Voi ääliöt sentään!

Äsken käytin koiria juoksentelemassa metsäpolulla. Oltiin jo aikamme touhuttu siellä, kun koirat tulivat minua kohti. Sanoin niille iloisella  äänellä: - No terve!  Aivan hirveä puhina ja pöhinä ja tähyily alkoi joka suuntaan. Joku on tulossa ja se pitää haukkua. Assi aloitti ja Friida höysti. Saagakin meni mukaan. Ketään eikä mitään näkynyt vaan tilanne oli päällä. Laitoin tyypit istumaan riviin ja sanoin niille terve. Parin kerran jälkeen taas iski epäilys, josko joku onkin tulossa ja taas vöhvöhvöhvötettiin. Kun tyypit tajusivat, ettei ketään tule, niin Assin piti laskea kierroksia kyykyttämällä Friidaa.

Voi näitä pöllöpäitä! 

Meren jäällä

Iltapäivällä lähdettiin Minnan, Suskun ja Eijan kanssa jäälle koiralenkille. Eijalla oli mukana kolme koiraa, Suskulla kolme, Minnalla kaksi ja minulla vain Friida, sillä kameran ulkoiluttaminen vaatii oman huomionsa myös. Valoa oli jo aika vähäisesti, kun oli pilvinen päivä, mutta jonkinlaisia kuvia sain kuitenkin. Vähän turhan levotonta oli jäällä. Paljon hiihtäjiä, koiria, moottorikelkkoja ja auto. Mutta välillä oli rauhaisempia hetkiä ja koirat saivat porhaltaa menemään. Hienosti ne tulivat juttuun keskenään.

                                                  Suomenlahti  - sininen ja hiljainen

                                                    Vain yksinäinen pilkkijä näkyy jäällä.
                                                            Kunnes...........

                                                                  Freesian pissatauko

                                        
                             Sana tyttöpissasta kiirii kulovalkean tavoin. Kaikki pojat haluavat apajille.

                                          Goljat joutui hetkeksi hihnaan, kun se jahtasi hiihtäjää.

                                                          Friidalla oli ainakin kivaa.         

Slim-Assi ja taas tokoillaan

Assi pääsi tiistaina pörröturkistaan, kun Eija ajeli karvat pois. Punnitsin Assin samalla ja vanha neiti painaa 21 kiloa eli on varsin sopusuhtainen otus.

                                     Kelpaa taas sohvalla kölliä uudessa lyhytkarvalookissa.

Assin silmissä on jo pitkään ollut samentumaa, vanhuuden vaivaa, mutta liekö se vähän lisääntynyt, kun ulkoa käytävään tullessa, jos en muista laittaa käytävävaloja, Assin on vaikea kulkea rappusissa. Silmät eivät sopeudu niin nopeasti hämärään, vaan Assista tulee rapuissa epävarma. Kun valot ovat päällä, silloin portaat kyllä sujuvat. Kotona pimeässä ei ole vaikea liikkua, kun on tuttu ympäristö. Ulkona pimeässä vieraat koirat saavat aikaan murinaa, kun Assi ei oikein erota, onko tuttu vai vieras. Vanhuuden vaivoja siis. Mutta lumihangessa vanha neiti porhaltaa pitkään ja hartaasti, vaikka perä heikko onkin.

Eilen illalla oli Friidan toko-treeni. Paikallamakuussa se oli vähän haistellut ja kun yksitellen käskettiin koiria istumaan lopussa, se nousi naapuriohjaajan käskystä. Muuten ihan hyvä suoritus.

Seuraaminen oli pitkästä aikaa oikein kelvollista. Kontakti pysyi koko ajan. Pysähtyessä Friida tuppaa menemään turhan eteen perusasentoon, vaikka yritän hidastaa vauhtia ennen pysähtymistä. Friidan seuraamisessa on oikein hyvänä apuna suusta saatava nakkipalkka. Johan kannattaa kontaktia pitääkin, kun "taivaasta sataa mannaa!.

Ruutu oli oikein hyvä ja vauhdikas. Vaikkei targetilla ollut mitään herkkua kolmannella kerralla, neljännellä kerralla vauhti vain parani. Nyt rupean välillä käskemään Friidaa maahan. Tähän astihan se on seisautettu seisomaan ruutuun. Selkeästi Friida osaa suunnistaa kartioiden mukaan oikeaan paikkaan. Se on hyvä.

Tunnari, joka omassa treenissä isolla kapulamäärällä on sujunut hienosti, meni taas reisille, kun Friida rupesi alkuhaistelun jälkeen noutamaan. Saija epäili, että minun nakkiset käteni hajustivat kapulaa liikaa ja haju leijui kapuloiden yllä sekoittaen koiraa. Pitäisi aina muistaa pitää yksi käsi hajustevapaana. No, jatkamme omia harjoituksia joka tapauksessa.

