Minähän olen jo jonkin aikaa tehty aamukävelyt koirien kanssa erikseen. Vaikka on rauhallinen kerrostaloalue, täällä kuitenkin liikkuu ihmisiä, koiria ja kulkuneuvoja tämän tästä. Greetta näkee ja kuulee kaiken. Pihalla voi olla ihmisiä, naapurirapun koira voi haukkua - kaikki aiheuttaa suuria tunteita Greetassa. Niinpä ollaankin lähdetty hallitusti ja vaiheittain kotoa käytävään eri istumisten kautta ja käytävästä ulos pihalle. Ei tietenkään mennä käytävään, jos kuulen, että siellä menee joku, vaan vasta silloin, kun ei ole ketään. Pihan läpi kuljetaan jommalla kummalla seuraten ja kun päästään pihalta tien puolelle ( tsekkaan, ettei ketään oli lähettyvillä) heitän namin maahan. Sitten jatketaan rennommin kulkemista. Minun täytyy kuitenkin tarkkailla ympäristöä, etten saata Greettaa vaikeisiin tilanteisiin eli valitaan reittejä, jossa koiran ei tarvitse reagoida, vaikka näkeekin häiriön. Koirat ovat vaikeimmat ohittaa kauempaakin. Onneksi pystytään lähtemään sellaiseen aikaan, että aamuliikenne on jo ohi ja tilanne on rauhallisempi. Greetta satunnaisesti haistelee, mutta tarkkailu on sen päätehtävä kävelyllä. Ei siis järin rentoa elämää sillä. Mollyn kanssa on helpompaa. Sen kanssa keskustellaan hihnakäytöksestä ja siitä, ettei lintuja jahdata vaan katsoa voi ja sitten saa palkkaa. Koiriinkin se saattaa reagoida, muttei aina ja sehän on teini, joten uskon ohimeneväksi, sillä se on koirasosiaalinen ja tykkää vieraista koirista, elleivät ole hirveän isoja ja sen takia jännittäviä. Molly käyttää pääosan kävelystä rentona nuuskutteluun, mikä onkin hyvä juttu.
Palataan Greettaan. Kaiken maailman juttuja ja kursseja ja materiaaleja olen läpi käynyt. Look At That on melko hyvä Greetalla, mutta oma ajoitus on tosi tärkeä, että huomaa ajoissa häiritsevän asian eikä se tunnu ihan kaiken parantava systeemi olevan. Tulipa Facessa vastaan tieto nettikurssista nimeltä Reaktiivisten koirien tehokurssi. Kesto yksi kuukausi. Kun ei hinta ollut paha, päätin, että kokeillaan ja että tämä olisi sitten viimeinen kurssi, mitä ikinä tästä aiheesta käydään.
Niinkuin kouluttaja sanoi Greetasta kerrottuani, niin Greetta ei tarvitse koulutusta vaan taidon oppia rentoutumaan ja sehän on juuri näin. Kyllä se kotona on varsin rento, mutta on tilanteita, jossa sen on vaikea rentoutua vaan se on valmiina reagoimaan oitis. Aamuruoka on yksi näistä asioista,jota on ihan mahdottoman vaikea rauhoittua odottamaan. Rauhan ( edes jonkin asteisen) löytyminen voi kestää pitkänkin aikaa. Aina se lopulta löytyy, sillä syömään ei pääse, ellei makaa eteisessä hiljaa.
Ensimmäisen viikon harjoitus oli hidas kävely. Koiran kanssa liikuttaessa mennään hitaasti ja vielä hidastetaan, jos koira ei meinaa alkaa haistella. Kun ekan kerran lähdettin aamukävelylle pihasta, ruvettiin tekemään tätä. Koira oli ihmeissään, vilkuili minua ja vaihtoi puolta, mutta jonkin ajan kuluttua korvat laskivat, häntä laski ja se alkoi vähän haistelemaankin maata. Itsekin rentouduin koiraa katsellessani ja vaikka toki katselin ympäristöä, tilanne oli paljon levollisempi meille molemmille. Tätä olemme joka aamu jatkaneet. Samaa olemme tehneet metsässä. Mollykin on ollut mukana. Greetta menee pitkällä hihnalla jotta pääsee haistetlemaan juuri sinne,minne haluaa. Samoin Molly. Kokeilin flexejä, mutta ne pitävät ääntä, joka häiritsee Greettaa, ääniherkkä kun on. Pitkät hihnat, jotka laahaavat maata, ovat hyvät. Irti en voi päästää, sillä (paitsi että on pesimäaika) se nostattaa kierroksia vallan hurjasti.
Toisella viikolla ollaan tehty lisäksi ruokataukoja metsäkävelyllä. Kuivanappulat ovat mukana. Heitän Greetalle varvikkoon nappulat, joita se haistelemalla etsii. Se on tarkka tyttö ja kuono toimii, joten siinä menee hyvin aikaa. Mollylla on omat nappulat mukana. Kun ekaa kertaa heitin nappuloita ihan näkyvään paikkaan maahan, se ei yhtään ymmärätänyt, mitä pitää tehdä. Näytin yksi kerrallaan nappulat sille ja se söi ne. Meillä oli kolmen pysähdyksen taktiikka. Toisella kerralla Mollykin älysi jutun ja sekin alkoi nuuskutella menemään. Sitten taas jatkettiin hitaasti eteenpäin. Normisti puolen tunnin metsäkävelystä tulikin tunnin lenkki. Lisäksi maasto on epätasaista, juuria, kiviä ja käpyjä on runsaasti ja varvikossa kävellään. Tämä epätasaisuus ja erilainen tasapainoilu lisäävät kehotietoisuutta ja vaikuttavat pikkuaivoihin, jota kautta vaikuttaa koiran tunnesäätelyyn positiivisesti. Eli ehdottomasti jatketaan tätä koiran ehdoilla.Hidasta vauhtia ja rennosti. Greetalle varmaan otan pienen nappulatauon aamukävelyllekin.
Täytyy sanoa, että jo näillä vinkeillä kurssi on ollut kannattava. Pitkä tie tietenkin edessä, koska mikään pysyvä muutos ei tapahdu nopeasti, mutta kaikki muutos rentouden suuntaan on pelkkää plussaa. Ihan jo koiran itsensä kannalta olisi hyvä, ettei tarvitsisi olla hälytysvalmiudessa koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti