Kanerva kukkii ja rally-koulutuksessa käytiin

Tehtiin eilen taas pitkä ja hiiidas vaellus metsässä. Namia annoin vain parissa paikassa maahan,mutta Greetalla oli jo odotusarvot nousseet tästä ja se jonkin aikaa molemmilla kerroilla etsimisen jälkeen kyttäsi minua, tulisiko lisää. Eli ehkä vähennän kertoja ja annan vasta kävelyn loppupuolella 

Koiruuksien Klubin ohjaaja vastasi näin, kun kerroin tästä kyttäyksestä:

"Ruuan etsintään voi kokeilla, että tarjoaakin matkalla etsittäväksi koiran omaa ruokaa, joka ei monia koiria innosta niin paljon. Toisaalta voi myös kokeilla vaikeuttaa etsimistehtävää siten, että koira väsyy sen aikana. Joillekin koirille ruoka on kuitenkin niin tärkeää, että paras tapa voi olla tehdä etsimistä aina vain lenkin tietyssä / tietyissä kohdissa ja muodostaa tästä rutiini, jolloin koira tietää, ettei etsimistä ole tiedossa muissa kohdissa. Tai tosiaan jättää etsimisleikin ihan lenkin loppuun. Lähtökohtaisesti koiran tarjoama huomio on tietysti hyvä asia eli kertoo siitä, että koira haluaa puuhailla yhdessä omistajan kanssa. Paljon vaihtoehtoja, joista pitäisi löytää omalle koiralle sopiva." 

Ekalla kerralla meillä olikin omat nappulat, mutta toisella kerralla oli herkullisemmat namit ja se saattoi nostattaa Greetaa vielä lisää. Pitää palata omaan kevytruokaan, ja miettiä, missä kohdassa sen tarjoaa etsittäväksi. 

Ne kuvat tässä:

                                   Vähän on tylsää tämä poseeraus. Yhtä aikaa tylsistyivät tytöt.

                                                  Greetalla on varsin hupaisa ilme.

                                                              Söpöläiset

 

Kotona sitten saivat purutikut .Mollyn viilennysliivi piti koiran viileänä koko tunnin tallustelun ajan.

Oltiin Maiju Haapaniemen rally-koulutuksessa erittäin lämpöisessä hallissa. Mollylla oli aamuaika ja olin ostanut erään ryhmäläisen vuoron Greetalle, kun tämä itse ei päässyt. Oli oikein hyvä ostos,

Mollyn kanssa harjoiteltiin lelusta luopumista. Maassa oli lelu. Molly näki sen. Sitten se vapautettiin taakse päin minulla olevalle lelulle. Oli kyllä hiukan haasteellista, mutta onnistuttiin. Pienen treenin jälkeen onnistui myös muutaman seuruuaskeleen ottaminen lelua ja kohti ja sitten taas vapauttaminen minun lelulleni. Luopumista tarvitaan houkutuksessa. Siinäpä työsarkaa. 

Sitten tehtiin pikku rataa. Pieniä seuruu- ja tehtäväpätkiä ja vapautus leluleikkiin jossain hyvässä seuruukohdassa. Varsin hyvin toimi. Houkutus oli vähän liikaa, mutta lopulta siitäkin selvittiin.

Sekä Greetalle että Mollylle tehtiin sitä, että istuttiin perusasennossa ja annettiin koiranpuoleisella kädellä namia palkkasanan jälkeen. Useita toistoja. Ennen tätä Greetta yritti luopua namista. Sille se oli paljon vaikeampaa kuin Mollylle. Kyllä se istui vieressä ja piti kontaktia, mutta kun vapautin antaakseni kädestä palkan, se pari kertaa salamana meni targetille ottamaan herkun. Onneksi kisatilanteessa ei houkutus ole ikinä ollut ongelma. Pitää treenata.

Radalle mennessä Greetan kanssa ensin se perusasentonamitus. Lähdettiin hyvin hidasta vauhtia menemään. Kun tuli eka pieni piippaus, palattiin takaisin päin, tehtiin perusasentonamitusta ja tehtiin tehtävä uudestaan ja se onnistui hiljaisena. Taas jatkui matka ja jossain toisessa kohdassa aivan sama juttu. Taas palkkausta. Hidas vauhti toimii Greettaa rauhoittavasti ja tuo stoppaaminen ja herkkujen anto hetken ennen matkan jatkamista oli sille myös hyväksi. Maiju ehdotti, että kun alkaa kierrokset, voisi myös käyttää käsikosketusta rauhoittamaan koiraa. Sillä on joku tehtävä, mutta rauhallinen sellainen. 

Tuli valtavan hyvä mieli Greetan treeneistä. Pitkä on tie edessä, ennenkuin tohditaan vielä kisata, mutta nyt on jotan välineitä, millä muuttaa tilannetta.