Hyppynoudossa vieressä kaukokäskyjä tekevä koira kiinnosti palautuksessa molemmilla kerroilla sen verran, että Friida lähti todella laajalla kaarella takaisin. Se hyppäsi kuitenkin hypyn, kun käskin ja tuli hyvin perusasentoon.  Häiriöherkkää, häiriöherkkää.

Kaukokäskyjä seiso-maahan  ja istu-seiso-istu tein takatargetilla. Jos seisomaan nousussa on yhtään askelta, ei palkkaa heru. Aika hyvät liikeradat Friidalla on molemmissa ja hillitty tyyli. Olen siitä noin askeleen päässä, enkä taida vielä pitkään aikaan kauemmaksi mennäkään.

Luoksetulon stoppeja pitää kyllä vahvistaa ensin lyhyeltä matkalta ja heittämällä palkkaa pään yli. Muuten tuppaa valumaan. Maahan meno on vielä erityisen epävarma.

Istuminen hitaalla vauhdilla oli oikein hyvä.

-----------------------
Tänään käytiin hallilla lenkin jälkeen.

Saagan kanssa aloitin tunnarilla, joka meni oikein hienosti.  Sitten tehtiin istumisia, jossa välillä on edellen arpomista, mutta kun vääristä asennoista ei nakkia herunut, kyllä sitten Saaga osasi istua. Yritän lisätä kävelyvauhtia normaaliin suuntaan.

Luoksetulon pysähdys tehtiin kerran. Makuulta vapautus takanani olevalle targetille.
Läpijuoksu lopuksi. Hiukan himmaamista. mutta sentään aika hyvä vauhti. Kaukokäskyjä tehtiin. Maahan-seiso-maahan tehtiin pitemmältä matkalta ja se alkaa hiljalleen sujua. Istu-seiso-istu tehtiin etäisyyttä vaihdellen. Istumiset käskytin läheltä. On se vaikeaa saada takakoivet pysymään paikoillaan. Niin helposti ne hypähtävät ainakin hiukan eteenpäin.

Sitten tehtiin Saija ehdottamaa selkäjumppaa niin, että Saaga meni hyvin matalan hyppyriman alta ja hyppäsi lähellä olevan hypyn yli. Saaga tykkäsi tästä oikein kovasti, selvästi temppu oli sen mielestä aika lystikäs.

Friidan kanssa ensin seurattiin. Huomautus tökkäämällä, jos kontakti meni pois, mutta eipä tarvinnut paljon korjata, kun neiti napotti nakkiodotuksissaan ylös päin oikein hienosti. Istumista tehtiin myös, ja suurin osa onnistui.

Koska nakkeja oli jäljellä, tehtiin puomia niin, että laitoin nakinpalan ylösnousulle, lähetin Friidan puomille, sihisin, kun se lähestyi ja otti nakin. Sitten tsemppasin sitä hyvään vauhtiin puomin etenemisessä. Tätä tehtiin useita kertoja. Pakko on yrittää joku äänimerkki saada pieneen hiljennykseen puomin alkupäässä. Josko silloin helpommin tassu osuisi kontaktille.Mutta tähän tarvitaan vielä paljon toistoja, että sihinä menee perille.

Täsmätokoa

Töiden jälkeen mentiin hallille, sillä eilisestä jäi tarve treenata valittuja paloja Saagan ja vähän Friidankin kanssa.

Saagan kanssa treenattiin ensin istumista normivauhdilla. Yritän opettaa sille merkin, että taputan sen rintaa ennen istumista ja sanon Istu. Korrithan harrastavat koiriensa kanssa tällaisia ennakoivia merkkejä eri liikkeisiin. Eka istuiminen meni hienosti, toisella jäi seisomaan, sitten taas istui, sitten nousivat kierrokset ja mätkähti maahan. Sitten pari istumista. Eli normivauhdilla vielä on arpomista ilmassa. En minä tuosta liikkeestä kyllä huolissani ole. Kyllä me se kuntoon saadaan.

Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ensin seiso-maahan ja target Saagan takana. Tosi hyvin sen takajalat pysyivät paikallaan, vaikka menin tosi kauaskin. Joka vaihdosta Saaga pääsi palkalle. Siis onnistuneesta vaihdosta. Ja taisivat onnistua kaikki.

Seuraavaksi treenattiin seiso-istu-sarjaa. Se onkin selvästi vaikeampi juttu. Ensin tein lähempää. Sitten vaihtelin matkoja. Välillä taas virtapiikkiä pukkasi, Saaga vonkui ja yritti yli, jolloin takajalat pomppasivat aina eteenpäin. Mutta saatiin me muutama ihan kelpo vaihtokin aikaiseksi.

