Eyes - check - knees - check!

Käytiin äsken seuran hallilla, jossa oli koirien silmäpeilaus ja halutessaan saattoi tarkistaa myös polvet ja sydämen. Sydän jätettiin nyt oman onnensa nojaan, mutta silmätarkin halusin ja polvien tutkimisen myös. Kun Friida kävi lonkka- ja kyynärkuvissa, ei tutkivalla lääkärillä ollut polvienlausumisoikeutta. Siksi polvet tutkittiin vasta nyt.  Niinhän siinä kävi kuin oletinkin, näiltäkin osin Friida on oikein terve tyttö. Jes!

Jos tuota pääkoppaa tutkittaisiin, niin mitähän sieltä sitten löydettäisiin. Meinaan eilen tokotreeneissä Friida teki sen taas. Nousi paikallamakuussa seisomaan ja haistelemaan. Eipä oltu Imatran kokeen jälkeen paikallamakuuta otettu ja kas, suoritus oli yhtä kehno. Näin nopeasti sortuu varma liike. Auts. Makuutin Friidaa hallin nurkassa, kun muut treenasivat. Ekalla kerralla nousi kohta seisomaan, mutta mätkähti maahan, ennenkuin ehdin ulkoa sisään. Kuuli vissiin, kun muut kantelivat minulle. No, aloitettiin uudestaan. Poistuin hallista, muut treenasivat omiaan ja Friida makasi. Nyt meni hyvin alusta loppuun ja palkaksi tuli hyvät palloleikit.

Metallinoudossa näytti tyyppi, että oli katsonut Imatralla äidistään mallia. Friida kiirehti kapulan luo, mutta ei nostanut sitä vaan jäi tuijottelemaan minua. Uudesta käskystä toi. Tämä sama virhe tehtiin kaksi kertaa. Voi elämä!!!

Onneksi ruutu oli hieno, tunnari tosi varma, hyppynouto jees ja liikkestä istuminen sujui hyvin. Kyllä se siis jotain osaa. Kun tavoitteeksi voittaja-luokan korkkaamiseen voisi asettaa jonkun alkutalven oman seuran kisan, on syytä ruveta taas ahkeraan treeniin näiden molempien kanssa.

Ai niin, Saaga hierottiin tänään. Pikkuhiljaa alkaa selkä ja niska olla ihan kelpo kunnossa.

Pois

Pois-sanaa käytetään täällä sisätiloissa silloin tällöin. Varsinkin työhuone on pyhä alue. Friida (, jolle ei sana edes ole tarkoitettu) pötkii rivakasti toiseen huoneeseen. Saaga ottaa askeleita oven suuntaan, mutta jää oven suuhun katselemaan. Pois-sana uudestaan saa sen vetäytymään vähän kauemmas oven suusta. Vasta kolmannella se häipyy näköpiiristä. Sitkeä sissi. (Ja juuri selän taakse katsoessani molemmat makaavat täällä. - POOOOIS!)

Nyt ei olla sitten treenattu, ei juuri Friidankaan kanssa. Tänään olisi tarkoitus Friidan kanssa mennä hallille tokoilemaan. Sen sijaan metsälenkkejä ollaan tehty ahkerasti. Niistä tykätään kaikki.

Alussa kun Saagaa ei huomioitu, se meni pötköttämään muualle. Nyt se välillä yrittää saapua häntä heiluen luokse huomiota saamaan. Sorry, ei tällä viikolla. Välillä vaikea muistaa itselläkin, ettei kosketa. Sentään saan vähän Friidaa lällytellä.

Kisailemassa Imatralla

Tänään oli aikainen aamuherätys, sillä lähdimme Windylän väen kanssa Imatralle agiliitämään. Starttasin kotoa 6.15 ja Tavastilasta jatkoimme Eijan autolla kohti Imatraa.  Luokkajärjestys oli maksi-medi-mini joka kisassa, joten kerrankin päästiin samalla kyydillä. Myös jääkautinen otus pääsi mukaan, sillä olisi tullut aivan liian pitkä kotipäivä sille muuten.

Tuomarina toimi Sami Topra. Ensin oli kaksi agilityrataa ja lopuksi hyppyrata. Agilityradat olivat tosi leppoisia profiililtaan. Minä vain sössin kummallakin radalla putkiviennit tosi lahjakkaasti. Ensimmäisellä radalla olin sijoittunut vielä oikein hyvin putkeen vientiä varten, mutta kun en ottanut koiraa haltuun, niin väärään päähän meni. Muuten rata meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti ja olisi ollut nollarata ilman tätä hassia.

Toisella radalla suunnitelmani mutkaputkelle oli aivan tuhoon tuomittu. Koiralta vauhti pois, mutta kun en itse liikkunut lainkaan, niin koira teki vapaavalintaisen putken. Ihan oikein minulle. Puomin ylösmenossa Friida ei osunut kontaktille ja kepeillä se kompastui ja tuli pois. Tehtiin uudestaan ihan reippaasti. Viimeisellä putkella jälleen sain Friidan väärään päähän. Että silleen. Kannattaisikohan ruveta harjoittelemaan niitä hasteellisempia putkeen vientejä?

Ilma lämpeni helteiseksi. Päivä oli ollut pitkä. Friida oli hyppiksellä jo selvästi väsynyt ja hitaampi. Rata oli haasteellisempi ja hylkyjä tuli aika rutkasti. Me teimme kyllä puhtaan radan, mutta yliaikaa tuli reilusti.  Mutta saatiin siis tulos sentään.

