Niin sitä siirryttiin kymmenessä päivässä kolmessa kisaassa avoimeen luokkaan. Ei tämä kolmas kisa mikään tyylipuhdas suoritus ollut. Molly sai 82 pistettä ja häröili melkoisesti.( video tulee, kunhan ehdin) Mutta kuka niitä pisteitä enään muistaa, kun RTK1 on saavutettu. Sen tiedän, että seuraamista pitää harjoitella paljon ja sitä palkata. Avoimen liikkeessä seisomaan nousut ovat vielä erittäin vaiheessa. Vasemmalle kääntymisen perän käyttöä pitää kovasti treenata myös. Mutta nautitaan nyt tästä. Hallelujaa, hihnasta päästiin eroon. Treenikaverimme ja kisakumppanimme Lotta sai myös koularin ja sai jälleen tuomaripalkinnon. Sen pisteet ovat olleet joka kisassa lähellä sataa. Taitava tyttö.
Myös Greetta ja Lotan veli Olli olivat Asikkalan reissussa mukana. Hyvä, kun olivat, sillä oli pitkä päivä. Greetta käyttäytyi todella tyylikkäästi koko reissun ajan.
Koska me saimme Porvooseen muinoin alo-paikan, kun ei saatu ensin paikkaa Kouvolaan, niin pistin kyselyn, voidaanko mennä avoimeen. Ja voidaan. Ensi viikonloppuna kokeillaan, miltä avo tuntuu. Suuria odotuksia ei ole. Joka tapausessa se on viimeinen koe pitkään aikaan. Keskitytään avon harjoitteluun, oikean puolen seuraamisen virittelyyn ja etenkin tokoon, joka on vähän ollut hunningolla.
Lisäksi meillä alkaa vesijuoksumattotreeni jalkojen vahvistamiseksi. Olen varannut useamman kerran Mollylle. Toivottavasti on jaloille paljon hyötyä siitä.
Onnea teille myös seuraavaan luokkaan!
VastaaPoistaKiitos. Kyllä tässä vielä on paljon treeniä edessä, että avo kunnialla läpäistään. Seuraaminen on tärkein taito hankkia ja muutamat avo-temput ovat vielä aivan vaiheessa. Mutta eipä meillä ole kiire, kun tuo otushan on ihan lapsi vielä. Jaana
VastaaPoista