Sitten tein Saagalle tunnarin. Hienosti haisteli ja nappasi oikean. Kehuin heti, kun otti kiinni omasta ja tsemppasin nopeasti luokse. Huomattavasti vähemmän purua ja reikiä kapulassa.

Luoksetuloa treenattiin oikein törpäköiden kanssa, koska se on minun heikko lenkkini, tuo pysäytysajoitus. Vein näyttävästi taakseni targetin,  joten Saaga tiesi, että siellä on palkkaa. Taas tarvittiin tuplakäsky liikkeelle lähtöön. Hyvällä vauhdilla Saaga lähti ja pysähtyi paljon paremmin kuin eilen. Maahan ei mennyt, vaan mieli paloi targetille. Pysäytin Saagan ja saattelin seisomapaikkaan. Siitä uusi kutsu ja maahan-käsky. Tällä kertaa onnistui. Siitä vapautus palkalle.

Otettiin uudestaan. Tällä kerralla molemmat pysähdykset sujuivat hyvin ja palkalle pääsi taas maahan menon jälkeen. Lopuksi vielä läpijuoksu. Vauhtia riitti joka kerralle eikä ollut havaittavissa ennakointia.

Friidan vuorolla tehtiin ensin askelseuraamisia. Mulla oli se hihnapätkä mukana, muttei kaulapantaa, joten hihna jäi nyt käyttämättä. Naksutelin ja palkkasin kontaktista.

Sitten tein Friidalle tunnarin. Meidän tunnarit ovat olleet enemmän tunareita, kun Friida haalii suuhunsa oikean kapulan lisäksi ainakin yhden väärän. Nyt sitten laitoin kapuloita paljon ( 14 kpl) ja laitoin ne aika kauas toisistaan. Oma oli siellä keskellä. Friida lähti reippaasti matkaan ja alkoi nuuhkia rauhallisesti kapuloita ottamatta yhtään suuhunsa ennenkuin vastaan tuli oikea, jonka se nappasi. Saman tien hirmuinen kehu ja Friida toi sen oikean sivulle. Ai että olin iloinen. Piiiiitkästä aikaa onnistunut tunnari!

Sitten tehtiin muutama hyppynouto, jotka menivät hienosti.

Lopuksi mentiin toiselle kentälle vähän agiliitelemään ja Friida haki keppejä hienosti vauhdissa hankalistakin kulmista. On se niin hieno liito-orava!

Franklinia ja Mariusta moikkaamassa - ja lopuksi tokoilua

Viikonloppuna mentiin vanhempieni luokse Lappeenrantaan. Lauantaina mentiin Friidan kanssa moikkaamaan Franklin-veljeä ja Marius-pappaakin vähän.  Oli pilvinen päivä, joten kuvista tuli kiitettävän mustavalkoisen näköisiä. Hyvin jaksoivat sisarukset lumessa kuitenkin myllätä.

                                                                          Franklin

                                    Lopuksi etsittiin hankeen heitettyjä nameja hyvin pontevasti.

                           Sitten mentiin sisään lämmittelemään ja nauttimaan kuumaa teetä ja herkkuja.
                           Lopuksi vielä muutama potretti sisaruksista.

                                                                       Älypäät :-)

                               14-vuotias Mariuskin pääsi moikkaamaan.

                                                           Olipa taas mukava tavata.

Tänään sunnuntaina sitten suunnattiin kotiin. Illan suussa oli Saagan toko-treenit, joihin päästiin pitkästä aikaa. Otin videokameran mukaan ja Hannele ystävällisesti kuvasi meidän treenit, jotta näen, mitä kaikkea meillä on vielä treenattavaakaan ennen kahden viikon kuluttua tapahtuvaa voittaja-luokan kisakorkkausta.

Paljon jo menee ihan mukavasti. Kaukokäskyissä ruvetaan nyt takapalkalla treenaamaan matkaa. Luoksetulon vauhti on nyt hyvä, mutta pysäytykset valuvat. Tunnarissa pitää heti oikean löydyttyä antaa palaute oikeasta sillä toiveella, että varmuus vähentää puremista ja nopeuttaa palautusta.

TÄSSÄ SAAGAN KISANOMAINEN VOITTAJA-TREENI.

Ihan hyvillä fiiliksillä olin treenin jälkeen. Ja niin oli Saagakin.

