putken välistä kohti putken suuta, sain koiran käännettyä. Mutta monta kertaa piti yrittää. Mutta muuten ei paljoa tarvinnut hinkata, kun Friida toimi niin mainiosti.

Oikein ihana liitohauva <3

Johan erotutaan

Peten koiratarvikkeesta saapuivat viikonloppuna tilaamani sadeloimet tänään ja pitihän niitä testata. Aika hyvin peittää koko 55 cm. Väri ei nyt ole ihan minun mieleinen, mutta kun halvalla saa, niin kaikkea ei voi vaatia.Nytpä on emännällä vähemmän kuivattelua, kun koirat on näin hyvin suojattu.

Onneksi sade näyttää vähäksi aikaa loppuvan juuri sopivasti.

Seuranmestiksissä ja muutenkin

Aijai kun minulla on pätevä koira eilen seuran agility-mestaruuskisoissa. Varsinkin radalla yksi. Friida meni lujaa ja virheettömästi Ville Liukan suunnitteleman radan, eikä ohjaajakaan päässyt pilaaamaan suoritusta. Harmi, ettei sitä tullut videolle, mutta huippuhyvissä fiiliksissä mentiin. Neljänsinä olimme ensimmäisen radan jälkeen. Toisella radalla sitten tuli virheitä sekä Friidan piikkiin että minun piikkiini, joten jäimme kauas kärjestä. Mutta tulos saatiin kuitenkin.

Iltapäivälllä sitten kävimme ekaa kertaa pikkuryhmässä rally-tokoilemassa. Olin netistä löytänyt mölli-alokasluokkaradan, jonka rakensimme. Ei ole ihan helppo homma se radan rakentaminen, mutta muuten radan tekeminen oli kivaa. Sekä Saaga että Friida olisivat saaneet varmaan hyväksytyn suorituksen virallisissa kisoissa. Tarkoitus on tällä porukalla silloin tällöin jatkaa tätäkin harrastusta.

Rallytokosta jäin suoraan Saagan toko-treeneihin. Sillä oli edelleen hyvät fiilikset. Harjoiteltiin ohjattua noutoa Saijan avustuksella ja Saagan mielestä liike on edelleenkin hauska. Nyt kapulat olivat jo rivissä jonkin verran taaempana, eikä Saaga yrittänytkään lähteä väärään suuntaan. Luoksetulossa se ekalla kerralla stoppasi molemmat stopit tosi hienosti. Toisella kerralla maahan meno valui. Tehtiin se sitten uudestaan. Paikalla istuminen sujui hienosti, vaikka olin piilossa. Paikalla makuussa mentiin yksi kerrallaan maahan. Saaga kuunteli muiden käskyksiä sekä maahan menossa että istumaan nousussa, joten tätä tarvitsee kyllä treenata.  Ruutu oli taas aivan mielettömän hieno.  Kaukossa hinkataan edelleen seiso-istu-vaihtoa.

Oli kyllä kiva treenipäivä kaikilta osin.

Marrastaa

Kuukauden vaihtuessa marraskuuksi voi sanoa kaamoksen todella alkaneen täällä etelässäkin, vaikka vähän aikaa sentään on valoisaa. Niinä päivinä, milloin raskaat sadepilvet peittävät aamusta asti taivaan eikä tunnu kirkastuvan lainkaan, tekisi mieli hautautua peiton alle ja nukkua tämä uuvuttavin kausi ohi kokonaan. Mutta onneksi minulla on näitä nelijalkaterapeutteja, jotka pakottavat ulkoilemaan ja touhuamaan. Oikeita valon ja ilon lähteitä  molemmat.

Päätin ottaa viime jouluna siskoltani saamat valopallot esiin. Ennenkuin ripustin ne Elli-tädin perintötaulun kehyksiin, tuli otettua tällainen Lucia-neito-kuva. Koirat eivät ihan hirveän kiitollisilta näytä, mutta onneksi ovat nöyriä ja tottuneita poseeraajia. Ajatuskuplat voi kukin lukija kuvitella itse. Eivät ole varmaan kovin lämminhenkisiä ajatuksia. ;-)  No nyt pallot ovat paikallaan ja koiratkin saavat huilata rauhassa, Friida sohvan nurkassa ja Saaga nojatuolissa.

Friidan kanssa palattiin nopeasti arkeen. Jo toisena päivänä leikkauksen jälkeen jäi t-paita pois ja mentiin ilman mitään suojauksia, sillä Friidaa ei pätkääkään kiinnostanut tutkia pikku haava-arpia.  Kuluneella viikolla se on saanut jo juosta täyttä laukkaa pallon perässä. Ihan loistavan nopea toipuminen.  Huomenna on seuran agi-mestaruuskisat. Sinne ollaan menossa, jos minun polveni vain kestää. Se nimittäin kipeytyi tässä ilman mitään erityistä syytä, turposi ja petti välillä alta. Nyt on kääntynyt paremmaksi, joskin vielä kipu tuikkii. Mutta onhan tässä tämä päivä aikaa vielä toipua. Joulukuun vaihteen agi-kisojakin on tullut katsottua sillä silmällä Agilityliiton kalenterista. Kunhan varoaika loppuu, niin sitten....

Saagan antibiootti ja Zitac-kuuri loppuivat viikolla. Antibioottia ei enää lisää tullut, mutta Zitacia vielä toinen kuuri.  Josko viimeisetkin närästykset sillä ohi menisivät.  Tosi touhukas ja innokas Saaga on taas ollut. Pallon perässä on juostu ja toko-treenejä tehty innolla.

 
        Joululamppujen myötä pieni pyhäinpäivän runo rakkaita poislähteneitä muistaen.
 

                                                                             Rakkaat lähtevät-
                                                                                  jää tyhjä tila
                                                                                muistojen asua.
 

                                                                              -Helena Anhava

Toko-koulutuksessa

Nina Manner piti eilen hallillamme toko-koulutusta. Sinne suunnattiin Saagan kanssa pussi juustonpaloja houkuttimena. Ja hyvinhän Saagalla moottoria löytyi, kun kerta juustoa tarjoillaan.  Kullekin koulutettavalle oli aikaa varattu puoli tuntia, joka tuntui ensin pitkältä ajalta, mutta olikin oikeasti aika lyhyt aika. Seurasin monien muidenkin koulutuksia ja hyvin opettavaista oli.

Minä pyysin vinkkejä meidän seiso-istu-kaukokäskyosastoon. Yksi ehdotus oli opettaa ensin koira luopumaan kädessä olevasta makupalasta. Kun kädessä on makupala, koira vetäytyy pois ja saa namin. Näin koiran seisoessa kättä sen eteen tyrkkäämällä se peruuttaa istumaan pois käden tieltä saadakseen herkun. Toinen vinkki oli kahden käden herkkutarjotin. Eli käydään koiran viereen polvilleen tai kyykkyyn, nostetaan se toisella namilla seisomaan ja vilautetaan toista, jolloin koiran pitäisi älytä peruuttaa istumaan, jotta saa namin. Tämä on siis sellaista liikeratatreeniä. Tänään jo tätä kokeilinkin ja nopeasti Saaga muisti piilokäden. Pienellä avulla teki hyviä seisomasta istumisia. Vahvistetaan nyt jonkin aikaa tätä liikerataa.

Halusin Ninalta vinkkejä ohjatun noudon opiskeluun. Saagahan ei ole sitä vielä tehnyt.
Ensin koira laitettiin eteen seisomaan. ( Olisi kuulemma käynyt sekin, että on sivulla, mutta minulle oli helpompaa näin.) Sitten koirasta kiinni pitäen heitetään vasemmalle ja oikealle sivulle kapulat, ja näytetään koiralle se, mikä halutaan noudettavaksi. Hyvin Saaga haki. Kuulemma kannattaa vaihdella puolia, eikä vain tehdä yhtä puolta kerrallaan. Näin koiralle ei tule ennakkokäsityksiä liikaa. Ja jos koira haluaa jompaa kumpaa erityisesti, lähetetäänkin se sille toiselle kapulalle. Pirullista. :-) 
Sitten treenattiin kisanomaisempaa treeniä muutama kerta. Vinkkinä, että jos joku toinen laittaa kapulat, niin ohjaaja katsoo yhdessä koiran kanssa sen ekan ( joka aina haetaan) ja sitten pidetään kontaktia. Hyvin Saaga haki nämäkin, mitä nyt kerran meinasi hakea oranssi törpäkän, mutta huomasi virheensä. Juusto on niin hyvä moottori.

Ohjattua ruvetaan nyt treenaamaan Saagan sekä Friidan kanssa.

VIDEO SAAGAN TREENISTÄ.