Kotona oltiin aika myöhään. Koirat eivät olleet aamulla saaneet ruokaa, joten lastasin kupit täyteen ja kumpikin tyhjensi annoksensa suurella hartaudella.

TÄSSÄ FRIIDAN RADAT

Haaste

  Minulle tuli haaste Helenan blogista Konkkaronkan kuulumisia. Haaste kuuluu näin:

 Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla, 

 ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

                                              Tässä meidän kesämuistojamme:

                                               Loma

                                                                    Ystävät

                                                                        Rakas
                                                      

                                                                    Liito

                                                                    Helle

                                                                       Muisto

                                                                Riemu

         Nyt sitten haastan seuraavat blogit ( pakko ei ole, mutta ei tämä ollut paha tehtävä.)

                                           ELÄMÄÄ VAUVAN JA KOIRIEN KANSSA 

                                          AAMU JA TUULI

                                         HAVANEESIT JA PORTUGEESI

                                         IITU JA SIIRI

                                         MARTTA MÄYRÄKOIRAN ELÄMÄÄ

                                         HÄSTÄNGENS

                                         HEPSIN HÖPSÖTYKSIÄ 2
                                         

Mykkäkoulu jatkuu

                                        Oikein sopiva kuva otsikkoon, eikö olekin.

Saaga ei nykyään pääse sohvalle, jos minä olen siellä, niin sitten kun poistun paikalta, pitää heti käyttää tilaisuutta hyväksi. Itse asiassa Saaga ei ole ollut mitenkään ahdistunut tästä jääkaudesta. Kyllä se välillä tulee häntää heilutellen luokse, varsinkin kun syön jotain, mutta kun sanon Pois, niin tyyppi kääntää selkänsä ja menee muualle. Loppujen lopuksi meillä on eletty aika lailla jääkausihenkisesti ennenkin. Koiria ei ihan hirveästi lällytellä, vaan ovat olleet omissa oloissaan pääsääntöisesti. Varsinkin Saaga on itsenäinen otus. Eli ei tämä ole minulle eikä Saagalle suurta tuskaa tuottanut.

Ainoa vähän pahempi paikka on Saagalle ollut se, ettei se saa tulla sänkyyn nukkumaan. Se on aina nukkunut siellä, joten nyt on ollut vähän vaikeaa. Koska tiedän, että kun nukun, se taatusti tulisi sänkyyn, niin olen laittanut kompostikehikon oviaukkoon ja eteisen puolelle Saagalle paksun koirapetin. Ekana iltana se piippaili verkon takana. Eilen se kävi nukkumaan nopeasti, mutta aamulla haukahteli muutaman kerran. Esitin nukkuvaa sen aikaa ja nousin vasta, kun oli hiljaista. Mutta kun olin noussut ja petannut sängyn, niin oitis kävi näin.

                                       - Oi ihanaa mun rakas rakas sänky. Hali hali hali.

Kai tämä on sallittua, kun en itse sängyssä makaa.

Sain Katilta tarkempia ohjeita, ja johan helpotti, kun luin, että ulkona saa koiraa käskyttää ja kehua kohtuudella. Esim autosta tulot ja autoon menot tapahtuvat käskyllä, ja ne ovat onneksi luvallisia sanoa, Vaikka Saaga hihnalenkillä on aika asiallinen, joskin aika omaehtoisesti määrittää vauhtinsa, välillä se itsepäisesti alkaa kiskoa kohti mielenkiintoisia hajuja. Tämä on meidän yksi koulutuskohteemme.

Ensimmäinen viikko on siis pelkkää huomaamattomuutta sisätiloissa. Toisella viikolla voi koiraa kieltää tarpeen vaatiessa. Kolmannella viikolla saa koiraa alkaa jo huomioda. Nyt kun emme voi treenata sattuneesta syystä, jää mielenkiinnolla nähtäväksi, miten sujuu tokokisa Haminassa 22.9.

Meillä ei puhuta

Saaga on tällä hetkellä minulle melkein ilmaa. Sen kanssa ei seurustella eikä iholle päästetä. Jos se pyrkii samalle sohvalle, ei käy laatuun vaan käsken pois. Ruokaa saa, lenkille pääsee, mutta huomiota ei anneta. Melkein kuulee, miten sen pää välillä raksuttaen miettii, mitä hittoa tämä nyt oikein on.  Saa miettiä.

Varjoja ja vastarintaa

                                                      Portugeesistä jää hauskat varjot maahan.

Saaga on ruvennut kovapäiseksi. Ei rouvakoiraa aina ollenkaan huvita totella, kun käsketään. Yhtäkkiä korvat eivät toimi eikä ymmärryskään. Näin ei käy joka kerta,  mutta yllättävän usein kuitenkin.  Ja se on ihan sanomattoman ärsyttävää.

Olen tulkinnut asian niin, että kun Assista aika jätti, on rouvakoira tajunnut, että nyt olisi mahdollista kohota aika monta askelmaa arvoasteikossa. Ja siksi se testaa. Pienissä asioissa tosin, mutta testaa kuitenkin. Sitten ollaan hirveän synkeitä, kun komennetaan.

Jos osaisin, pitäisi juuri nyt sille jääkauden. Täydellisen huomaamattomuuden jakson palauttaakseni rouvakoiran normaalille paikalleen. Pitääpä kysyä Katilta neuvoa.

                              Onneksi pikkuneiti Hömppä on yhtä kiltti ja kuuliainen kuin aina.