Saaga on tullut takaisin

Olen jo jonkin aikaa huomannut, että Saaga on energisempi ja touhukkaampi kuin syksyllä koskaan. Se innostuu asioista ja on hirmuisen touhukas. Ulkona se voi jopa ottaa juoksupyrähdyksiä omaehtoisesti ja innostuu juoksemaan lumikökkäreiden perässä. Sen löysä nahka on tiivistynyt ja muutenkin se on jo ihan kohtuullisen sorjan näköinen otus. Tärkein on kuitenkin selvä mielentilan muutos. Jotain on tapahtunut sille, en tiedä, mitä ja milloin, mutta tuntuu, että reipas Saaga on tullut takaisin. Jee! 

                                               Hallin läheisellä metsätiellä tänään

                                            Saaga ja Friida päättivät lähteä tutkimaan polkua.
  

                                      Friida tajusi, että ei hitto kukaan muu tulekaan perässä.

                                                                Ja eikun takaisin.

                                                          Saaga päätti vähän oikaista.

                                                                  Tyytyväinen hymy

                                                                Porhalluksen paikka

Mentiin vielä Saagan kanssa hallille samalla matkalla vähän tokoa treenaamaan. Vajaan kuukauden päästä on ensimmäinen voittaja-luokan kisa ja vaiheessa ollaan, joten treeni hallissa teki hyvää. Saaga oli tosi iloisessa vireessä. Tehtiin kaukoja takapalkalla. Palkan sai vain oikeasta ja hyvin Saaga yritti hallita niitä takakoipiaan. Seisomasta makuulle oli jo aika hyvä, mutta kierrokset nousivat ja seisomasta istumaan mennessä takakoivet tuppasivat tulemaan eteenpäin.

Tein herra ties kuinka pitkän tauon jälkeen Saagalle tunnarin, jonka se suoritti erittäin hyvin. Hiukan pureskeli alkupalautuksessa, mutta sitten lopetti. Jes!

Luoksetulossa laitettiin minun taakseni target yhdessä. Harjoiteltiin vain läpijuoksua ilman pysäytyksiä, koska vauhti on ollut niin kauan aikaa kateissa. Hyvällä laukalla Saaga tuli minun ohitseni. Jes jes!

Target laitettiin taakseni myös hyppynoudossa. Ekalla tuli tosi hyvällä laukalla takaisin hypylle. Toisella kerralla vähän hitaammin. Mutta takapalkka puree nälkäiseen koiraan.

Ruutu viriteltiin. Ruudussa ei ollut targetia. Kaksi kertaa tein. Ekalla kerralla Saaga meni läpi ruudusta, mutta palasi ruutuun, pysähtyi ja meni maahan ruudun sisään. Toisella kerralla sain sen pysähtymään ruutuun. Vauhti oli molemmilla kerroilla hyvä ja se tiesi, minne oli menemässä. Jes jes jes!

Lopuksi seuraamista ja sitten hankeen jalkoja putsaamaan.
Hyvän mielen tokoa tällä kertaa!

Mannerin koulutuksessa

Tänään oli taas Niina Mannerin agilitykoulutusta. Eilinen koulutuspäivä peruttiin kovan pakkasen vuoksi, mutta sunnuntairyhmien onneksi pakkanen hellitti ja päästiin kuin päästiinkin treenaamaan. Saatiin etukäteen sähköpostissa tällainen rata:

Kuvassa on neljä eri rataa, joista piti valita kaksi treenattavaksi. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ottamaan valkopallo-reitin, koska välistävedot ovat minulle haastellisia, koska olen niin jäykkäkroppainen. Toiseksi valitsin valkoneliö-radan, sillä siinä oli hyviä takaavientitekniikkaa vaativia kohtia.

Valkopalloradassa minun ajoitukseni välistävedoissa oli koko ajan myöhässä. Tein lisäksi turhan laajoja mutkia, kun olisi pitänyt edetä suoraviivaisesti.

Valkoruuturadassa minun haasteeni oli alkupyöritys ja Friidalle yllättäen tuotti vaikeuksia putken jälkeinen hyppy 6, sillä yleensä se kyllä hyvin irtoaa hypylle, vaikka menenkin sivusuunnassa.

Tässä linkki meidän treeneihimme.

Kiva oli harjoitella ja katsella muidenkin suorituksia. Marika ja schape Ikwil olivat kyllä aika supertaitavia taas. Mutta kyllä mekin opitaan.

Kotona keitettiin hernerokkaa, että sain syväjäädytystä vähemmäksi. Koiratkin saivat nappuloille rokan jämät - ja hyvää selvästi oli. Oikeaa koiran herkkua!

-----------
Piti tähän mainita surullisia uutisia sukulaisrintamalta . Assin veli Kevin siirtyi eilen sateenkaarisillalle.

Kevin oli tosi upea ja ihanaluonteinen koiraherra. Ei voi olla ajattelematta, että tästä alkoi C-koirien lähtölaskenta. Täyttäväthän ne syksyllä jo 13 vuotta.  Kauniita taivasunia, Kevin!